Laulujoutsen

Isokoskelo

Susia ja naakkoja

Lehtitietojen mukaan ”Varsinais-Suomessa elää noin 20 suden lauma”. Jos tämä tieto olisi totta olisi mediassa varmasti raportoitu myös vahingoista. Näin suuri lauma pystyy tappamaan niin hirven kuin hevosen. Naapurini hevoset ovat olleet ulkona lähes päivittäin koko talven ajan, samoin varmasti monet muutkin pitävät hevosiaan ulkona talvella, eikä tietääkseni yhtään hevosta ole tapettu tai raadeltu. Noin suuri susilauma liikkuessaan jättäisi myös jälkiä ja tulisi varmasti nähdyksi missä ikinä liikkuukaan.

Nykyisin myös lihakarja laiduntaa kesäisin niityillä, mutta tietooni ei ole tullut yhtään susilauman hyökkäystä nautojen tai vasikoiden kimppuun. Muistan että noin viisitoista vuotta sitten paikallisessa mediassa kerrottiin yksinäisen suden raadelleen lampaita, mutta lopulta asialla taisi olla koira. Itse olen noihin aikoihin nähnyt suden ja suden jälkiä voi satunnaisesti nähdä talvisaikaan lumella. Maksimissaan näkyy yleensä kahdet jäljet eli kyseessä on susipari. Saamieni tietojen mukaan aivan tässä lähistöllä on asustellut susia jo ehkä vuosikymmenen ajan, jälkiä on nähty myös tänä talvena, mutta sudet eivät ole aiheuttaneet mitään harmia paikallisille asukkaille. Harva on niitä nähnyt ja harva edes tietää asiasta, joten hysteriaa ei ole syntynyt.

Miksi ihminen vihaa sutta? Susi on tiettävästi viimeksi 1800-luvun lopulla tappanut ihmisen ja nyt ihmisiä uhkaillaan tämän eläimen ”hengelle ja terveydelle vaarallisuudella”. Kuinka paljon Suomessa tehdään vuosittain henkirikoksia? Pitäisikö meidän varottaa ihmisiä ihmisistä, jotka voivat olla toistensa hengelle ja terveydelle vaarallisia.

Petojen laskennasta esitetään kahdenlaisia toisistaan poikkeavia lukuja. Viranomaiset saavat yleisesti pienempiä lukuja kuin metsästäjät. Minä uskon kuitenkin metsästäjien esittämiin lukuihin, koska he ovat riistan- ja metsän todellisia asiantuntijoita ja monilla on vuosien kokemus paikallisesta lajistosta ja he tuntevat omat metsästysmaansa paremmin kuin kukaan ulkopuolinen.

Lehdessä kirjoitettiin myös, että ”ongelmapedot taas näin keväällä heräilevät” ja kehotetaan ”antakaa poliisille selkeät ohjeet häirikköeläinten poistoon”. Susi ei nuku talviunta. Järkevä yhteistyö viranomaisten ja metsästäjien välillä on paras tapa hoitaa ongelmaeläinten poisto. Poliisit ovat jo nyt ylityöllistettyjä häirikköihmisten ansiosta.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta on suuri ristiriita siinä että sutta vihataan ja kaatolupia irtoaa, mutta esimerkiksi naakka saa rauhoitettuna lintuna kasvaa suuriksi paikallisiksi populaatioiksi jotka aiheuttavat merkittävää tuhoa muulle linnustolle. Susi taas ei harvinaisuutensa vuoksi uhkaa muita lajeja. Ihminen tässä suojelee itseään oletetulta suden ”hengenvaarallisuudelta”, mutta ei luontoa ja sen monimuotoisuutta naakan sille aiheuttamilta tuhoilta. 

Ihminen ei siis suojele luontoa vaan itseään.

.

Maaliskuun luonnossa

Pikkulinnut esittelevät nyt itseään niin edestä kuin takaa. Toimissa on selvää keväistä puuhakkuutta. Monien osalta parinvalinta on jo suoritettu, pikaisimmat pariskunnat valitsevat jo pesäpaikkaa. Kaikille ei ole vielä kumppania löytynyt, aamuinen yksinäinen tikli odottaa edelleen seuraa samoin kuin mustarastas joka vierailee paikalla vain satunnaisesti. Harmaapäätikkakin näyttäisi olevan yksin, mutta käpytikkanaaraalla on kaksi innokasta kosijaa.

Kalahaaskalla ei ole vielä kävijöitä, mutta lähistöllä piileksii kolme jättiläiskokoista jänistä. Jänisten läsnäolo kertoo siitä että ainakaan suuria petolintuja ei paikalla ole. Jänikset näyttävät viettäneen puuhakkaan yön tai aamun aivan haaskan lähistöllä. Ja luonnollisesti omenat puun alta katoavat joka yö ja puutarhaan ilmestyy suuri määrä jäniksenjälkiä.

Naakat vartioivat neljän perheen kerrostaloa. Tässä lähiössä ei ole tilaa muille. Kolot puussa ovat niin korkealla ettei niihin pääse edes valamaan betonia. Ai miksi betonia? No ettei vanha kaunis puu heikkenisi liikaa suuresta kolojen määrästä. Tämä naakkaterroristien pesimälähiö rajoittaa linnunpönttöjen hajasijoittelua, sillä pikkulintujen kodit täytyy sijoittaa mahdollisimman kauas tästä puusta.

Lintuhaaskan juurella näyttää olevan isoja kissanjälkiä. Haju, vai pitäisikö sanoa tuoksu, houkuttelee paikalle muitakin. Korkealle tolpan päähän sijoitettu lava on kuitenkin liian hankala lähestyttäväksi. Hanki ei kanna ponnistusta ja lava on liian pieni isolle kissalle. Ketunkaan nokkeluus tuskin riittäisi, paitsi saduissa tietenkin.

Haaskan juurella on myös ison linnun siivenjäljet, mutta kuka hän oli on arvoitus. Jos kyseessä on öinen kävijä se voisi olla pöllö, mutta heikoista jäljistä on mahdotonta päätellä asiaa tarkemmin. Näyttää kuitenkin siltä että itse haaskaan ei ole koskettu, joten ehkä tarjoilu ei vastannut asiakkaan mieltymyksiä.

Nyt taivaalla pyörii suuri harmaalokkiparvi, joten ilmahyökkäys ehkä odotettavissa tai sitten ei.

.

Asuntomarkkinat

Luonnonkauniissa maalaismaisemassa eri kokoisia ja -mallisia asuntoja ilmaiseksi kesäkäyttöön. Oma piha ja metsää. Häiriötä saattaa tuottaa valokuvaava nainen.

Sinulle joka haluat yksilöllisen erottautuvan ratkaisun Punamulta Classic on klassista mummonmökki designia parhaimmillaan. Sijainti suojaisa räystäänalus omalla pihalla.

Tällaisia tilaisuuksia tulee harvoin!

Traditional Medium soveltuu niin pienille kuin vähän isommillekin perheille. Tilat mitoitettu mukavasti niin ettei ylimääräistä siivottavaa ole. Sijainti upeassa maisemassa lehmuksen kyljessä, näkymä viljapellolle ja taivaanrantaan. 

Traditional Large soveltuu suurellekin perheelle, tilaa on.

Sijainti rauhaisassa lehdossa jossa oma metsäpalsta ja piha lasten leikkeihin. Marja-aho vain muutaman hypyn päässä.

Torikauppiaan erikoinen on yksilöllinen pieni ratkaisu suojaisassa paikassa suuren kuusen kyljessä. Pieni piha ja oma kuusikko aivan mökin tuntumassa.

Seurakunnan poikakerhon mökki on laadukas ja turvallinen ratkaisu. Sopii perheelle kuin perheelle ja sijaitsee oman koivun kyljessä rauhallisella paikalla.

 

Konsultti saa paikan

Eräs Facebook -ystäväni  oli lainannut statuspäivitykseensä lauseen: "Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, juuri kukaan ei välttämättä ajattele kovin paljon..." Tämä on kirjasta Politiikan Perusteet (Paloheimo, Wilberg). 

Lause pätee niin politiikkaan, uskontoon kuin luonnonsuojeluun. Se pätee myös yritysmaailmaan, josta meillä on hyviä esimerkkejä. 

Yritysmaailmassa käy usein niin että kaikki alkavat ajatella samalla tavalla, bisnestä ajetaan kuin lappusilmähevosta ja tulosta ei synny. Tällaisessa tilanteessa yritys palkkaa ulkopuolisen konsultin joka tuo uusia näkemyksiä ja ajatuksia toimintaan. Konsultit ovat usein hyvin menestyviä ja voivat hinnoitella palvelunsa haluamalleen tasolle. Konsultointi on pätkätyötä, usein rankkaa sellaista, mutta koska tulokset puhuvat puolestaan on se hyvä bisnes. Moni yritys on pelastettu konsulttien toimesta. Ratkaisut voivat joskus olla raakojakin, saneerauksia ja voimakkaita tervehdyttämistoimia, mutta firma pysyy pystyssä ja bisnes saadaan taas kannattavaksi.

