keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kohti pohjoista


aurinkoa ja pakkasta, kuulas viileä aamu
niin levottomien unien yö etten vieläkään ole toipunut
aamun horroksessa oli kummallinen arktinen episodi
ihmettelin miksi ihmiset kulkivat kohti pohjoista ja kylmää
mutta joku sanoi, se on rakkautta?
hiukan outoa, täytyy yrittää tulkita
ehkä keskellä lumen ja jään lämmin sydän sykkii äänekkäämmin
ehkä kylmässä ja pimeässä aidot tunteet on helpompi tunnistaa
ehkä valkoisessa lumierämaassa on enemmän tarvetta
lämpimille huoneille, takkatulille, peiton alle rakennetuille pesille
sylille ja käsille

.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Päiviä ja öitä


kopinaa, huohotusta ja kaipaavia runoja
karitsaa, valkosipulia ja askartelua
ei kirjoja, ei sarjakuvia, eikä edes päivän sanomalehteä
olet jo varmaan ihan kyllästynyt
tekstareita, kuvaviestejä, häirikköpuheluita ja sähköposti täynnä soopaa?
ehkä minun pitäisi jättää sinut hetkeksi rauhaan
antaa omaa aikaa ja valmistautua tulevaan kaikessa hiljaisuudessa
pari päivää, muutama minuutti, hiukan marinadia ja pilkottuja juureksia
eikä kertoa sinulle kaikkia pieniä yksityiskohtia, kuten
että ostan ehkä sohvan
en tiedä vielä miten se kuljetetaan
ja niin edelleen, eihän tämä ole edes mielenkiintoista?
juon kupin kahvia, harkitsen työntekoa
ja palaan asiaan kun on aika
smack, rakas. odotan sinua kaksi päivää ja yötä
mutta en tule toimeen laskematta minuutteja

.

Kaipaus


kaipaan läheisyyttäsi, lämpöä ja pehmeyttä
käsiä jotka hiipivät iholleni peiton alla
hiuksia, niskaa, olkapäitä joihin upottaa huuleni
hengittää ihosi läpi, tuoksuasi
painaa pääni rinnoillesi ja kuunnella sydämen lyöntejä
tiheneviä
huokauksiasi illalla ja aamulla heti heräämisen jälkeen
kaipaan aamuauringon ensimmäistä sädettä huoneessa
valoa jonka varjossa saan olla sylissäsi
hetken ennen kuin
keittiöstä kuuluu kahvinkeittimen porina
ja pannulla paistuu aamiainen
rakastan sinua täällä kaukana
monen aseman päässä, metsien ja mutkaisten teiden takana
paikassa johon voi löytää kuuntelemalla
sydämen ääntä, linnunlaulua, ohi puhaltavan tuulen huminaa

.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Sunnuntai


kuuman yön jälkeen nihkeissä lakanoissa
kuuntelen keittiön ääniä, kolahduksia
oliiviöljyn tirinää kuumalla pannulla ennen kuin
munankuori särkyy
kahvinkeittimen murahtelut ja makuuhuoneeseen purjehtii
mannermaisen aamiaisen tuoksu
ikkunan takana harmaa aamu
öisen sateen pisaroita vielä ruuduillaan
odottaa uteliaana nähdäkseen miten
juon kupistasi, syön kädeltäsi
aamulla on haikea tunnelmansa
tulossa hiukan surumielinen päivä sateen jälkeen
on sunnuntai
parvekkeella puoliksi palanut sikari odottamassa
savunharmaa kosteus hyväilee sulavan lumen solinaa
sammuneen katulampun alla
märkää asfalttia ja sementtiä
paprikan pirteä maku peittyy sikarin vaniljaan
elämä on suolaista ja makeaa
rakkaudella on sateenkaaren värit
aamu, ojennan käteni hitaan
Hänen suudella

.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Keltaiset kukat ...


keltaiset kukat ovat alkaneet katsoa alaspäin
ne olisi aika vaihtaa uusiin
korianterin matka makujemme maailmaan
on sekin tulossa päätökseensä
vain tomaatin punainen poski enää jaksaa hymyillä
sitruunan ja limen seurassa
kirpeä ja makea nauttivat toisistaan
vailla erilaisuutensa kahleita
pöydällä makaa murjottava kissa
vailla herkkuateriaa
masentuneena se heiluttaa korviaan ja hännänpäätä
muutama hatara auringonsäde yrittää osua ikkunaan
osoittaakseen että siinä on tahroja
ja lattialla maleksii leivänmurusia ja kissankarvoja
sulassa sovussa keskenään
kotileikin tässä vaiheessa jääkaappi huutaa tyhjyyttään
vain pari maitopurkkia värjöttelee siellä kylmissään
minun ei ole nälkä, odotan
makeita suudelmia Hänen pehmeiltä kuumilta huuliltaan
se on makoisin alkupala jota olen koskaan maistanut
sellaisen jälkeen pääruoka on nautittava makuuhuoneessa
riisuttuna, alasti toisiinsa kietoutuen
se on suolaista ja makeaa, saa hengitykseni laulamaan
ja sydämeni lyömään rummun lailla
talon nimi on rakkaus, siinä asuvat He
joiden palavat silmät näkevät pimeydessäkin
osoittavat tietä käsille, jotka johtavat perille

.

Hän odottaa minua jossain


päiväkodin pihassa lapset järjestäytyvät parijonoon
levitän pikkuhousuja kuivumaan ja lajittelen parittomia sukkia
kissanvessan hajuiseen kylpyhuoneeseen
ikkunassa pala harmaata taivasta
eikä yhtään linnunlaulua
punaviininhuuruisen illan jälkeen on tullut aamu
ja aika nyppiä kissankarvat pois rumbamekon rinnuksilta
sanoin sen kaksi kertaa, ensin humalassa ja sitten selvin päin
rakastan sinua
onko se liikaa vai liian vähän
riittävätkö sanat kertomaan
kadulla koira ulkoiluttaa emäntäänsä
bussit kulkevat noin kymmenen minuutin välein
eikä minulla ole tarpeeksi lantteja hypätä kyytiin
Hän odottaa minua jossain
silmäilee aikatauluja ja näpyttelee puhelimeensa
viestejä rakkaudella
bling, aamun ensimmäinen sähköposti saavuttaa
päämääränsä
tulla luetuksi on sen elämän tarkoitus

.

torstai 25. maaliskuuta 2010

My Dear


my dear, jos olet onnellinen
olen ehkä saavuttanut jotain
sekuntikin voi joskus riittää, mutta haluan koota niistä minuutteja
minuuteista tunteja, tunneista päiviä ja öitä
päivistä ja öistä viikkoja, kuukausia ja vihdoin
vuodenaikoja, vuosia
palan sitä ikuisuutta jota saamme koskettaa

kaikki nämä vuodet olen odottanut ja toivonut
ollut epävarma ja epätoivoinenkin, menettänyt uskoni ja toivoni
etsinyt ja eksynyt, unohtunut vääriin paikkoihin
kunnes viimein
voisiko se olla mahdollista, olisiko se niin että
sinä olisit minun ja minä sinun
nyt, huomenna, ensi viikolla
ja siitä eteenpäin

.

Palelevia varpaita


on aamu taas, varpaita paleltaa
kahvi kylmenee kupissa ja pöydän alla on leivänmurusia
vastapäätä tyhjä tuoli, pöydälle unohtuneet silmälasit
ja pino luettuja lehtiä
ovi kolahti, portaikosta kuului kiireisiä askelia
Hän meni
kokoan ajatuksiani, siivoan työpöytää
mutta mielessä on aamu, varhainen
peiton alla varpaita, sääret ja lämmintä
ja sitten tulee käsi
hengitystä, huulia ja kostea suudelma
jotkut unet alkavat näin, jotkut unet päättyvät
ja aamu alkaa näin
joku voisi sanoa: olen koukussa, joku toinen: olen rakastunut
ja joku voisi sanoa olevansa onnellinen
olen rakastunut ja onnellinen
on aamu taas ja varpaita paleltaa

.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Odotusta


kissa seuraa hiiren liikkeitä näytöllä
auringon valossa sen karvat leijuvat ilmassa
ja laskeutuvat näppäimistölle kuin höyhenet
välillä katselemme taivaan sineen
etsien muuttolintuparvia, harhailevia harakoita
ja edestakaisin poukkoilevia pikkulintuja
avoimesta ikkunasta kuuluu äänekäs viserrys
valpastumme molemmat ja etsimme äänen lähdettä
pihapuista
pajujen latvat saavat auringossa vihertävän kruunun
silmut kasvavat ja ovat puhkeamaisillaan
kunnes tulee ilta, varjot ja viileys
iltaisin sytytämme kynttilät
etsimme taivaalta tähtiä, seuraamme kuun kasvua
ja odotamme aamua, kevättä ja kesää saapuvaksi
se herättää uinuvan maan, kenties se herättää
kauan kadoksissa olleet kukatkin jälleen kukkimaan

.

torstai 18. maaliskuuta 2010



sormet kulkevat hyväillen ilman syytä
kuin tuuli, ohimennen, kulkevat sormet
päämäärättömästi vaeltaa hyväily kuin etsien
kadonnutta esinettä pimeässä

pimeyden ääretöntä sääliä rakastan
rakkauden oikeutta mennä ensimmäisenä
ennen kuin aamu saa, kukat polun ovat yksin
ilman katseen kosketusta

katseesi kuin suudelma joka tuulena vaeltaa
ravistellen lehviä lempein huokauksin
kätesi, sormesi painautuvat ilolleni
kulkien, saapuen, vihdoin kadoten

en näe kättä, en huulia jotka suutelevat
kuin tuuli vaeltaa huokaus ihollani ja koskettaa
katse kuin sininen taivas kulkee iholla
tunnistan sinut, hengityksesi huokauksen

