Matkani
kauriiden kanssa on nyt jo jatkunut tovin, en edes tiedä koska se
alkoi, mutta yhtenä lähtökohtana voi pitää Maaliskuun Pyllistyksen traagista kuolemaa. Sen jälkeen kun hänen maallinen
vaelluksensa päättyi olen kieltämättä kiinnittänyt paljon
enemmän huomiota sorkkien jälkiin ja niiden laatuun. Ehkä
tarvitaan kuolema ja sen kohtaaminen ennen kuin ihmisen silmät
aukeavat näkemään ympäröivän luonnon kauneuden ja sen antamat
monet mahdollisuudet. Aivan kuin ihminen sukupolviensa ketjussa oppii
ottamaan ja kantamaan vastuuta sen jälkeen kun esi-isät poistuvat
ajasta ikuisuuteen.
Luonnossa
juuri parasta on se, että se tulee lähelle yllättäen ja pyytämättä. Kun annat sille tilaisuuden, lakkaat olemasta tärkeä
ja merkityksellinen, tulee luonto lähellesi ja antaa sinulle
merkityksen, jota et tiennyt olevan olemassakaan ja tekee näin sinusta ainakin itsellesi tärkeän. Voit leikiä
ituhippiä, olla muka luonnonsuojelija tai luontoihminen, mutta
lopulta olet aina ulkopuolinen siihen hetkeen asti kunnessa luonto
ojentaa sinulle kätensä ja ottaa sinut osaksi suurta monimuotoista
kokonaisuuttaan.
Kauriit
olivat pitkän tovin poissa. Olin jo huolestunut, onko täällä
jokin joka ajaa ne pois vai ovatko ne vaan muuttaneet talven yli
suojaisampiin ja ravintorikkaampiin ympyröihin. Kokemukseta tiedän
että maaliskuussa ne palaavat, tulevat puutarhaan haistelemaan onko
omenapuun oksia leikattu, onko vielä jäljellä lumen alle
jäätyneitä talviomenoita ja nouseeko roudasta jo uusia maukkaita
versoja pureskeltavaksi. Mutta ei siinä vielä kaikki, on kevät ja
myös kauriit kulkevat Hakaniemen rantaa käsi kädessä kohti
autiotaloja - niillä on jo nyt etsimessä se paikka, johon emäntä
kesän alkaessa pyöräyttää pienokaisen rauhalliseen, turvaisaan
paikkaan kasvamaan tulevaksi sukupolveksi.
Olinko minä bambi viime kesänä? |
Etsi kuvasta kauris tai jopa kaksi. |
Venyttelyä ennen matkan jatkamista. |
On
siis tulossa kevät. Kun on lounastanut kauriiden kanssa, tietää jo
jotain niiden tasa-arvosta, lauman hierarkiasta, toimintatavoista ja
selviytymiseen tähtävästä strategiasta, ei voi olla muuta kuin
ylpeä kuulumisestaan joukkoon. Seuraavan polven bambeja odotellessa
tietäen, että polvi polvelta kanta kehittyy ja sopeutuu tähän
yhteiseloon entistä joustavammin, tulee jo mieleen syksyn odotus
ennen kuin edes kevät on kunnolla alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti