Hereford - Happy Family

Ihminen on sitä mitä hän syö eli Onnellinen Lehmä

Sanotaan että ihminen on sitä mitä hän syö. Voiko ihminen tulla onnelliseksi jos hän syö onnellisen lehmän lihaa?

Olen siinä etuoikeutetussa asemassa että minulla on jo vuosien ajan ollut mahdollisuus seurata lehmien elämää kesälaitumella. Alkukesästä lihakarja tuodaan laiduntamaan ja syksyllä se viedään pois. Näiden kuukausien aikana vasikat kasvavat, niityn perinnemaisema paljastuu pitkästä heinikosta ja lehmät sosiaalisina eläiminä alkavat tulla tuttavallisiksi satunnaistakin ohikulkijaa kohtaan. 

Aidan takaa sinua seuraa rauhallinen, kiireetön lehmänkatse. Se on hiukan utelias, eikä missään tapauksessa ylimielinen tai tuomitseva, liikuitpa millä asialla tahansa. Lehmät ovat linssiluteita ja poseeraavat mielellään kameran edessä. Kuvat niistä eivät ylitä uutiskynnystä, sillä mitään dramaattista niissä ei ole. Ne ovat tavallisia kuvia maalaismaisemasta, nykyihmisen hektiseen elämään nähden vanhanaikaisia, kiireettömiä ja pysähtyneitä potretteja perheistä, äideistä ja lapsista.

Kesän aikana monet yksilöt tulevat tutuiksi. Korvamerkissä on numeron lisäksi nimi ja voit seurata yksittäisen vasikan kasvua ja kehitystä läpi kesän. 

Voi olla että tämä läheinen kokemus vaikuttaa minun henkilökohtaiseen mielipiteeseeni, mutta minulla on se käsitys että elämäntavastaan ja tulevasta kohtalostaan huolimatta nämä eläimet ovat aidosti onnellisia.

Syksyllä eräänä päivänä karja kerätään laitumelta ja kuljetetaan pois. Osa jatkaa elämää, mutta osa päätyy teurastamolle.  Se on kieltämättä hiukan haikeaa aikaa, mutta näinä ilmastonmuutoksen aikoina ainoa varma kesän päättymisen merkki. 

Syksyllä lähikaupan lihatiskiin ilmestyy tuoretta terveen näköistä naudanlihaa. Pakkausten katseleminen saa minut mietteliääksi, mutta luulen tietäväni että hän eli onnellisen elämän. Katson suoranaiseksi velvollisuudekseni tehdä tästä lihasta mahdollisimman hyvää ruokaa ja nauttia siitä kiireettömästi hyvässä seurassa.  

Tällaisen hyvän aterian jälkeen ainoa oikea tapa kunnioittaa lehmän muistoa on olla onnellinen ja ystävällinen muita ihmisiä kohtaan. Elää rauhallisesti ja kiireettömästi. Olla ehkä hiukan utelias, mutta ei missään tapauksessa ylimielinen tai tuomitseva, olivatpa muut millä asialla tahansa.

Sen pituinen se.

Kasvien oikeudet

Sikojen pelastajat viittaavat keinotekoisesti tuotetun lihan epäeettiseen tuotantotapaa unohtaen samalla kasvien älykkyyden, jota sitäkin ihminen viisaudessaan on tutkinut.

TV:n ruokaohjelmissa näppäräsormiset kokit silpovat eläviä kasviksia terävillä veitsillään. Tällaisia paloittelumurhaohjelmia näytetään parhaaseen katseluaikaan huomioimatta lainkaan minkälaisia eettisiä tai moraalisia ongelmia tästä syntyy. Katsoja viisaudessaan olettaa että kasveilla ei ole tuntoaistia tai tunteita, samalla kun tutkimus kuitenkin puhuu kasvien älykkyydestä, siitä miten pavunvarsi hapuilee ympäristöään valitessaan kasvureittinsä. 

Kasvissyöjät pitävät valintaansa jotenkin eettisesti parempana, heidän mielestään lihantuotanto on moraalitonta ja väärin. Kuka meistä pystyy todistamaan, ettei kasveilla ole tuntoaistia ja etteivät ne kärsi tehotuotannosta, elävältä silpomisesta ja syömisestä?

Sikoja ei teurasteta suorissa TV-lähetyksissä, se tapahtuu tarkoin säädellyissä puitteissa, suljetuissa tiloissa, kaukana heikkohermoisten katseilta. Jos ehkä ruokaohjelmissa valmistetaankin liharuokaa, on eläin aina valmiiksi tapettu ja liha paloiteltu.

Ihminen viisaudessaan tavoittelee gastronomisia nautintoja syömällä osterit elävinä, kasvikset raakoina ja tuoreina sekä valitsemalla tapetuista eläinten ruhoista ne itse parhaiksi kokemansa palat. Suuri osa ravinnoksi kelpaavista kasvinosista heitetään hukkaan. Eläinten ruhoista nekin osat joita pidämme epäpuhtaina solahtava kuin vahingossa makkaroihin ja muihin valmisruokiin. Viimeisten tietojen mukaan siinä sivussa myös salmonellaliha kelpaa mainiosti nykyeineksiin.

Gastronomian pitkä historia lienee saanut alkunsa alkuihmisen raakalaisista tavoista. Metsämies juo vieläkin vasta kuolleen eläimen lämmintä verta, se on alkukantainen riitti ja koetaan täysin hyväksyttäväksi.

Ajatelkaapa kananmunaa, sikiövaiheessa olevaa linnunpoikaa, jonka räiskäytämme kuorestaan kuumalle pannulle.  Miten julmaa ja brutaalia se onkaan. 

Ihminen oli ehkä alkujaan kasvissyöjä kuten gorillat edelleen, mutta kehittyessään hänestä tuli peto. Hän tuskin olisi kehittynyt evoluutiossa tähän pisteeseen ilman runsasproteiinista ruokavaliotaan, joten älymme lahja lienee kehittynyt juuri tämän raakalaisen historiamme ansiosta. Pitäisikö meidän taantua lempeän gorillan tasolle?

Sika-aktivistit haluavat tappaa sian sukupuuttoon, samaan aikaan kun ympäristöviranomaiset ovat huolissaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Eikö myös sika ole osa luonnon monimuotoisuutta? Kukaan ei puhu kasvien oikeuksista, ei kiinnitä mitään huomiota niiden mahdolliseen kipuun ja kärsimykseen ennen kuin ehkä vasta ruuansulatusjärjestelmämme päästää ne lopullisesti tuskistaan.

Ainoa eettinen elämäntapa lienee nälkäkuolema. Miljoonat ihmiset kokevat sen vuosittain.

Haarukka kinkussa

Sian elämän ja kuoleman etiikka jaksaa puhuttaa, kuvatuttaa ja kirjoituttaa ihmisiä. Sika on ihmisen jalostama tuotantoeläin, joten sen elämän ja kuoleman etiikka on siis ihmisen etiikkaa. Olemme luoneet tuotantoeläimen, jonka elämän ja elämäntavan moraalikysymykset ovat meidän päätettävissämme.

Uskonnollisen käsityksen mukaan jumala (minkä niminen kulloinkin), loi taivaan ja maan sekä ihmisen sen päälle omaksi kuvakseen. Me, jumalan kuvat siis, olemme osoittaneet luomiskykymme monin tavoin, myös sian muodossa. Sian jalostuksen ja sikateollisuuden perimmäinen tarkoitus lienee ollut ihmisen perustarpeen tyydytys nopeasti kasvavan, helposti tuotettavan, maittavan ja ravitsevan ruuan muodossa.

Nykyisin ruuan tuotannon moraalikysymykset ratkaistaan poliittisin päätöksin luomalla lainsäädäntöä, jonka laatimiseen ja tulkintaan osallistuu suuri joukko asiantuntijoita, virkamiehiä, poliitikkoja ja lopulta erilaisilla arvomaailmoilla varustettuja kansalaisia ja heidän juristejaan. Ministeriöissä paperit hautautuvat pinojen alimmaisiksi ja oikeussaleissa esiin nousevat julkisrauhan rikkomukset ja kunnianloukkaussyytteet. Mutta kuka muistaa pientä sikaa? 

  

Tässä tapauksessa oudoksuttaa se, että niin maataloustuottajat kuin sikakuvaajat asetetaan syyllisen asemaan.

Sikatilallinenhan on tavallaan kuin entisaikojen maaorja, sillä erotuksella että hän toki omistaa tuotantolaitteet, mutta on tuotantoketjun orja. Hänen on pakko tuottaa halvalla paljon maksaakseen miljoonainvestoinnit ja elättääkseen itsensä. Ei kovin hyvä bisnes yrittäjälle?

Kuvaaja taas on kansalaisaktivisti, juuri se yhteiskunnalle tärkeä poliittinen eläin, joka nostaa yhteiskunnan epäkohdat julkisesti tarkasteltaviksi. Ei kovin mairitteleva uravalinta olla kaikkien tahojen hampaissa ja saada ekoterroristin leima otsaansa? 

On tulossa Joulu, ihmiset haluavat kinkkunsa. Leivän sijaan meille kuitenkin tarjotaan nyt poliittisia sirkushuveja eläinsuojelulain eettisten epäkohtien muodossa. Tuottajat ja eläinaktivistit ovat napit vastakkain oikeussaleissa vaikka perimmäinen syy on poliittisen järjestelmän moraalittomuus markkinavoimien painostuksen alla. Ruokajätit tekevät huipputulosta niin ihmisten kuin sikojen kustannuksella. Päättäjät vaikenevat, juristit tienaavat ja media saa sikamaisia otsikoita. 

Näin tulin kuin epähuomiossa työntäneeksi haarukkani tähän kinkkuun ottamatta lainkaan kantaa siihen miten pieni sika voi.

Hömötiainen

Viiden lajin pikaruokapaikka

Talviruokintakausi on käynnistynyt vauhdilla ja perinteisten ruokailijoiden joukkoon on lipsahtanut pari uutta tulokasta. Jo viime ruokintakauden lopulla paikalle tulivat kuusitiaiset ja vilkkaasta esiintyvyydestä päätellen ne taisivat pesiä lähimetsässä. 

Eilen paikalle pyrähtivät sitten kiivasliikkeiset töyhtötiaiset ja tänään ensikertaa myös hömötiainen näyttäytyi uudella pikaruokintapaikalla. 

Nyt tiaisten lajikirjo on jo kattava ja määrä on toki jo suurempi kuin viime vuonna, syynä tähän pönttötehdas ja onnistunut pönttöjen sijoittelu. 

Paikalla ovat nyt siis talitiaiset, sinitiaiset, kuusitiaiset, töyhtötiaiset ja hömötiaiset. Enää puuttuvat vain lähialueella havaitut pyrstötiaiset ja kenties eräänä päivä tänne tupsahtaa myös viitatiainen, mutta nykyinen määrä on jo toki täysin riittävä paikallisen tiaiskannan monimuotoisuuden takaamiseksi. 

Jos Lintuparatiisin lajikirjo myös muiden kuin tiaisten osalta osoittaa näin mittavaa elpymistä on toiminta osoittautunut menestykselliseksi ja Paratiisi ansaitsee paikkansa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden elvytystoimenpiteiden joukossa. 

Toki budjettini on olematon verrattuna virallisiin hankkeisiin. Jos ympäristöviranomaiset käyttävät paikallisten luonnonsuojelualueiden elvyttämiseen kolme miljoonaa voidaan odottaa että kaikki maailman tunnetut lintulajit pesivät täällä muutaman vuoden kuluttua. Mutta viralliset hankkeet antavat edelleen odottaa positiivisia tuloksiaan. 

  

Montako litraa sekunnissa?

”Koko valuma-alueen maankäytön aiheuttamasta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta vain murto-osa päätyy lopulta tiettyyn järveen, kun taas rannanläheinen maankäyttö muuttaa vesielinympäristöä ja voimistaa vesien ravinnepitoisuuksia,” kerrotaan tutkija Janne Alahuhdan vasta valmistuneen väitöskirjan esittelytekstissä. Lukematta koko väitöskirjaa läpi voisi tästä päätellä, että maatalouden ja haja-asutusalueiden ravinnekuorman vaikutusta vesistöjemme tilaan on liioiteltu. Sen sijaan rannanläheinen maankäyttö eri muodoissaan vaatii tarkempaa tarkastelua muunkin kuin pelkästään ravinnekuormituksen osalta. 

Salon jätevedenpuhdistamo sijaitsee Halikonlahden rannalla ja puhdistettu vesi lasketaan nykyisin suoraan tähän matalaan merenlahteen. Puhdistusprosessi poistaa vedestä kaikki ravinteet ja fosforin, mutta hormonit ja lääkeainejäämät jäävät puhdistettuun veteen. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lääkeainejäämien on todettu vaikuttavan nilviäisten lisääntymisjärjestelmään ja kalojen aivoihin. 

Salossa jätevedenpuhdistamon laskuvesien alapuolella sijaitsee Viurilanlahden Natura- ja luonnonsuojelualue. Alue on määritelty arvokkaaksi lintuvesialueeksi ja osin suojeltu arvokkaana luontotyyppinä. Tämän arvokkaan lintuvesialueen vesistöön siis lasketaan kaupungin puhdistetut jätevedet hormoni ja lääkeainejäämineen. 

Nyt, uuden jätevesilain myötä puhdistettava vesimäärä lääkeaine ja hormonijäämineen lisääntyy, kun koko talousalueen haja-asutusalueen jätevedet kerätään umpisäiliöihin ja kuljetetaan jätevedenpuhdistamolle puhdistettavaksi. Haja-asutusalueiden jätevesilain myötä siis rannanläheisen maankäytön vesistöjä kuormittava vaikutus lisääntyy, sillä lienee valtakunnallisestikin täysin normaalia, että puhdistetut jätevedet lasketaan vesistöihin. 

Salon kohdalla tilanteesta tekee arveluttavan se, että puhdistamon alapuoleiset alueet ovat arvokkaita suojelualueita. Se, että tutkimuksissa on todettu lääkeainejäämien vaikuttavan nilviäisiin ja kaloihin, vaikuttaa ravintoketjun kautta luonnollisesti myös suojelun kohteena oleviin lintuihin. 

Tutkimuksissa ollaan yleensä huolestuneita vain siitä miten haittavaikutukset voivat vaikuttaa ravintoketjun kautta ihmisiin. Salon tapauksessa, kun kyse on arvokkaista lintuvesialueista, tulisi meidän olla huolestuneita myös haittavaikutuksista suojelun kohteena oleviin lintuihin. 

Soveltuuko tällainen alue edes Natura- ja luonnonsuojelualueeksi?

Montako litraa sekunnissa laskemme hormonipitoista vettä lintudirektiivin nojalla suojeltujen luonnonsuojelualueiden vesistöihin?

Ovatko haja-asutusalueiden hajautetut päästöt sittenkään niin suuri ympäristöriski kuin urbaanien keskittymien aiheuttamat ekologiset haitat?

Paratiisin vahtikoirat

Talviruokintakausi alkoi 14. marraskuuta ja lieveilmiönä paikalle pesiytyivät myös kissat. Tapaturmilta ei ole vältytty ja niinpä yksi fasaaninaaras on jo joutunut afrikkalaisperäisten petojen suuhun. Fasaanit osoittavat kuitenkin vankkaa yhteisöllisyyttä, aina joku kukoista istuu puussa vartioimassa ympäristön turvallisuutta.

Tästä käytännöstä hyötyvät kaikki. Myös pikkulinnut pakenevat paikalta äänekkään varoitusäänen kuullessaan. Ääni on niin voimakas että kuuluu sisälle asti, joten myös minä pysyn hyvin ajan tasalla ruokintapaikan tilanteesta. 

Villi lihaksikas kissanrontti ei lintuja pelkää, joten tarvitaan oven narahdus ja ärtyisä naisenhahmo karkottamaan peto pihapiiristä. Tämän villipedon päivät ovat kohta luetut, hän siirtyy joko löytöeläintarhan kautta uuteen kotiin tai jos rontti ei sovellu ihmisen parhaaksi ystäväksi siirtyy se autuaammille metsästysmaille. Jos minulla olisi suhteita taivastenportin avaimenhaltijaan, ehdottaisin kissalle sitä kuumempaa paikkaa, mutta tämä näkemykseni on toki kovin yksipuolinen, sillä vikahan ei ole itse kissan.

Ihmiset ottavat söpöjä kissanpentuja lemmikeikseen, kyllästyvät niihin kun ne kasvavat suuriksi ja lopulta kissat jäävät heitteelle. Luonnossa kissa pärjää saalistusviettinsä turvin ja käyttäytyy siis luonteelleen ominaisella tavalla. Vika on siis ihmisen, tuon petollisen olennon, joka kesytti kissan, toi sen tänne vieraalle maalle ja pitää sitä lemmikkinään niin kauan kuin hänelle sopii. 

Koirat on pidettävä kytkettyinä vaikka tottelevainen koira pysyisikin omistajansa hallinnassa. Kissaa taas saa pitää vapaana vaikka se ei käskyistä piittaa ja otollisissa olosuhteissa käyttäytyy kuin peto. Heitteelle jätettynä kissa villiintyy, jalostusasteesta riippuen sopeutuu ja tulee kohtuullisen hyvin toimeen luonnossa. Lintuparatiisiin ei tämä villiintynyt tulokaslaji kuitenkaan sovi. 

Ihmettelen kovasti miksi fasaaneja on alettu vihata niin paljon. Syy taitaa olla perisuomalainen kateus. Fasaani on tulokaslaji, mutta tietääkseni fasaani ei saa aikaan mitään peruuttamatonta haittaa luonnossa. Täällä fasaanien määrä on lisääntynyt huomattavasti, mutta siinä on myös etunsa. Fasaanit soveltuvat hyvin pihan vahtikoiriksi ja jos fasaanien määrä pihamaalla kasvaa liian suureksi voi ne hyödyntää hyvänä ja terveellisenä lähiruokana. Näin lintujen ystävänä se voi toki olla hiukan hankalaa, nimittäin fasaanit alkavat kesyyntyä nekin ja kuka sitä nyt omia lemmikkejään lahtaisi. Ehkä asiaan löytyy kuitenkin ratkaisu läheltä, joku asiaan vihkiytynyt tuttava tai naapuri voi hoitaa sen ikävämmän puolen ja jonain päivänä on pöydässäni makoisa fasaanipaisti. 

Ammutaanhan niitä hevosiakin ja kiinalaiset syövät koiria.

.

Elämä

Ihmisen elämä on kuin mäyräkoira.

Liian lyhyet jalat, 

jatkuvaa kynsien rapinaa,

turhia haukkuja.

Pitkiä kosteita sanattomia katseita,

murheellista sympatiaa 

vailla ymmärretyksi tulemisen pelkoa.

Aamulla puhtaaksi nuollut kasvot

ja varpaanvälit.

Päästä varpaisiin puhdas ja viaton,

jos ei oteta huomioon 

vahingossa tehtyjä metkuja.

.

Onko laki sama kaikille

Elämme oikeusvaltiossa, jonka näin talonpoikaisjärjellä ajatellen voisi yksinkertaisimmillaan ymmärtää niin että olemme kaikki tasavertaisia lain edessä. 

Sikakuvaajat tuomitaan, koska he ovat rikkoneet yksityisyyden suojaa. Yksityisalueelle ei siis saa mennä kuvaamaan ilman alueen omistajan lupaa. Asia on täysin ymmärrettävä, enhän itsekään halua että kotirauhaani rikotaan.

Mutta yhteiskunnassamme on asioita, joita saa tehdä ilman yksityisalueen omistajan lupaa. Osin tämä voidaan perustella jokamiehenoikeudella, joten on siis niiltä osin lain mukaista ja ymmärrettävää, mutta asia saa outoja piirteitä, jos ulkopuolisen yksityisalueella tekemät havainnot voivat johtaa päätöksiin joissa yksityisalueen omistajalla ei ole muuta kuin huomautusoikeus. Luonnonsuojelupäätökset voidaan tehdä näin.

Paikallisen luonnonsuojelualueen päätöksen perusteena on pitkä luettelo lintulajeja joista suurimman osan olen nähnyt vain lintukirjoissa. Luettelon on laatinut joku ulkopuolinen, joka on ilmeisesti tarkkaillut aluetta ja luetteloinut havaitsemansa lintulajit. En tiedä kuka tai mikä taho on kysymyksessä, mutta jonkun asiantuntevan tahon täytyy olla kyseessä koska viranomaiselle tämä on riittänyt perusteeksi määritellä alue arvokkaaksi lintuvesialueeksi.

Asia on vuosien varrella kiinnostanut minua niin paljon, että olen investoinut huomattavan summan rahaa havainnointivälineisiin ja kirjallisuuteen löytääkseni ja tunnistaakseni nämä arvokkaat ja harvinaiset linnut joita täällä alueella vierailee ja pesii. Johtuuko kaluston laadusta tai osaamattomuudestani, mutta olen havainnut vain murto-osan asiantuntijoiden luettelemista lintulajeista. 

Tarkkailen luontoa lähes päivittäin, joten olettaa voisi että havaitsen suurimman osan täällä asuvista ja vierailevista linnuista. Asiantuntija on todennäköisesti käynyt täällä vain satunnaisesti, joten minulla on siis huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä havaintoja. Jos en siis ehkä tunnistaisikaan kaikkia lajeja, tulisi minun kuitenkin nähdä luetteloituun lintulajistoon nähden suuri määrä erilaisia lintuja. 

Sikalakuvaajat olivat rehellisiä ihmisiä, he nimittäin itse ilmoittautuivat ja kertoivat kuvanneensa sikojen elinolosuhteita yksityisissä sikaloissa. Sen sijaan se, joka havainnoi ja luetteloi luonnonsuojelupäätöksen perusteeksi havaitut lintulajit ei ole ilmoittautunut eikä kertonut yksityiskohtia havainnoistaan. Tuon salaperäisen tarkkailijan havainnot ovat kuitenkin johtaneet siihen, että alue on määritelty luonnonsuojelualueeksi arvokkaana lintuvesialueena. Sen sijaan sikalakuvaajien materiaali ei nähdäkseni ole johtanut vielä mihinkään eläinten asemaa kohentaviin toimenpiteisiin vaikka materiaali on ollut julkisesti kaikkien nähtävillä.  

Tämän kokemuksen perusteella uskallan väittää että laki ei ole sama kaikille. Yksityisalueen käyttöoikeutta voidaan rajoittaa ulkopuolisen harrastelijan antaman lausunnon perusteella kuulematta alueen omistajia. Harrastelijaa ei panna syytteeseen yksityisyyden suojan rikkomisesta tai perättömästä lausunnosta, joka on ehkä johtanut viranomaista harhaan ja näin ollen jopa perusteettomaan luonnonsuojelupäätökseen.

Mar - ras - kuu

Parasiitin kompostointi

Elämä humalluttaa,

dopamiini tekee järjelle tepposiaan

ja mielen liikeradat erkanevat fyysisestä olemuksesta.

Syksyiset hedelmät muuttuvat etanoliksi,

joka nautittuna muuttuu etikaksi,

leimaten ajatukset kitkerällä maullaan.

Luonto valmistautuu talviuneen,

puut pudottavat lehtensä

pukeutuen alastomuuteen.

Tyhjäksi koverrettu kurpitsa

ilkkuu paholaiselle –

käärme on purrut itseään häntään

ja paratiisissa kaikki hyvin.

Diana

¤¤¤

Yksinäisyys humalluttaa kun ei ole muuta

kuin onneton rakkaus häviävään hetkeen,

jolloin pullon kiiltävässä kyljessä vilahtaa käärme.

Pelottavin paratiisin eläin, joka muuttaa rakkauden myrkyksi

ja syleilyn kuristukseksi, lämmön kylmyyttä hokaavaksi.

Viimeinen oivallus elämän edessä on itsepetos

ja riekaleinen ruumis pullossa,

jonka suulla kasvatamme viisaudenhedelmää. 

Paratiisin rauha on järkkymätön.

Diego

¤¤¤

 

Lapsityövoimaa ja harmaata taloutta

Osakseni näyttää tulleen hankkia itselleni entistä useammalla saralla kyseenalaista kunniaa. Viimeisin puolirikollisuus, johon olen tahtomattani syyllistynyt, on lapsityövoiman käyttö ja harmaa talous. Pahoittelen, että jutussa esiintyvä kuva on niin kovin harmaa. Se johtuu siitä että Suomen sää on tähän aikaan vuodesta se mitä se on – harmaata ja ankeaa. 

Nykyään ollaan huolestuneita siitä että nuoriso istuu sisällä ja pelaa pelejä. Nuorilla ei ole terveitä ja terveellisiä harrastuksia, he roikkuvat netissä ja vanhempien katseilta salaa liikkuvat epämääräisillä sivustoilla hankkimassa huonoja vaikutteita. Kokemukseni perusteella minun on vaikea allekirjoittaa tätä. Ehkä totta toinen puoli, mutta on myös toisenlaisia nuoria. 

Eräänä päivänä minulle ehdotettiin vesakon raivausta. Se on toki tuttua puuhaa eikä lopu koskaan jos työn tekee harkiten ja käsiasein. Niinpä siis kaivoin työkalut esiin ja menimme metsään. Koska minulla on periaate, että tietyt puut jätetään kasvamaan, meni raivaus minun osaltani lähinnä selittelyksi. Hyvin pätevästi ja asiantuntevasti selvitin mitkä pensaat säästetään ja missä on taimia jotka jossain vaiheessa siirretään. Yritin jo hämärtyvässä iltapäivässä tunnistaa lehdettömiä varpuja ja perustella miksi osa jalopuista pitää säästää ja miksi hiukan jo kärsineitä kuusen karahkoja ei saa kaataa. Aikuiset eivät tätä ymmärrä, mutta lapsille asia menee yllättävän hyvin perille. 

Siinä sivussa jouduin myös perustelemaan miksi pihassa omenoita syöviä puolikesyjä fasaanikukkoja ei saa pelotella, mutta tämä oli kieltämättä hyvin vaikeaa, sillä fasaani kun on tulokaslaji eikä kuulu Suomen luontoon. Tämänhän tietävät jo lapset, joten perusteen täytyy olla jotain sellaista jota lapsi ei vielä täysin ymmärrä. 

Ilta alkoi jo hämärtyä ja minun vanhoissa silmissäni tilanne näytti siltä että tänään ei enää kannata jatkaa. Hyvin alkanutta rupeamaa oli kuitenkin vaikeaa pysäyttää. Vesuri heilui ja saha soi, työlainsäädännön vastainen toiminta jatkui harmaassa pimenevässä metsässä ilman vastapuolen sopimusneuvottelujen tarvetta. Vetäydyin omiin puuhiini, mutta aika ajoin kävin kuulostelemassa pimeästä metsästä kuuluvaa risukon kahinaa. Vastuuntunnottomana työnantajana en ryhtynyt aktiivisiin toimiin vaan odotin että luonto tekee tehtävänsä. Jano, nälkä, lainsäädännön vastaiset huonot työolosuhteet ja satunnaiset ulkoiset ärsykkeet, kuten kavereiden soitot, tekisivät tehtävänsä jossain vaiheessa.

Lopulta työntekijäpuoli lopetti mielenilmaisunsa, työkalut kerättiin sovittuun paikkaan, josta ne seuraavalla kerralla on helppo löytää. Polkupyörien perävalot katosivat pimeyteen ja metsä hiljeni yöpuulleen. Aamun valjettua kävin sitten tutkimassa tilanteen. Suuri risukasa odottaa nyt jälkikäsittelyä. Osa suurimmista karahkoista soveltuu mainiosti polttopuiksi ja risuista saa sytykkeitä vaikka nuotioon. Nyt puuttuu enää vain se laavu ja nuotiopaikka.   

.