Pääsiäinen 2011

Telkkä

Pikkutikka

 

 

Naurulokki

 

Kyhmyjoutsen

 

Hyönteiskauden avajaiset

 

Ilta on aamua viisaampi

Toisin kun vanha suomalainen sananlasku uskottelee näyttää käyneen toteen että ilta on sittenkin aamua viisaampi. Nimittäin aamulla vielä näytti siltä että perinteiseen tapaan rantaniityllä tulee pesimään yksi kurkipariskunta. Myöhään iltapäivällä alkoi etelästä virrata kurkiauroja tasaiseen tahtiin. Aurat olivat kohtuullisen pieniä ja lensivät kaikki yllättävän matalalla. Lieneekö syy matkaväsymys, sillä tänään on ollut tyyni päivä eikä myötätuulesta ole tainnut olla matkalaisille paljon apua. Näytti jo siltä että yksi pieni aura laskeutuisi niitylle lepäämään ja ruokailemaan, mutta toisin kävi. Aura ei laskeutunut mutta aurasta erkaantui kolme kurkea. Hämmästyttävää, sillä vuoden 2007 jälkeen täällä on pesinyt vain yksi pariskunta.

Sinä vuonna eräänä huhtikuisena torstaina niitylle tuli kaksi kurkipariskuntaa aivan niin kuin jo vuosien ajan sitä ennen. Toinen asettui suolle ja toinen rantaniitylle. Sinä vuonna ympäristöviranomaiset halusivat palauttaa luonnonsuojelualueen rantaniityn luonnontilaan polttamalla ruovikon keväällä. Minä en suostunut, mutta naapuri suostui ja polttokokeilu tehtiin seuraavana lauantaina kurkien saapumisen jälkeen. Kokeilu epäonnistui, vaikka paikalla oli oikein virolaisia asiantuntijoita, ei märkä ruovikko suostunut palamaan muuta kuin niiltä osin kun sitä polttopulloilla hiillostettiin. Paljon savua ja häiriötä kuitenkin onnistuttiin saamaan aikaan ja yllätys, yllätys, kurkipariskunta otti nokkiinsa ja häipyi paikalta rauhallisempiin maisemiin.

Viisi vuotta on kulunut ja tänään näyttää siltä että täällä on taas kaksi kurkipariskuntaa ja mukana vielä jokeri-kurki, eli yhteensä viisi kurkea. Viralliset suojelutoimet eivät onnistuneet häätämään kaikkia kurkia ja kantakin normalisoituu taas viidessä vuodessa ennalleen. Eli ilta taitaa olla aamua viisaampi myös näissä luonnonsuojeluasioissa. 

.

Iloisia perhetapahtumia

Olen pahoillani, että otsikko on harhaanjohtavasti ennenaikainen, mutta niinhän mediakin toimii. Viimeisin esimerkki siitä viimepäiviltä Sauli Niinistön päätös presidenttiehdokkuudesta josta hän ei kuitenkaan vielä kerro.

Aamu alkoi kurkien kovaäänisellä torvensoitolla, vaikka eivät nämä  trumpettikurkia olekaan. Pariskunnan aikeista ei ole epäselvyyttä, rantaniittyä kierrellään nyt vielä ilmeisesti sopivaa pesäpaikkaa etsien. Äänestä päätellen herra ja rouva kurki vierailivat tänään myös katsastamassa venevalkaman. Jos he valitsevat sen pesäpaikakseen menee paratiisin asemakaavoitus uuteen suunnitteluun ja kajakeille ja veneille on löydettävä paikka vanhasta venevalkamasta. Käytännössä muutos ei ole suuri, mutta vaikuttaa myös haaskan sijaintiin, joten sillekin on tässä tapauksessa etsittävä uusi syrjäisempi paikka.

Kuten olen jo hiukan uumoillutkin, on kuusitiaisia kaksi. Tämä tieto on kuitenkin pidettävä visusti salassa, sillä paikkakunnalla on tyypillisesti tehty havaintoja vain yhdestä kuusitiaisesta kerrallaan. Jos luontoharrastelijoille selviää että minulla on kaksi kuusitiaista he saattavat tulla hyvinkin katkeriksi ja luonnonsuojelualueeni pakkolunastetaan pikavauhtia.

Kahden kuusitiaisen ollessa kyseessä voi aikeet arvata. Odotettavissa on siis kuusitiaiskannan elpyminen ja määrän huomattava kasvu ainakin prosenteissa mitattuna.

Tikli vierailee nyt paikalla yksin. Tästä voisi päätellä että haudontavuorot on jaettu. Lentosuunnasta voi päätellä missä pesä voisi sijaita, jos sellainen on. Erittäin todennäköiseltä se alkaa nyt vaikuttaa, mutta tulokset ovat toki nähtävissä vasta myöhemmin. Uskon että siinä vaiheessa kun Sauli Niinistö tulee ulos presidenttipelikaapistaan on tämä minun tikli-asianikin jo varmistunut.

Kottaraiset näyttävät kulkevan niin parvessa kuin pareittain. Intensiivisistä katsekontakteista päätellen niilläkin on jotain muuta mielessä kuin pelkkä lentäminen, laulaminen ja yhdessä ruokailu. Yllätyksekseni olen huomannut että kottaraisia on tänä vuonna pienen parven verran, joten joko kanta on elpymään päin tai sitten paikka on niille suotuisa ja ne ovat porukalla päättäneet jäädä juuri tänne.

Luonnonsuojelualueen elinolosuhteet

Huomasin ilokseni että naapuri on kaivanut kuivatusojan aivan luonnonsuojelualueeni tuntumaan. Tämä on hyvä uutinen sillä nyt voin odottaa että muutama alueelta kadonnut laji voisi ehkä hetkellisesti palata.

Aikanaan kun alue ei vielä ollut suojeltu venereitti ruopattiin ja sen jälkeen paikalle ilmestyi niin harmaahaikaroita kuin pesivä viklopariskunta. Ruoppaus paljasti venereitin reunat ja kahlaajat pääsivät matalikolle ruokailemaan. Tätä iloa ei kestänyt montaa vuotta kun ruovikko taas levisi ja peitti rannat ja matalikon. Vikloperheeseen syntyi viisi lasta ja haikaroita oli satunnaisesti yhdestä viiteen kahlaamassa ja kalastamassa. Puhtaassa ruopatussa veneväylässä ui myös joutsenperhe ja joskus sen jälkiä näkyi venevalkamassa. Joutsenet rantautuivat ja makasivat heinikossa jättäen niin sulkasadon jälkiä kuin ulosteita.

Luonnonsuojelupäätöksen jälkeen ei ruoppausta enää ole voinut tehdä. Luvan siihen ehkä saisi mutta ruopattu pohjasedimentti tulisi kuljettaa pois alueelta ja läjittää riittävän kauas valuma-alueelta jotta saastunut sedimentti ei pilaisi suojelualueen puhdasta luontoa. Tällainen toimenpide on kallis ja minun näkemykseni mukaan se on jopa ympäristölle haitallinen. Jos saastunutta pohjasedimenttiä viedään alueelta pois puhtaalle maalle eikö se saastuta silloin myös puhtaan alueen luonnonsuojelualueen ulkopuolella, joten vahinko on kaksinkertainen?

Nyt kun veneväylää ei enää ole ruopattu ovat kahlaajat lähteneet, eikä joutsenperhekään enää ui kapeassa uomassa johon pitkät kaislat tuulen mukana kaatuvat. Nyt alueen vieressä on kuitenkin juuri kaivettu avoin kuivatusoja ja ensi kesänä siinä  voi tavata pikkukahlaajia, ehkä joku jopa pesii alueella. Haikarat todennäköisesti tulevat vierailemaan ojassa ja jos oja onnistuu puhkaisemaan väylän matalikolle jopa joutsenet pääsevät rantautumaan. Viime kesänä joutsenpari nimittäin pesi matalikolla aivan nyt kaivetun ojan läheisyydessä.

Kun oman luonnonsuojelualueeni luontoarvot näin köyhtyvät ja lajien monimuotoisuus kärsii on samantekevää vaikka lajit vierailevatkin naapurin puolella. Tästä on lyhyt matka tarkkailemaan lintuja ja niiden mahdollista pesintää. Tärkeintä on kuitenkin että lintuja on, eihän taivaalla ole rajoja ja minulle riittää kunhan saan muutaman kuvan kokoelmiini. Olen joka tapauksessa joutunut kuvaamaan kaikki vesilinnut jo nyt luonnonsuojelualueeni ulkopuolella, joten mitään uutta vaivaa tästä ei synny.

.

Yksityisomistus ja julkiset palvelut

Tutkimusten mukaan kolme neljästä suomalaisesta katsoo, ettei julkisia palveluja pidä yksityistää merkittävästi. Tätä mieltä on selvästi yli puolet kaikissa väestöryhmissä sukupuolesta, asuinpaikasta, puoluekannatuksesta, iästä tai ammattiasemasta riippumatta. Näin kertoo esimerkiksi Kansanuutisten Verkkolehti artikkelissaan tänään.

Samaan aikaan kun poliitikot ovat yksityistämässä julkisia palveluita toisella kädellä pakkolunastetaan yksityistä omaisuutta valtion luonnonsuojelualueiksi ja kansallispuistoiksi. Tämä on mielestäni perin kummallista, näkemykseni mukaan kun monet julkiset palvelut vaativat korkeaa koulutustasoa, mutta luonnonsuojelun voisi lähes jokainen maanomistaja kevyellä ohjeistuksella ja maalaisjärjellä harkiten hoitaa itse.  Yksityinen luonnonsuojelualue voisi olla jopa maatalouden tapaan elinkeino tulevaisuudessa. Aivan niin kuin nyt jaetaan maataloustukia voitaisiin tulevaisuudessa jakaa myös luonnonsuojelutukea perustuen luonnon arvojen säilyttämiseen, monimuotoisuuteen ja jopa monimuotoisuuden rikastuttamiseen metsän- ja vesialueen hoidollisin keinoin.

Elämää ylläpitävän järjestelmän yksityinen suojelu voisi tuottaa elinkeinonharjoittajalle tuloja myös päästökaupan tapaan metsän hiilidioksidivaraston ja hapentuottokyvyn mukaan. Yksityinen luonnonsuojeluyrittäjä tuntisi yrityksensä voimavarat parhaiten ja vastuullisella kehitystyöllä tuottaisi ihmisen perustarvetta, happea, koko maapallon käyttöön. Yrittäjä joka työskentelee yrityksensä alueella ympäri vuoden havaitsee myös niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset reaaliaikaisesti. Kun uusi laji ilmestyy paikalle hän voi välittömästi käynnistää toimenpiteet sen elinolosuhteiden ja –edellytysten takaamiseksi joko oma-aloitteisesti tai ympäristökeskuksen asiantuntijan tuella.

Jos julkinen palvelusektori jo nyt on todettu tehottomaksi miten julkinen valtiojohtoinen luonnonsuojelu voisi toimia tehokkaammin kuin yksityinen yrittäjyys?

.

Kolmekorvainen Jänis eli Paratiisin Kruunupää

Juttu kolmekorvaisesta jäniksestä oli ensin pelkkä vitsi. Näin kerran sattumalta kolme jänistä käydessäni tarkastamassa haaskaa. Tarkoitukseni ei sillä retkellä ollut kuvata mitään erityistä, joten mukaan sattui sopimattoman pieni objektiivi, olihan sää harmaa ja haaska tuore, joten tuskin mitään erityistä olisi siis edes tullut vastaan. Nappasin kuitenkin pari epätarkkaa kuvaa jäniksistä. Myöhemmin sitten tarkastelin kuvia ja näytti siltä että yhdellä jäniksellä olisi ollut kolme korvaa. Oletin että tämä optinen harha johtuu kuvan epätarkkuudesta, jäniksen liikkeestä tai varjosta joka lankeaa jostain juuri jäniksen korvien väliin. 

Asia kuitenkin kiinnosti minua siinä määrin että aloin iltaisin tarkkailla puutarhassa vierailevia jäniksiä hiukan tarkemmin. Ja niin kävi että eräänä iltana puutarhaan ilmestyi kruunupää. Hänellä ei ollut kolmea korvaa vaan vasen korva oli halki ja oikea korva oli kolmiosainen. Tietyssä kulmassa korvista ei huomaa mitään erityistä, mutta kun jänis nostaa päätään, kääntelee korviaan kuulostellakseen eri suuntiin, sojottavat kruunun haarat satunnaisesti minne sattuu. Jänis ei näyttä kärsivän tästä mitenkään, mutta oletan että sen on vaikeampi kuulla tarkkaan ääniä tietyistä suunnista koska korvat eivät pysy muodossaan.

Jänis on suuri kuten kaikki jänikset täällä. Se on elinvoimainen, valpas ja nopea, joten monia luonnollisia vihollisia näin suurella otuksella tuskin on. Ehkä jäniksen suuri koko onkin ollut sen pelastus jo silloin kun onnettomuus tapahtui. Oletan että suuri petolintu on tarttunut pupua korvista ja nostanut sen ilmaan. Iso pupu on kuitenkin ollut niin painava taakka että korvat ovat revenneet ja pupu on pudonnut elävänä takaisin maan kamaralle. Viisihaarainen kruunu olisi siis muisto haukan kynsistä.

Tänään tapasin viisi jänistä joista yksi oli kolmekorvainen kruunupää. Hän juoksi ensin kaverinsa kanssa ruohikossa minua kohti. Nappasin muutaman kuvan ja myöhemmin vasta huomasin että ensimmäisenä juokseva jänis on kruunupää. Kaverukset juoksivat kuin kilpaa ohitseni edes huomaamatta minua ja katosivat ruovikkoon rytisten. Hetken kuluttua alkoi kuulua voimakasta rytinää ja kaksikko juoksi takaisin suoraan minua kohti. Jänikset pysähtyivät pariksi sekunniksi kohdalleni ennen kuin jatkoivat matkaa. Tällä kertaa kruunupää tuli takimmaisena ja juuri ja juuri sain napattua hänet kuvaan kun hän loikkasi ohitseni. 

Tietämättä varmuudella hänen sukupuoltaan tai asemaansa jänislaumassa olen päättänyt nimetä hänet tänään Paratiisin Kruunupääksi. Hän olkoon kuningas tai kuningatar, olkoon asemansa jänisten keskuudessa mikä tahansa, on hän tästä päivästä alkaen monarkki. Ja kuten nykymaailman tapaan kuuluu on hänen valta-asemansa lähinnä nimellinen, mutta nimensä arvostusta herättävä ja kuninkaallinen. 

Tämän nimityksen johdosta aukesivat tänään myös paratiisin ensimmäiset sinivuokot kunnioittamaan hänen siniverisyyttään Paratiisin Kruunupäätä, joka myös nimellä Kolmikorvainen Jänis tunnetaan.