Eräs Facebook -ystäväni oli lainannut statuspäivitykseensä lauseen: "Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, juuri kukaan ei välttämättä ajattele kovin paljon..." Tämä on kirjasta Politiikan Perusteet (Paloheimo, Wilberg).
Lause pätee niin politiikkaan, uskontoon kuin luonnonsuojeluun. Se pätee myös yritysmaailmaan, josta meillä on hyviä esimerkkejä.
Yritysmaailmassa käy usein niin että kaikki alkavat ajatella samalla tavalla, bisnestä ajetaan kuin lappusilmähevosta ja tulosta ei synny. Tällaisessa tilanteessa yritys palkkaa ulkopuolisen konsultin joka tuo uusia näkemyksiä ja ajatuksia toimintaan. Konsultit ovat usein hyvin menestyviä ja voivat hinnoitella palvelunsa haluamalleen tasolle. Konsultointi on pätkätyötä, usein rankkaa sellaista, mutta koska tulokset puhuvat puolestaan on se hyvä bisnes. Moni yritys on pelastettu konsulttien toimesta. Ratkaisut voivat joskus olla raakojakin, saneerauksia ja voimakkaita tervehdyttämistoimia, mutta firma pysyy pystyssä ja bisnes saadaan taas kannattavaksi.
Politiikasta ei aivan vastaavia esimerkkejä löydy, sillä puolueilla on vahvat perinteet ja kiveen kirjoitetut aatteensa ja isminsä. Populistiset uuspuolueet sen sijaan voivat tuoda poliittiseen kenttää kokonaan uudenlaisia ajatuksia ja lähestymistapoja, niillä ei ole vanhaa painolastia kannettavanaan ja ne voivat vapaasti muokata ohjelmansa nykyhetken tarpeita vastaavaksi. Tällaiset ohjelmat vaan usein osoittautuvat hiekalle rakennetuiksi pilvilinnoiksi jotka tulevat ja menevät tuulten mukana.
Jos siis perinteiset puolueet eivät voi muuttaa aatteellista ajattelutapaansa niiden täytyy uudistua muulla tavoin. Yhtenä hyvänä esimerkkeinä tästä voidaan pitää julkkisehdokkaiden esiinmarssia viime vuosina. Bisnesmaailmasta lainattuja uusiutumiskeinoja ovat uusi ilme, logot, värit, mainoslauseet jne. Politiikka siis tuotteistetaan asiakkaan vaatimuksia vastaavaksi.
Kristinuskossa tilanne on sekavampi. Kirkon aatesuuntaa, jos niin voi sanoa, pyritään muokkaamaan nyky-ihmisen tarpeita vastaavaksi, mutta tällöin kirkko hajaantuu ja sen sisälle syntyy erimielisyyksiä tai uusia liikkeitä irtautuu valtionkirkosta. Luterilainen pappisliike viimeisimpänä esimerkkinä tästä ei suostu tekemään yhteistyötä naispappien kanssa vaikka kirkko on hyväksynyt naispappeuden jo vuosia sitten. Kristinusko, kuten poliittiset aatesuuntaukset, perustuu yli kaksituhatta vuotta vanhoihin suullisiin myyttisiin tarinoihin, jotka sitten myöhemmin, ehkä jo paljonkin muuttuneina, kirjattiin testamenteiksi. Vain epistolat ovat alkuperäisessä asussaan olleet kirjallisia ja siksi säilyneet, käännöskukkasista riippuen, lähes alkuperäisinä.
Epistolatkin ovat jo lähes kaksituhatta vuotta vanhoja joten ehkä ne eettisiltä ja moraalisilta opetuksiltaan ovat edelleen yleispäteviä, mutta niiden sisältö ei enää vastaa kaikilta osin nykypäivän ihmisen tarpeita. Vertaisinkin epistoloita vanhentuneeseen konsulttimateriaaliin.
Yleispäteviltä osiltaan epistolat ovat siis edelleen valideja, mutta tässä muuttuneessa yhteiskunnassa on konsultinkin perehdyttävä bisneksen nykytilaan ja ehdotettava ratkaisuja niistä lähtökohdista joissa olemme nyt.
Luonnonsuojelua vertasinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessani uskontoon, joten sen osalta toistan vain: "Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, juuri kukaan ei välttämättä ajattele kovin paljon..."
Luonnonsuojelu tarvitsee konsulttinsa. Ehkä rankkoja saneeraus- ja tervehdyttämistoimia ennen kuin siitä tulee rämettynyt vanhoillinen uskonto, joka hajoaa palasiksi kuin kristillinen kirkko.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti