Cracias a la Vida, hän lauloi
Ja minä sanoin, hittoon koko elämä
Join toisen lasillisen siitä viinistä
Johon oli sekoitettu myrkkyä
Hänen silmissään paloi jo menetetty elämä
Ja äänessään värisivät kuoleman hääkellot
Ja minun lasissani viinin kyyneleet
Valuivat lasin sisäpintaa pitkin
Hän tarjosi tulta tupakkaani
Muttei kuitenkaan sytyttänyt sydäntäni
Katseessaan hapuilevaa hellyyttä
Keskeneräistä kiintymystä
Harhailimme niissä elämän rantakahviloissa
Silmiämme pakotti päivän mittainen paahde
Istuimme siellä vailla laivaa johon nousta
Vailla satamaa johon päätyä
Että meidän pitikin mennä sinne
Juoda itsemme laskuhumalaan
Todetaksemme vain, että elämä
On liian kallis tuhlattavaksi
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti