torstai 30. heinäkuuta 2009

Rakkauden vuosisadat




Vuoret ovat tuhansia vuosia korkeat
niiden rakkaus satoja vuosia vanha, lakastumaton kukka.
Sade ravitsee vuoren rinteet,
auringon polttamasta maasta nousevat nuput
ovat vuoren rakkaus, ne ovat kuin muisto täynnä elämää.
Vain huutosi on sinun, ääni joka kaikuu laaksosta rinteisiin
ja katoaa kuin joki mereen.
Aaltojen pauhuna tulet uniini, meri rakastettuni.

.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kastepisaroita



Ehkä ne olivat vain kastepisaroita
viattoman aamun kyyneleet
jotka verkkaina putosivat nuokkuviin heinänkorsiin.

Uneni sinusta oli niin todellinen.
Huulet, sanat ja aavistus kosketuksesta
kunnes todellisuus riuhtaisi sinut pois sylistäni.

Monen sateen olen nähnyt tulevan
kirkkaalta taivaalta juuri silloin kun
unelma muuttuu todeksi tai haavekuva katoaa.

Ehkä ne olivat vain kastepisaroita
viattoman aamun kyyneleet.

.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Lensit pois



Kuumeinen hengityksesi voisi sytyttää liekin kynttilään,
se on kuin musiikkia, joka antaa elämälle sen melankolisen rytmin.
Hiljaa sylissäsi, tietoisena siitä että niille jotka puhuvat äänekkäästi
elämä on aina täynnä haasteita ja mahdollisuuksia.
Tämä maailma on sellainen, kaikki tai ei mitään.

Elämämme täällä on aika rakkauden, muusikoiden ja runoilijoiden
jotka kertovat unelmista, laulajien jotka eivät ole kuin ne baaritiskin profeetat,
jotka vannovat kasvavien markkinoiden nimeen humalassaan.
Tämä elämä on juhlaa särkyvien sydänten.

Tämä kaikki on vain unelmaa, päivämme ovat jo kerran luetut.
Ahneet roistot veivät jo kaiken vailla mitään rajaa ja säädyllisyyttä.
Mutta aisteille ja unelmille ei ole sensuuria.
Tässä ei ole järkeä, siksikö lensit pois?

Varoitukseni eivät auttaneet, vastauksesi oli vain naurua.
Hälytyspillit soivat jo ja juoksemme pakoon.
Eikä sinistä taivasta ja onnea näy, ei pelastusta,
ei sitä ikuista jumalaa.

Täällä vallitsee helvetti ja hallitsevat verenhimoiset papit.
Hallitukset eivät tee mitään, rikoksista ei rangaista.
Ei tarvitse tuntea häpeää, kun ei ole mitään oikeutta,

.

Sinulle



Sinun kauniiden silmiesi tähden
en voi koskaan unohtaa
purppuranpunainen kuu ja ne kaksi tähteä
mustan meren yllä
ja se sade, aivan kuin kyyneleet
ennen kuin erosimme
mitä kuuluu sinun tummille suortuvillesi
niille silmille joiden valossa
sain vaeltaa.

Ei ole varmaa saako aurinko
koskaan enää nousta meille
mutta sen tiedän, että viimeisen syleilymme
voin ikuisesti muistaa
sinäkin päivänä kun aallot eivät enää
lyö valkoiseen rantaan
kun tyyni yö ei enää
laske laivoja satamaan
turvaan aallonmurtajan taa.

.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Unohda



Valkoiset liljat, kasteen hyväileminä
käsissäsi, sinä tulet kohti.
Jalkasi sammaleisella nurmikolla,
joka tuoksuu kuin runojen kirja.

Käyt lepäämään viereeni
auringon valaisemalle
maan sammalvuoteelle
hetkeksi ja kaikki on hyvin.

Sen hetken, kun silmut aukeavat,
lehdet puhkeavat ja lankeaa
rauhallinen varjo peittämään auringon.
Kun linnut vaikenevat.

Mutta älä vaadi minua
lähtemään kanssasi.
Älä yritä tavoittaa jälkeenpäin
ja pyydä tulemaan. Unohda.

.