Rakkaus ei sano näkemiin

Ei ole hetkeä jona en ajattele sinua

ei ole hiljaisuutta jota sinä et riko

en voi välttyä ajattelemasta sinua

sinua rakas, rakas sinua vain

ei ole hetkeä joka muuttaisi mieleni

ei hetkeä joka muuttaisi ajatukseni

ne kolme sanaa jotka haluan sanoa:

Minä rakastan sinua

Niin paljon kaipuuta ja ajatuksia

jotka hiljaa suljen sydämeeni

vain rakkaus rikkoo hiljaisuuden

Rakkaus, joka ei jaksa odottaa

Rakkaus rikkoo kaikki rajat

se jättää veräjän auki sinun tulla

rakkaus ei sano näkemiin vaan tervetuloa

Yö saavuttaa aamunsarastuksen

auringon yksinäisyys minut herättää

kaipauksen palavaan tulimereen

ennen kuin rakkaus saapuu

ja rikkoo hiljaisuuden

Ja niin paljon kaipuuta ja ajatuksia

jotka hiljaa suljen sydämeeni

vain rakkaus rikkoo hiljaisuuden

Rakkaus, joka ei jaksa odottaa

Se rakkaus joka ei sano näkemiin

ei ennen kuin maailma loppuu

ennen kuin sammuvat tähden ja kuu

kun on aika täyden hiljaisuuden

kun on aika sammua sydämen pakahtuneen

vuoksi rakkauden, sen ainoan

suuren rakkauden, sen rakkauden

joka ei saavuttuaan sano näkemiin …

.

Sinä, ei kukaan muu

Tuulten, myrskyjen syleilyssä matkustan ilman pelkoa

uuteen seikkailuun, toiseen paikkaan ja aikaan.

Horisontin taa, kohti uutta ja kenties parempaa

Olorum ja hänen siunauksensa saa minua johdattaa.

Lippuni, ei kenenkään, liehuu tuulessa,

sen alla minä, ei kukaan muu.

Lastiruumassa kimppu tunteita, kuin kukkia.

Ilman aseita aion tämän taisteluni voittaa.

Kohti tulevaisuutta, sinun ja minun,

halki aaltojen minua johdattaa vaahtopää.

Vain sinä voit janoni sammuttaa.

Sinä, ei kukaan muu.

Tähtien valossa, tumman meren pinnalla

kimmeltää rakkauden sanoma.

Hämärän valon piinaama

sydämeni on avoinna.

Horisontissa aamu jo sarastaa.

Vain sinä, ei kukaan muu.

.

Rakkauslaulu

Do re mi a do, ai ja mikä kaiho tähän kaikkeen liittyykään.

Syli, ikävä, kaipuu siihen aikaan ja paikkaan

jossa kerran olin niin täydellinen sinun kanssasi.

Kitaran säröinen sointi, sen palava sydän joka polttaa

sormesi karrelle kun näppäilet sitä.

Ah jee ah jee, tule tanssi kanssani viimeinen valssi

tai edes se seuraava laulu jonka tahdissa

voimme painautua toisiamme vasten, sulautua yhdeksi jälleen.

Elämänmakuinen tumma melankolia tarttuu meihin

kuin tanniininen viini kitalakeen. Sitä ei voi huuhtoa pois

muuten kuin kiihkeällä rakkaudella maustetulla elämällä

tästä päivästä ikuisuuteen.

Tule, tässä on käsi. Tartu, ole minulle hän

joka pyyhkii pilvet taivaalta.

Kaihoni kohde, tule paina pääsi vasten rintaani

ja karkota suru, elämättömän elämän ikävä.

.

Morsian

Laulajattaren tukka on muotoiltu linnunpesäksi

ja lauletun kesän riennoista hoikiksi käyneet kyyhkyset,

kuin paastoon laskeutuen, käyvät siihen levolle.

Auringon paahtamat mustavarikset tuskin pysyvät jaloillaan

kun epävireiset trumpetit ryhtyvät häämarssia soittamaan.

Ja sitä miestä rakastin niin, vai miten se nyt meni.

Ja se nainen oli kaunis niin, vai kuka se nyt oli.

Laulajattaren ääni särähtää, surumielinen häälaulu.

Sukulaiset pyyhkivät kyyneliään ja morsian kuin viulu.

Langanlaiha. Tuskin raskaana siis, oletetaan.

Sen täytyy olla rakkautta, hääyönä lakanat värjätään

kiihkonpunaiseen samettiin.

Ne pöydät valkoisine liinoineen liehuivat tuulessa.

Kukat kukkivat, tuoksui niin, kuin silloin kun

sikaa tapettiin.

Ja kun kuluvat vuodet on hän, morsian,

kuin laulajatar nyt.

Sydän särkynyt äänessään, laulaa tuskaansa

kesän riennoista paastoon laskeutunut.

.