Outoja lintuja

Tämä kirjoitus liittyy sarjaan Lintuja ja Ihmisiä.






Olen kuullut mainittavan että meille tyypillisten lintujen populaatiot ovat harventuneet uhkaavasti. Pieniä harmaita varpusia lentää yhäti pienemmissä parvissa ja pihapiirin tiaiset vähenevät vuosi vuodelta. Lintujen populaation muutokseen saattavat vaikuttaa monet seikat. Liian suureksi kasvanut populaatio harvenee jonkun sairauden myötä ja näin luonto rajoittaa populaation määrää. Saalislintujen määrä voi paikallisesti vähentyä petojen kannan kasvun seurauksena. Ympäristö muuttuu ja ravinnon saantimahdollisuudet heikkenevät. Ravinnon laatu voi heiketä ympäristön saastumisen myötä. Ilmasto muuttuu, luonnonkatastrofit muokkaavat ympäristöä. Tulokaslajit tuovat tullessaan vieraita bakteerikantoja ja tauteja. Voimistunut tuuli heittelee populaatioita outoihin ja tuntemattomiin paikkoihin.

Samanaikaisesti kerrotaan että harvinaisuuksien määrä on kasvussa. Yhä oudompia lintuja vierailee bongareitten kaukoputken kantaman päässä. Tähän syynä voi olla lintuharrastuksen yleistyminen. Tunnistamisen helppous kun informaatiota on enemmän saatavilla, ammattitaito kehittyy ja havaintovälineet kehittyvät. Tietysti myös ilmastonmuutos tuo uusia tulokkaita, tuuli heittelee outoja lintuja pihapiiriin ja ympäristönmuutos sekä ravinnon saannin vaikeutuminen ajavat lintuja vaeltamaan yhä kauemmas alkuperäisiltä asuinsijoiltaan.

Sama näyttää tapahtuneen ihmisellekin. Olemme entistä yksilöllisempiä ja harmaiden arkipäiväisten varpusten parvi pienenee. Aikaisemmin ihmiset oli helppo kategorioida erilaisuutensa perusteella vähemmistöryhmiin ja kansanosiin. Nyt yksilö voi kuulua useaankin eri vähemmistöön ja erilaisten vähemmistöjen määrä populaatiossamme kasvaa. Erottautumisen tarve kasvaa, jokainen haluaa olla entistä yksilöllisempi oma itsensä eikä halua kuulua enää harmaaseen tavalliseen joukkoon. Vieraita eksoottisia kulttuureja ja vaikutteita sekoittuu alkuperäiseen kulttuuriimme.

Suomalaista ei enää voi tunnistaa valkopäiseksi hampputukkaiseksi Jukolan Jussiksi joka pukeutuu pellavapaitaan ja savisiin saappaisiin. Suomalainen voi olla kuka tahansa ja näyttää miltä tahansa. Silti rasismi nostaa päätään kuin keväinen kukka roudasta. Erilaisuutta ei sallita, vanhat jo kerran kuopatut rotuopin teoriat kaivetaan esiin ja yritetään todistaa meidän erilaisuutemme paremmuutta ja muiden erilaisuuden huonoutta.

Lintuharrastajille jokainen uusi laji on löytö ja aarre, mutta ihmiskunnassa erilaisuus on pahaa ja tuomittavaa. Silti samanaikaisesti meillä on kasvava tarve erottautua. Mitä tämä merkitsee ja mihin se johtaa? Lintumaailmassa harvat linnut voivat risteytyä keskenään ja risteymät ovat aina harvinaisuuksia. Ihmisten kesken kaikki tunnetut erilaiset ihmiset voivat risteytyä ja risteymät ovat yleisiä. Onko niin että juuri tästä syystä rasismi nostaa päätään? Jos ihmiset vapaasti ilman ennakkoluuloja ja ahdasmielisiä asenteita risteytyvät se johtaa pitkässä juoksussa siihen että on vain yhdenlaisia ihmisiä. Mulatti-sana lienee vanhentunut ilmaisu, mutta jotain tällaista globaalissa maailmankylässä tulisi tapahtumaan jos kaikki hyväksyisivät toisensa ja antaisivat rakkaudentunteen vapaasti valita kumppanit, suvut, kansalaisuuden, uskonnon, elämäntapaopit ja viimein perheen.

Onko erottautumisen tarve puhdasta individualismia eli syrjinnän ja rasismin takana on tarve säilyttää erilaisuus aivan niin kuin luonnossa lintujen kesken. Muutama poikkeama sallitaan, mutta täydellistä valinnanvapautta ei anneta. Miksi sitten niin monet kuitenkin ottavat vaikutteita vieraista kulttuureista ja sekoittavat vaikutteita keskenään? Sitä kutsutaan jopa taiteeksi.

Monet lintulajit ruokailevat lintulaudalla sulassa sovussa. Joillakin on nokkimisjärjestys, myös lajin sisäinen, mutta linnuthan ovatkin meidän käsityksemme mukaan tyhmiä ja alkeellisia olentoja. Saalis ja saalistaja eivät kohtaa muuta kuin saalistajan aterialla, joka on saaliin viimeinen. Tietyt lajit tulevat toimeen keskenään mainiosti. Ne voivat syödä samanaikaisesti samasta omenasta ilman riitelyä. Ne voivat uida samalla lammella törmäilemättä toisiinsa. Joskus ne jopa ruokkivat toistensa poikasia.
Kaikki ihmiset ovat samaa lajia, heillä on samanlainen DNA ja heidän suonissaan virtaa samanlainen muutamaan ryhmää luokiteltava veri, joka on manipuloituna siirtokelpoista kaikkien kesken. Mutta ihmisten joukkokin tuntuu jakautuvat saaliiseen ja saalistajiin, toisilla tuntuu olevan enemmän vapautta ja oikeuksia, enemmän valtaa demokratiassakin. Ihmisen arvo ei perustu siihen että hän on ihminen, hänen arvonsa perustuu siihen mitä hän omistaa. Kun omistaa riittävästi ei enää ole riippuvainen kenestäkään, mutta jos ei omista mitään on riippuvainen kaikesta. Lintu tunnistaa linnun, mutta ihminen ei aina tunnista toista ihmistä ja ihminen on sentään älykäs ajatteleva otus.

Jeesus niminen mies sanoin: "lastenkaltaisten on taivasten valtakunta". Mieleni tekee kääntää tämä: "linnunkaltaisten on taivasten valtakunta". Tavallaanhan linnut ovat jo taivaan valtiaita.
Jeesus niminen mies sanoi myös: "katsokaa taivaan lintuja, ne eivät kynnä eivätkä kylvä vaan Herra ruokkii ne". Muuttolintu taitaa olla yksi maapallon ympäristöystävällisimmistä lajeista. Se vaihtaa paikkaa säännöllisesti eikä näin koskaan tuhoa ympäristöään täydellisesti. Populaation määrä ei koskaan voi kasvaa ylisuureksi koska lintu on riippuvainen ympäristöstään saatavasta ravinnosta. Lintu ei koskaan pesi paikkaan jossa on liian vähän ravintoa, jos ravinnon määrä vähenee, lintu munii vähemmän munia. Toisin kuin ihminen joka lisääntyy heikoissa elinolosuhteissa, mutta menestyessään ei välttämättä lisäänny lainkaan. Eikö olekin outoa.