maanantai 31. toukokuuta 2010

Kevään kuolema

Poikanen on pudonnut pesästään,
lentokyvyttömänä se etsii turvaa
uhkaavalta kuolemalta.

Omenapuussa pesä täynnä
sormenpään kokoisia munia,
emo hautomassa.

Luonto elää vielä
vaikka uhkaavat pilvet
kerääntyvät jo taivaalle.

Viimeiseen hetkeen asti
on jaksettava odottaa,
olla uskollinen elämälle.

Petollisuus johtaa äkkikuolemaan,
ilon, rakkauden, alkavan elämän -
kaiken sen, mikä antaa
          olemassaololle tarkoituksen.




lauantai 29. toukokuuta 2010

Rakkauden kuolema


Et nähnyt tuomen kukintaa,
et omenapuun.
Oli kylmää ja pimeää kun tulit luokseni,
kevätsateen viileydessä lähdit luotani.
Jäi jälkeemme vain muistoja,
kaipuuta, tuskaa ja surua.
Haudallasi kimppu lakastuneita kukkia,
maljakossani pystyyn kuolleita ruusuja.
Sade huuhtoo kyyneleet,
tuuli pyyhkii tuoksusi
ja vihdoin unohdus
kultaa muistosi.