Metsäkauriin vuosi

Toukokuu.

Aamulenkillä kauriit juoksivat pakoon. Fiksusti ne välttivät vielä heikon jään, jänis sen sijaan on jo uskaltautunut loikkimaan rätisevällä alustalla. Mistä eläin tietää, että jää kestää? Se on minulle arvoitus.

Jo keväällä oli ilmeistä, että alueelle on syntymässä bambeja. Sen voi päätellä kauriiden liikkeistä, tavasta harhauttaa, juosta pakoon kappaleen matkaa ja kääntyä katsomaan taakseen varmistaakseen minne ohikulkija on matkalla. Bambit synnytettiin paikkaan, jossa ohikulkija ei liiku. Aikuisten, eteenkin pukin liikkeistä saattoi päätellä, että on paikka, jota kannattaa vältellä, ettei häiritse pienokaisten rauhaa. Ensimmäiset havainnot täplikkäistä tulokkaista sai vastaa myöhään kesällä, silloin lauma uskaltautui alueelle, jossa ihminen liikehtii.

Pikkuinen bambi.

Alussa lauma liikkui tietyllä säällä, tietyissä olosuhteissa, selkeässä arvojärjestyksessä. Pienet bambit olivat kuuliaisia vanhemmilleen eivätkä erkaantuneet laumasta. Myöhemmin ne sitten teinien tapaan haastoivat vanhempiaan ja siinä vaiheessa lauman marssijärjestys myös muuttui. Kun täplät pikkukauriiden selästä katosivat, muuttui myös kulkutapa, enää ei liikuttu yhtenäisessä laumassa vaan tulosuuntia oli useita ja vain liikuttaessa pitkiä matkoja piilopaikkojen välillä toteutui uudistunut marssijärjestys. Siinä vaiheessa, kun pukki johdatti laumaa, oli järjestys sotilaallisen tarkka, mutta myöhemmin, kun naaras otti ohjat, oli liikehdintä vapaampaa. Isällinen kuri ja äidillinen empatia siis ohjaavat laumakäyttäytymistä luonnossa.

Melkein aikuinen.

Kun kesän vasat alkoivat jo näyttää aikuisilta, kulki lauma milloin yhtenäisenä ja milloin pienempinä ryhminä. Tästä voisi päätellä, että alueella oli häiriötekijöitä. Ehkä peto kuten ilves liikkui satunnaisesti ja lauma hajaantui. Ilveksestä ei kuitenkaan ole varmoja havaintoja, joten peto, joka sai lauman hajaantumaan, oli todennäköisemmin ihminen. Satunnaisen hajaantumisen syy saattoi olla myös laumahierarkiaan ja lasten kasvatukseen liittyvä seikka. Itsenäistymistä ja omillaan toimeen tulemista tutussa maastossa harjoiteltiin vastaisuuden varalle, sillä luonnossa on ihmisen lisäksi paljon muitakin uhkatekijöitä.

Pukkia härnäämässä.

Pienpetoja, kuten ilvestä pidetään metsäkauriskannan uhkana. Ilvesten määrän kerrotaan kasvaneen, mutta havaintojeni mukaan myös metsäkauriiden määrä on kasvanut. Metsästystä pidetään brutaalina tapana harventaa eläinkantoja ja jotkut tahot väittävät sen olevan vaaraksi myös metsäkauriskannalle. Metsästys on kuitenkin tarkoin säädeltyä ja valveutunut metsästäjä noudattaa lakia sekä huolehtii riistanhoidosta. Hänen tavoitteensa on pitää kanta elinvoimaisena metsästysharrastuksen jatkuvuuden takaamiseksi, ilman riistaa ei ole metsästystä.

Valkoisia peppuja sumussa.

Ihminen on kuitenkin uhka. Auton valokiilassa on tänäkin syksynä vilahtanut niin metsäkauris kuin valkohäntäpeura. Kesällä piti jopa pysäyttää auto keskelle tietä, että ylväs pukki sai astella rauhallisesti reviirinsä poikki. Törmäys on sirolle nelijalkaiselle turmiollinen, vaikka se ei heti menehtyisikään iskusta, sen liikuntakyky tai terveys kokee kuitenkin kolahduksen, joka voi koitua sen kohtaloksi myöhemmin.

Ihminen on uhka myös silloin kun hän seuraa eläinten liikkeitä ja raportoi ne reaaliaikaisesti. Sitä tietoa voi käyttää myös väärin, siksi olenkin muuttanut käyttäytymismalliani, enkä enää raportoi havaintojani reaaliajassa, jaan tiedon vain niille, joille sillä voi olla juuri sillä hetkellä jotain merkitystä lain sallimissa rajoissa.  

Nyt on jo joulukuu, joten on aika antaa tällekin vuodelle jokin sille ominainen nimi. Olkoon tämä vuosi siis Metsäkauriin Vuosi siitäkin huolimatta, että kaikki ei mennyt niin kuin haaveiltiin.