.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Lumierämaa


lumierämaa on hiljainen, vain muutama jälki hangella
joku meni tästä, joskus
tunnelma on odottava, joku latu jossain aukeaa
Hän on tulossa, niin oletan, vaikka en voi varmaksi tietää
ehkä tulee esteitä, maailman kiireitä, muutoksia aikatauluihin
ehkä juna pysähtyy, raiteet katkeavat pakkasessa
tai sitten vaan Hän ei tulekaan
odotan, kuin kuuta nousevaksi
tähteä lentäväksi
kirkasta kuulasta yötä saapuvaksi
ja syliä johon painaa pää
nukkua pois ikävän maailman mukanaan tuoma väsymys
sydämessäni palaa kituva pieni kipinä
jos siihen puhaltaa, se voi syttyä
yksin se sammuu ja jäljelle jää vain tummuvaa hiillosta
kylmeneviä kekäleitä
toivon että Hän tulee ja puhaltaa hiipuvaan hiillokseen
tulen joka sulattaa jään, tekee kevään elämääni
tähän yhteen ja ainoaan jonka läpi vaellan
kuin yksinäinen tähti taivaalla, kaukana muista
silti hehkuvana ja valmiina kohtaamaan sen toisen
kahden yksinäisen tähden elämään mahtuu paljon
välimatkaa, odotusta, mahdollisia kohtaamisia
toivoa tulemisesta, syttymisestä ja hehkusta
joka täyttää koko maailmankaikkeuden
kerran, nyt tai ei koskaan

.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Romantikko


liian romantikko tähän maailmaan?
näet kaikessa jotain kaunista
vaikka maailma on paha, ruma ja keskinkertainen
mitä siitä, sehän on paikka jossa vietämme elämämme
ikuisuus on vain haavekuva
tietoisuus siitä mikä on pysyvää
vailla meitä ja keskinkertaisuuttamme

tähdenlentoja me ihastelemme
niiden salamannopea katoaminen taivaan sineen
yllättävä satunnaisuus
tekee lähtemättömän vaikutuksen
olemalla ennalta aavistamaton hetki
kuin elämämme täällä

tunteemme ovat kuin niiden kirkas valo
välähdys, joka valaisee maailmamme
hetken kaikki on läsnä ja kirkasta
meille annettiin nämä aistit
tämä katoava olemus joka kietoutuu olemattomaan sieluumme
tulimme osalliseksi jostakin sellaisesta
jota emme voi ymmärtää

halu ymmärtää on heikkous
se tekee sinusta hauraan
kuin särkyvä kuvastin on maailmamme
ilman tähtiä, taivasta, silmien valoa
joka sulattaa jään kristallinkirkkaiksi pisaroiksi
joilla ravita elämäni jano

.

Juuri ennen kuin ...


heräsin linnunlauluun, aamun viileään suudelmaan
ikkunan takana outo huuto, kuin haavoitetun hirven
pakkasaamu ja auringon ensisäteet
hangella lumen kristallia

ajattelin sinua, lämmintä kainaloa johon käpertyä
nukkua pois yön viimein väsymys
hengittää ihollasi ja kuulla sydämesi lyönnit
juuri ennen kuin …
kello soi ja on aamu

.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Maaliskuun yö


valvon, ajattelen sinua
nousin, keitin kahvin ja poltin sikarin
en tiedä mitä haluat minusta vai haluatko mitään
jotain haluat, siltä minusta tuntuu
sillä kirjoitathan minulle kauniista kaipaavia viestejä
ja kuitenkin olet niin etäinen, niin kaukana
kuin tähti taivaalla
näen loisteesi, mutten tunne lämpöäsi
onko niin, että jos tuntisin, polttaisit minut

ajattelen sinua, valvon
kirjoitan runon, tuijotan pimeään yöhön
en näe taivasta, en tähtiä, on pilvistä
on vain kylmää ja pimeää, katseeni etsii valoa
sinua, joka tulit sydämeeni kuin salama
ukkosmyrskyn lailla pyyhit hetkeksi murheeni
teit minusta hetkeksi onnellisen, kunnes
katosit taas, kuin tähti pilviverhon taa
tulee aamu, niin pilvet kuin tähdet katoavat

.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hän


öisin herään kummaan tunteeseen
poissaolevanakin Hän on läsnä
joskus tuulen kuiskaus on kuin
hänen hellät sanansa kun ne putoavat huulilta
kuin keväiset vesipisarat
kuulaina ja kirkkaina, vailla pölyn sameutta
auringon valo on kuin Hänen katseensa
lämmin ja hehkuva keskipäivän kirkkaus
jota eivät pilvet varjosta
ei tuulen mukanaan tuoma usva
joskus kun istun yksin rannalla
tulee aalto ja kantaa mukanaan
kiveä, simpukankuorta ja vaahtoa
silloin ajattelen, missä ja milloin
ensimmäistä kerran kohtasimme
oliko se ennen vain jälkeen maailman synnyn
oliko aikaa silloin vielä olemassakaan