Keltaisten kukkien väri on jo tarttunut koivun alimpiin lehtiin, mutta latva keinuu vielä vihreänä tuulessa. Tänä vuonna syyskuussa taidettiin ylittää vuosisadan lämpöennätys? Eikö nyt jo lehtien pitäisi olla keltaisia ja tuulen heitellä niitä nurmikolla? Maailma muuttuu ilmaston lämpenemisen ja –muutoksen myötä, mutta muuttuuko ihminen?
"… ja mihin suuntaan voi viedä huomispäivän tie?", lauloi George Ots.
Me olemme huolestuneita luonnon muutoksista, mutta mietittyäni asiaa olen tullut siihen tulokseen että muutos voi olla myös mahdollisuus. Muutokseen liittyy niin negatiivisia kuin positiivisiakin asioita. Haluamme säilyttää luonnon sellaisena kuin se nyt on ja korjata ne haavat joita ihminen toimillaan on aikaansaanut. On selvä asia että meidän on parsittava umpeen omat viiltomme, mutta haluammeko me myös pysäyttää luonnollisen kehityksen?
Viisitoistatuhatta vuotta sitten täällä oli jäätä. Vielä muutama tuhat vuotta sitten suurin osa tätä niemimaata oli veden peitossa. Tällä paikalla jolla asun oli kallioluoto, jota meri huuhteli. Tänään tässä on lehto ja huomenna mitä lie?
Vuosia sitten, oliko se lokakuu tai kenties jo marraskuu, oli kova syysmyrsky. Vesi nousu yli metrin normaalia korkeammalle kun tuuli puhalsi Itämeren pinnan Suomenniemen kapeisiin lahdenpoukamiin. Satoi ja myrskysi koko yön. Seuraavana aamuna kun heräsin kuulostelin hiljaisuutta. Se tuntui oudolta myrskyn jälkeen.
Aurinko nousi kirkkaalle taivaalle, nurmikot olivat kuurassa ja pihapuussa oli parvi outoja lintuja. Ne olivat tilhiä, joita normaalisti ei täällä ole niin suurina parvina. Tilhet pyörivät pihamaalla, puutarhassa ja metsässä koko kauniin aurinkoisen päivä ja sitten ne taas katosivat. Mietin että öinen kova tuuli harhautti tämän parven reitiltään ja heitti sen tänne. Myrskytuulta vastaan taistelleet linnut lepäsivät päivän ja jatkoivat sitten taas omille normaaleille teilleen.
Seuraavana kesänä huomasin nurmikolla uusia outoja sinisiä kukkia. En ollut koskaan ennen nähnyt niitä täällä ja ihmettelin mistä ne olivat tänne ilmestyneet näin yllättäen. Silloin muistin tilhet ja arvelin että linnut olivat tuoneet siemenet tullessaan ja kylvivät ne tänne vierailunsa aikana. Itse asiassa metsässä on paljon outoja kasveja jotka ovat ilmestyneet tänne vuosien varrella. Samanlaisia pensaita ja kukkia olen nähnyt Saarenmaan kärjessä paikalla jossa muuttolinnut pysähtyvät ennen Itämeren ylitystä. Nämä kasvit ovat siis lintujen tänne kylvämiä.
Me olemme huolissamme alkuperäisten kasviemme kohtalosta ja huolissamme tulokaslajeista. Se että ihminen on tuhonnut alkuperäistä luontoa on pahe, mutta se että luonto itse muokkaa kasvistoja on mielestäni täysin luonnollinen kehityssuunta. Ilmaston lämpeneminenkin on luonnollista, sillä eihän täällä ole kymmeneen tuhanteen vuoteen ollut jääpeitettä. Voisiko olla jopa niin että ilmaston lämmetessä tänne pohjoiseen kehittyvä kasvikanta voisi toimia luonnon vastaiskuna ihmisen hiilidioksidipäästöille? Toivon että niin olisi, mutta pelkään pahoin että muutos luonnossa on liian hidas jos me emme anna sen tapahtua. Ja luonnollisesti meidän on aika parantaa tapamme monessa suhteessa.
Viime viikolla nousi otsikoihin uutinen ympäristöystävällisyyden käytöstä autojen markkinoinnista. Mielenkiintoista onkin nähdä seuraavan viikon lehdissä miten vihreitä autoja tullaan mainostamaan. Tyypillisesti innovatiivinen markkinoija voi tällaisia säädöksiä kiertää helposti ja siksi tulevat mainokset voivat olla jopa hauskoja. Suomalaiset eivät sulata poliittista satiiria, mutta kotimainen sketsi menee kansaan kuin kuuma veitsi voihin.
Mietin miten paljon resursseja käytettiin tämän säädöksen laatimiseen ja miten paljon se vaatii jatkossa? Olisiko sillä rahalla ehkä saatu joku konkreettinen ympäristöteko aikaan. Pelkään pahoin että byrokraattinen järjestelmämme mädännyttää vihreät hedelmät ennen kuin ne ehtivät kauppoihin.
Minulle henkilökohtaisesti paras ratkaisu ympäristön kannalta on se että en vaihda autoani vaan ajan sen loppuun. Huollatan sen säännöllisesti, jolloin työllistän huoltoa ja autoni säädöt ovat kohdallaan. Käytän autoa vain välttämättömiin tarpeisiin ja pidemmät matkat teen julkisilla kulkuvälineillä. Ostamalla nyt uuden vihreän auton lisäisin autoteollisuuden aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Uskon, että en ole ainoa kuluttaja joka on tässä samaisessa tilanteessa?
Maailmassa on paikkoja joissa tällaisia ongelmia kuin meillä ei ole olemassakaan. Matkat tehdään jalan koska minkäänlaiseen kulkuvälineeseen ei ole varaa. Polkupyöräkin on ylellisyyttä. Ydinvoimaloita ei rakenneta, eikä energian kuljetus ole ongelma kun risupuska heitetään pään päälle ja kävellään perille. Rikkailla on rikkaiden ongelmat ja köyhillä köyhien. Muutos, oli se mikä tahansa, vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin.
Yksi myrskyinen yö voi tuoda paratiisiin uusia kukkia. Taivaalla ei ole raja-aitoja joilla estää maailmaa muuttumasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti