maanantai 28. helmikuuta 2011

Kaksi omenaa



Tänään tavoistani poiketen lohkoin jäniksille yöksi kaksi omenaa. Nimittäin syötävää lintulautojen alla on nyt vähemmän kuin ennen, sillä linnut eivät enää tuhlaa niin paljon ja syövät vähemmän kuin kovilla pakkasilla. Lisäksi olen tänään erityisen onnellinen. Sain kuvia niin oravasta kuin poseeraavista linnuista. Orava teki minuun suuren vaikutuksen sorminäppäryydellään, siis tavalla jolla se ottaa auringonkukan siemen etusormensa ja peukalonsa väliin ja pureskelee kuoren pois. Tämä tuuheaturkkinen ja pitkähäntäinen kaveri on innostuneen utelias mutta hiukan arka. Joudun joskus pyytämään että se poistuisi lintulaudalta täytön ajaksi. Se empii hetken, mutta lähtee sitten vauhdikkaasti. Toisinaan se vaikuttaa pelokkaalta ja juoksee pois heti kun lähestyn lintulautaa. Ehkä kyse ei ole samasta yksilöstä, miten minä voisin tunnistaa kolme oravaa yksilöiksi? Minulle ne ovat vain oravia, kaikki hyvin saman näköisiä ja kokoisia.




Fasaani oli pelokas alkutalvesta. Syy lienee se että hanki oli upottava ja sen oli pakko nousta lentoon paetakseen. Nyt se ei enää ole niin pelokas ja väistyy kävellen tai tahdikkaasti juosten suuren lehmuksen alle. Tänään hän teki ehdottoman poseeraamisliikkeen. Juoksi ensin puun alle, mutta tuli sitten ja teki kunniakierroksen ruokintapaikalla. No, lopputalvesta kaikki linnut ja eläimet tulevat hiukan rohkeammiksi. Tietäväthän ne ettei ruokkiva käsi vahingoita.




Pikkulinnut ovat kukin vuorollaan käyneet poseeraamassa kameralleni. Kaikkein kitsain on ollut viherpeippo, mutta tänään hänkin vihdon osallistui lintugallerian kokoelmaan. Sinitiainen, urpiainen ja keltasirkku ovat varsinaisia linssiluteita. Varpuset taas hiukan kuin välinpitämättöminä tulevat lähelle, kääntävät selkänsä ja tuijottavat sitten olkansa yli kameraan. Niillä on ehkä erilainen tyylitaju kuin muilla? Luulen että viherpeippo alentui kuvattavaksi vain siksi että ei halunnut jäädä paitsi huomiosta.

Pikainen tarkastus osoittaa että puutarhassa on tänään vain yksi jänis. Kaksi omenaa saa sen ehkä hämmentymään, tai sitten se on erityisen tyytyväinen tänään.


...

Viherpeippo ja -varpunen





(Carduelis chloris, Carduelis spinus)
 
 

tiistai 22. helmikuuta 2011

History of Love

se oli vain yksi kokemus
ohikiitävä hetki
joka katosi kuin meren aalto tyveneen 

rakkauden aika on sinulta mennyt
kuin tuulen kampa läpi hiuksiesi
ja yhä harvenevat hapset harmaantuvat peilissäsi
silmiesi alla tummat varjot pitenevät
kasvojesi mittaisiksi

aalloista kasvaa ikuinen meri
joka huuhtelee, hiekan, kivet, simpukankuoret
jäljelle jää vain horisontti

...