Avipox virus

 

Avipox -viruksen sairastuttama talitiainen Salossa helmikuussa 2012.

Suomen ensimmäinen kulttuuriympäristöstrategia

Eurooppalaista kulttuuri- ja perinnemaisemaa löytyy yllättäen myös Euroopan ulkopuolelta

.

Twitteristä löytää kaikkea kiinnostavaa. Tänään törmäsin ympäristöministeriön linkkiin työryhmästä joka on perustettu luomaan Suomelle ensimmäistä kulttuuriympäristöstrategiaa. Reilun toisenkymmentä virkamiestä alkaa nyt pohtia strategiaa, jonka tulee ”arvioida kulttuuriympäristöjä koskevia sopimuksia ja niiden kansallisen toimeenpanon tilannetta sekä arvioida Suomen nykyistä suojelupolitiikkaa sopimusten antamaa kansainvälistä kehystä vasten.”

Minulle tulee tästä väistämättä mieleen taannoinen Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategia 2011−2020, jonka kansalaiskuulemiseen itsekin osallistuin. Myöhemmin sitten nähtyäni strategian luonnoksen otin vielä yhteyttä kansanedustajaani, minulla kun sellainen on, onnistuin nimittäin äänestämään viime vaaleissa oikeaa henkilöä. No, strategiaa ei viedä eduskunnan käsittelyyn vaan se annetaan valtioneuvoston periaatepäätöksenä, joten se siitä.

Henkilökohtaiseksi ongelmakseni näyttävät muodostuneen nämä virkamiesten arvioinnit ja selvitykset, ne kun saattavat johtaa vastaavaan menettelyyn kuin Natura- tai luonnonsuojelupäätökset aikanaan. Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan ”kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan rakennettua ympäristöä, maisemaa, kiinteitä muinaisjäännöksiä sekä perinnemaisemia”, joka siis käytännössä tarkoittaa tätä mökkiä jossa nyt istun päätteen ääressä, tuota pihamaata ja metsää joka näkyy ikkunasta ja vielä tuota turkasen saastunutta luonnonsuojelualuetta jonka perinnemaisemaa nyt jo hoidetaan ympäristöviranomaisen suosittelemalla tavalla.

Tällainen pieni ihminen, joka ei luonnollisestikaan ymmärrä mitään suurista linjoista, tuntee olonsa aika turvattomaksi tässä rakennetussa ympäristössä ja perinnemaisemassa, jossa jo nyt rajoitetaan alueen omistajan oikeuksia, suositellaan vähintäänkin outoja luonnonsuojelutoimenpiteitä ja järjenvastaisesti suojellaan alueita joille lasketaan urbaanin yhdyskunnan puhdistetut jätevedet hormoni- ja lääkeainejäämineen.

Pelottavinta tässä kaikessa on se, että itsekin olen sitä mieltä että kyseessä on merkittävä kulttuuriympäristö ja perinnemaisema. Jos ja kun virkamiehet keksivät sen ei täällä saa tehdä enää mitään. Kun mottonani on ”ihminen on osa luontoa ja suojellessaan luontoa ihminen suojelee itseään” niin eivätkö virkamiehet voisi silloin suojella myös meitä ihmisiä osana luontoa ja kulttuuri- ja perinnemaisemaa.

Vai onko se liikaa pyydetty? Onko ihminen osa kulttuuri- ja perinnemaisemaa?

Eläinten vaarallisuusluokitus - Susi

Lääkitystä suoraan suoneen.

Eva Söderholm on tuohtunut siitä että oletettu susi raateli hänen kissansa riekaleiksi kotipihalla. Hänen mielestään ”asutusten liepeillä norkoilevat häirikkösudet saisi tappaa ilman sakkoja tai muita rangaistuksia”. Söderholmin empatiat ovat afrikkalaisperäisen kotikissan puolella Suomen luontoon kuuluvia alkuperäislajeja vastaan. Söderholm näyttäisi olevan myös suuri Marko Lind-fani.

Afrikkalaisperäinen kotikissa on kuitenkin uhka Suomen luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Vapaana pihapiirissä ja luonnossa liikkuvat kissat tappavat valikoimatta myös rauhoitettuja lintuja ja muita eläinlajeja ilman rangaistuksen pelkoa. Tietääkseni ei yksikään suomalainen kissanomistaja ole joutunut maksamaan korvausta kissan tappamista rauhoitetuista lajeista, korjatkaa jos olen väärässä.

Minun käsitykseni mukaan siis kotikissa on ympäristölleen vaarallisempi ja haitallisempi kuin suomalainen susi. Kissa voi olla vaarallinen myös omistajalleen, sillä kissan kantama toksoplasma-loinen voi tarttua ihmiseen. Jos terve ihminen saa tartunnan, se ei ole haitallinen. Raskaana oleville ja niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, se on vaaraksi. Alkueläin pystyy läpäisemän istukan ja voi aiheuttaa sikiölle vauriota tai jopa keskenmenon.

Omasta kokemuksestani voin kertoa myös kohtaamisista hyönteisten ja käärmeiden kanssa. Viime kesänä sain kolme mehiläisenpistoa. Kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään normaalista poikkeavaa ongelmaa, mutta kolmas oli kohtalokas. Mehiläinen oli normaalia pienempi ja luulinkin sitä ensin kukkakärpäseksi kunnes oireet parissa minuutissa alkoivat. Paikalle kiisi kaksi ambulanssia ja puhuttiin jo Medi-Helistä. Minua se hiukan huvitti, olinhan jo saanut ensiavuksi adrenaliinia ja happea ja olo oli taivaallinen. Totuus paljastui minulle myöhemmin kun kuulin keskussairaalassa verhon takaa lääkärin ja hoitajan välisen keskustelun. Selvisin, mutta tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että hyönteinen voi olla vaarallisempi kuin susi tai kissa.

Oletetun käärmeenpureman sain huomaamatta. Noin pari tuntia jälkeenpäin aloin tarkastella kutiavaa turpoavaa kättäni ja näin siinä kolme valkoista pistettä. En katsonut aiheelliseksi tehdä mitään sillä en tiennyt mistä pisteet olivat tulleet.  Turvotus kesti kolme päivää ja kun olin kaksi päivää virtsannut verta, heräsi minussa pelko toipuvatko munuaiseni tästä. Toipuivat, en tarvitse dialyysiä enkä lääkitystä enkä ole elinsiirtojonossa. Tämän kokemuksen perusteella voin sanoa että käärme on salakavalampi ja vaarallisempi kuin susi tai edes kissa.

Niin ja sen suden olen nähnyt kerran silmästä silmään, susi käänsi minulle selkänsä ja juoksi pois. Jälkiä olen bongannut paljon ja susi on jolkotellut viidenkymmenen metrin päässä kotipihastani. Samalla reissulla susi moikkasi myös naapurin hevosia kolmenkymmenen metrin päästä, mutta metvursti ei maistunut sudelle. Sudesta ei siis ollut mitään vaaraa kenellekään. (Tiedoksi muuten että naapurin hevonen on allerginen hyönteisille ja joutuu kesähelteellä pitämään loimea suojanaan.) 

Pienenä lisämausteena tähän juttuun voin kertoa varmalta taholta kuulemani tiedon. Kun mehiläisepisodin jälkeen tapasin lääkärini, hän kertoi että sillä samaisella paikkakunnalla, jolta minut kiidätettiin pillit ulvoen keskussairaalaan, oli luonnosta löydetty Etelä-Amerikasta peräisin oleva erittäin myrkyllinen hämähäkki. Havainnon luotettavuuteen viittaa se että paikallisen yliopiston tunnettu hyönteistutkija oli tutkinut hämähäkin ja tehnyt lajimäärityksen.

Suomen luonnossa on siis paljon vaarallisempia otuksia kuin susi. Lisäksi niitä on lukumäärällisesti huomattavan paljon enemmän kuin susia. Kaikkein pienimmät ja mitättömimmän tuntuiset otukset näyttäisivät olevan kaikkein salakavalimpia ja nopeasti tappavia, toisin kuin susi, joka ei ole syönyt yhtään lasta tai mummoa vuosisataan.