Politiikasta ei aivan vastaavia esimerkkejä löydy, sillä puolueilla on vahvat perinteet ja kiveen kirjoitetut aatteensa ja isminsä. Populistiset uuspuolueet sen sijaan voivat tuoda poliittiseen kenttää kokonaan uudenlaisia ajatuksia ja lähestymistapoja, niillä ei ole vanhaa painolastia kannettavanaan ja ne voivat vapaasti muokata ohjelmansa nykyhetken tarpeita vastaavaksi. Tällaiset ohjelmat vaan usein osoittautuvat hiekalle rakennetuiksi pilvilinnoiksi jotka tulevat ja menevät tuulten mukana.

Jos siis perinteiset puolueet eivät voi muuttaa aatteellista ajattelutapaansa niiden täytyy uudistua muulla tavoin. Yhtenä hyvänä esimerkkeinä tästä voidaan pitää julkkisehdokkaiden esiinmarssia viime vuosina. Bisnesmaailmasta lainattuja uusiutumiskeinoja ovat uusi ilme, logot, värit, mainoslauseet jne. Politiikka siis tuotteistetaan asiakkaan vaatimuksia vastaavaksi.

Kristinuskossa tilanne on sekavampi. Kirkon aatesuuntaa, jos niin voi sanoa, pyritään muokkaamaan nyky-ihmisen tarpeita vastaavaksi, mutta tällöin kirkko hajaantuu ja sen sisälle syntyy erimielisyyksiä tai uusia liikkeitä irtautuu valtionkirkosta. Luterilainen pappisliike viimeisimpänä esimerkkinä tästä ei suostu tekemään yhteistyötä naispappien kanssa vaikka kirkko on hyväksynyt naispappeuden jo vuosia sitten. Kristinusko, kuten poliittiset aatesuuntaukset, perustuu yli kaksituhatta vuotta vanhoihin suullisiin myyttisiin tarinoihin, jotka sitten myöhemmin, ehkä jo paljonkin muuttuneina, kirjattiin testamenteiksi. Vain epistolat ovat alkuperäisessä asussaan olleet kirjallisia ja siksi säilyneet, käännöskukkasista riippuen, lähes alkuperäisinä.

Epistolatkin ovat jo lähes kaksituhatta vuotta vanhoja joten ehkä ne eettisiltä ja moraalisilta opetuksiltaan ovat edelleen yleispäteviä, mutta niiden sisältö ei enää vastaa kaikilta osin nykypäivän ihmisen tarpeita. Vertaisinkin epistoloita vanhentuneeseen konsulttimateriaaliin.

Yleispäteviltä osiltaan epistolat ovat siis edelleen valideja, mutta tässä muuttuneessa yhteiskunnassa on konsultinkin perehdyttävä bisneksen nykytilaan ja ehdotettava ratkaisuja niistä lähtökohdista joissa olemme nyt.

Luonnonsuojelua vertasinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessani uskontoon, joten sen osalta toistan vain: "Siellä, missä kaikki ajattelevat samoin, juuri kukaan ei välttämättä ajattele kovin paljon..."  

Luonnonsuojelu tarvitsee konsulttinsa. Ehkä rankkoja saneeraus- ja tervehdyttämistoimia ennen kuin siitä tulee rämettynyt vanhoillinen uskonto, joka hajoaa palasiksi kuin kristillinen kirkko.

.

Luonnonsuojelu-uskon epäkohdista nauttiminen

Eilen luin kirjoituksen, jonka mukaan uskonto on kuolemassa sukupuuttoon. Yhdysvaltalainen Northwesternin yliopisto on tutkinut asiaa yhdeksässä maassa, Suomi mukaan lukien. Maalaisjärjellä ajatellen, ilman tutkimustakin, tämä on varmasti tosiasia. Eihän uskonto enää vastaa tavallisen ihmisen tarpeisiin. Homokeskustelu viimeistään on osoittanut että kristillinen liike on jäänyt kauas menneisyyteen tämän päivän elämästä, jossa vallitsevat ihmisoikeudet ja tasa-arvo.

Sama näyttää tapahtuneen myös luonnonsuojelulle, vai onko tämä vain minun kapea-alainen näkemykseni suuresta kokonaisuudesta? Esimerkiksi voisin ottaa rauhoitetun linnun, naakan. Saamani tiedon mukaan ”naakka on aiheuttanut jonkin asteista häiriötä monille”, tämä on suora lainaus saamastani viestistä ja että ”Varsinais-Suomessa naakka on maakuntalintu”. Onko se, että jonkin asteista häiriötä aiheuttava laji, tässä tapauksessa lintu, on aikanaan riipustettu maakuntavaakunaan, syy siihen että linnun ympäristölle ja muulle luonnolle aiheuttamaan tuhoon on suhtauduttava ymmärtämyksellä? Heraldisten symbolien palvonta ei minua kiehdo, minua kiehtoo monimuotoinen puhdas luonto. Aivan niin kuin minua ei kiehdo vanhoillinen raamatuntulkinta, mutta Jaakko Heinimäen blogikirjoitukset kiehtovat minua suuresti. 

Perinteinen uskonnollinen ajattelu on mielestäni vanhoillista ja niin on myös luonnonsuojelu, lähes uskontoon verrattava vanhoihin heraldisiin palvontariitteihin verrattava salaliitto luonnon monimuotoisuutta vastaan.

Tämähän on kuin Päivi Räsäsen ja, nyt eilen lukemiemme uutisten mukaan, kristillisen nuorisoliikkeen kanta seksuaalisiin vähemmistöihin. Kun raamatun voi tulkita näin, ja kun luonnonsuojelulaki on kirjoitettu näin, niin meidän täytyy ajatella näin. Homot on eheytettävä, koska raamatussa on kirjoitettu näin. ”Luonnonsuojeluväki”, niin kuin he itseään nimittävät, suojelee naakkaa koska se on ”rauhoitettu ja Varsinais-Suomen maakuntalintu”. Halleluja!

Lisäksi tämän väen mielestä ”pikkulinnut eivät naakkojen häädöstä hyödy mitään.” Mihin näiden ihmisten näkemys perustuu, eivätkö he ole nähneet mitä naakat tekevät pikkulintujen pesille ja poikasille? Missä luonnonsuojelun katedraalissa he suorittavat riittejään jos eivät tiedä mitä luonnossa todella tapahtuu? 

Minusta vertaus vanhoillisen kristillisen liikkeen ja luonnonsuojelijoiden välillä on perusteltu, nämä edellä mainitut tosiseikat osittavat sen.

Minulla on kokoelma naakkojen tuhoamia pikkulinnunpesiä jotka olen kerännyt pihamaaltani ja metsästä kun vahinko on jo tapahtunut. Olen halunnut säilyttää nämä pienten pesänrakentajien taideteokset heidän muistokseen. Olen kerännyt  pikkulintujen juuri lentoon lähteneiden poikasten runneltuja ruumiita pihamaalta ja metsästä aina kun olen paikalle sattunut ja aina paikalla tekijänä on ollut lauma naakkoja.  

Minulle on kerrottu ”parhaaksi mahdollisuudeksi yrittää vain sopeutua tilanteeseen ja nauttia lähellä olevasta hienosta luontoalueesta, vaikka se ei kaikilta osin ehkä olekaan omien toivomusten mukainen”. Siis minunko pitäisi hyväksyä tämä, kerätä pudotetut rikotut pikkulintujen kodit ja kerätä raadellut poikaset nauttien tästä hienosta luonnon tasapainottomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta joka on ihmisen rahoituspäätöksen syytä. Pyydätte minulta liikaa, sillä minä rakasta noita pieniä laulavia ystäviäni enemmän kuin ketään sellaista joka pyytää minulta tätä.

”Nautittavaa varmaan kuitenkin riittää pienestä epäkohdasta huolimatta,” kirjoittaa minulle luonnonsuojelija. Minä en epäkohdista nauti, nautin luonnon monimuotoisuudesta ja tasapainosta jota ihminen ei ole typerillä päätöksillään horjuttanut. En nauti kristillisen uskon luomista epäkohdista enkä myöskään luonnon epäkohdista. Luonnonsuojelu-uskon aiheuttamista epäkohdista nauttiminen johtaa lopulta samaan lopputulokseen kuin mitä Northwesternin yliopisto tutkimus uskonnon osalta osoittaa. 

Vanhoillinen luonnonsuojelu kuolee sukupuuttoon ja tilalle tulee, toivon niin, uusi oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi tapa ihmisen suhtautua luontoon, olla osa sitä ja elää tasapainossa sen kanssa suojellen niin itseään kuin ympäristöään, sitä minkä osa hän on.

Taistelen loppuun saakka ja rinnallani on pieni joukko laulavia ystäviä, heitä joita rauhoituspäätökset eivät vielä ole pystyneet tuhoamaan.

.

Pönttötehdas

... jokaisen pienen tytön vaaleanpunainen unelma - Pönttötehdas.

Pönttötehtaan harjakaiset ja ensimmäinen uusi koti. Harjakaisia juhlittiin Somersby siiderin voimin.

...

Jätevesilaki ja virtsankarkailu

Suomessa nuijittiin päätökseen jätevesilaki pitkä pohdinnan ja monien erimielisyyksien tuloksena. Lain vaikutuksista ja määräämistä muutoksista on jauhettu paljon mediassa. Investoinnit yksittäisen maaseudun asukkaan kohdalla voivat olla tuhansia euroja. Mutta tämän tuloksena on ristiriitaisten laskelmien mukaan mahdollisuus puhdistaa Suomen luonto ihmisen päästöistä.

Miten paljon yhdestä ihmisestä tulee ympäristölle haitallisia päästöjä ja mikä on niiden vaikutus vesistöihin? Ihminen muutti tänne pian jääkauden jälkeen ja hänen elintoimintonsa eivät ole tänä aikana merkittävästi muuttuneet, joten haitallisia päästöjä on täällä syntynyt jo noin viidentoista tuhannen vuoden ajan. Silti meillä on puhtaita järviä edelleen ja arkeologisissa kaivauksissa ei ole raportoitu saastuneita alueita, on löydetty vain kivikirveitä ja savikupin palasia. Ruuantähteistäkin on jäljellä  vain luunsiruja. 2000-luvulla on ihmisen päästöistä tullut ympäristömyrkkyjä.

Tällä kumpareella on asuttu vakituisesti vajaat sata vuotta. Sitä ennen paikalla vierailivat satunnaisesti kalastajat, siitä paikka lienee saanut alkuperäisen epävirallisen nimensäkin. Täällä on harjoitettu maataloutta, meren alta paljastuneiden maa-alueiden viljelyä ja karjan kasvatusta. Karja on aikanaan laiduntanut metsässä ja täytyy sanoa että metsä oli lohduton näky aikanaan. Maa oli poljettu kivikoksi eikä siinä näyttänyt kasvavan mitään erityistä. Meni muutama vuosi ja keväällä metsä loisti värikkäänä kukkamerenä. Tuli vuokkoja ja kiurunkannuksia, kesällä kaikenkokoisia sinisiä kelloja, kevätesikoita ja lopulta myös kämmekkä. Tänään metsä on paratiisi vaikka ihminen on ollut läsnä koko ajan.

Nyt luonnonsuojelualueen rantaniitty on vuokrattu ympäristöviranomaisten suosituksesta lihakarjan laitumeksi. Kesäisin alueella laiduntaa noin kolmekymmentä nautaa vasikoineen. Tämä on luonnonsuojelua ja näin halutaan hoitaa luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä. Kuten kaikki tiedämme lehmät laskevat alleen, siihen samaan paikkaan missä ne laiduntavat. Jätökset jäävät maan pinnalle ja virtsasta syntyy suuria ruskeankeltaisia lammikoita niihin kohtiin jotka lehmät ovat polkeneet sorkillaan. Koska kyseessä on rantaniitty ja alava maa, nousee merivesi usein niitylle. Vesi huuhtelee lehmien päästöt suoraan mereen.

Paljonko ihmisen ympärivuotiset päästöt saastuttavat luontoa ja paljonko tässä tapauksessa yhden kesän laitumella olevan lehmän päästöt saastuttavat, vai saastuttavatko ne lainkaan? Ihmisen päästöjä säädellään lailla, mutta lehmien päästöt eivät ole ongelma, päinvastoin on ympäristöteko kun lehmät laiduntavat meren rannalla ja laskevat päästönsä käytännöllisesti katsoen suoraan mereen.

Tämä on virallista suomalaista luonnonsuojelua ja ympäristöpolitiikkaa. Tähänkö meidän on tyytyminen.

.