Helmikuun linnut

Lumisia lurinoita

luomistyön korkein aste

yksimoottorinen ekologinen lentolaite

kevyt ja ympäristöystävällinen

biopolttoainekäyttöinen

vain peräsin ja kaksi siipeä, ei meluhaittoja

itsestään lisääntyvä luonnonmukainen voimavara

syntyy munasta ja itsenäistyy yhdessä kesässä

värikäs ja iloinen, ei jätä ketään kylmäksi

suositellaan lämpimästi jokaiseen kotiin

parvessa tai ilman

hänen kadehdittava aerodynaamisuutensa

kainostelee auringonvalossa

kuin prima ballerina

sulavalinjainen vartalo on jatkettu

hoikilla pitkillä säärillä

jotka ulottuvat kaltevalle pinnalle asti

herää kysymys miksi

tshaikovski sävelsi joutsenlammen

eikö hän tiennyt, eikö tohtinut

tarttua todelliseen haasteeseen

jolloin baletin nimi olisi ollut

Carduelis chloris tai jotain sinne päin

tämän lintulautojen moniottelijan

henkilökohtaisiin piirteisiin kuuluvat

tummat silmät ja ruskea tukka

joihin moni lie langennut

tyylilleen uskollisena hän on pukeutunut

kevään muotiväriin keltaiseen

jota täydentää pähkinänruskea pitsisyys

pystösulissaan hänellä ovat maanläheiset

tummat ja vaaleat sävyt

korostaen rentoa asiallisuutta

ja kestävän kehityksen mukaista bisnesvaistoa

kaverin nimi on sirkku

joka osoittaa  hänen sukupuolineutraalia asennettaan

ja suvaitsevaista arvomaailmaansa

hän kuuluu pikkulintumaailman

suureen enemmistöön

silti väheksymättä vähemmistöjä

hänen värikylläisyytensä erottuu joukosta 

piinaavassa tuiskussakin

mutta vasta kevätauringon kankea valo 

tuo esiin pienimmätkin nyanssit

aina sulkien tyvestä höyhenten latvoihin

hän on laulustaan tunnettu, häkkilinnuksikin haluttu

mutta vapaana edustaa peippokannan monimuotoisuutta

silmiinpistävällä yksilöllisyydellään

tämä kulttuurimaiseman väriläiskä edustaa sitä jatkuvuutta

jonka olemme jo monin paikoin hylänneet

kääntymällä urbaaniin luonnonsuojelu-uskoon

.

Carduelis hornemanni

Emberiza citrinella

Phasianus colchicus

Jätevedenpuhdistuksesta ja luonnonsuojelusta

Åbo Akademin ja Jyväskylän yliopiston tutkijat tekivät kesällä 2011 tutkimusmatkan Lappeenrannan Haapajärvelle. Juuri julkaistuista tuloksista selvisi että järven kaloista löytyi tiedettyä enemmän lääkeainejäämiä, näin asian otsikoi turkulainen päivälehti. Tulehduskipulääkkeiden vaikuttavia aineosia oli kertynyt erityisesti lahnan ja särjen sappeen. Juuri särkeä onkin markkinoitu uutena ruokakalana, sen syömistä pidetään ekotekona, koska korkean särkikalakannan nähdään olevan yksi syy vesistöjen rehevöitymiseen.

Näin salolaisena minua hämmästyttää suuresti se että matka tehtiin Lappeenrantaan. Miksi turkulaiset tutkijat eivät tulleet lähemmäs, tänne Saloon. Salossa yli viidenkymmenentuhannen asukkaan yhdyskunnan puhdistetut jätevedet hormoni- ja lääkeainejäämineen lasketaan nykyisin suoraan Halikonlahteen. Halikonlahden alueesta yli kuusisataa hehtaaria on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kansanvälisestikin merkittävänä Natura- ja luonnonsuojelualueena. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sivuilla on tapahtunut päivityksiä niin että enää vain Vaisakon lehto on luontodirektiivin mukaisesti suojeltu, mutta aikaisemmin näitä alueita oli enemmän.

Erityisen huolestuttavaa tässä on se, että puhdistettu jätevesi lasketaan nyt suoraan Natura- ja luonnonsuojelualueelle, oletan että vastaavia tilanteita ei muualla Suomessa ole. Salon populaation rakenteen ja sen muutokset huomioiden voi arvella jotain siitä, miten paljon ehkäisyhormoneja ja lääkeainejäämiä Halikonlahteen laskettavissa jätevesissä on vuosien saatossa ollut ja on edelleen.

Veden virtaus ja vaihtuvuus lahdella on huono, joten olettaa voi että jäämät pääosin sitoutuvat lahden kasvillisuuteen ja pohjasedimentteihin. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet että puhdistettu jätevesi muuttaa vesistön bakteerikantaa ja vaikuttaa nilviäisiin ja kaloihin. Lintudirektiivin mukaan suojellulla vesialueella monet linnut käyttävät näitä ravinnokseen. Halikonlahdella myös kalastetaan edelleen, joten kaloihin mahdollisesti kertyneet jäämät saattavat päätyä jonkun ruokapöytään. 

Näkemykseni mukaan juuri Salon Halikonlahti on mitä mainioin tutkimuskohde silloin kun halutaan todentaa puhdistetun jäteveden hormoni- ja lääkeainejäämien vaikutusta vesistöjen ekologiaan. Vai onko kyse kenties siitä että ei haluta tai uskalleta tehdä tutkimuksia täällä mahdollisten hämmentävien löydösten ja tulosten pelossa.

Aiheesta lisää tässä linkissä.   

.