Australia

Tämä kirjoitus liittyy syyskuussa 2009 julkaistavaan sarjaan viisi mannerta.

Australian-matka oli varmasti eksoottisin kokemus vaikka itse Sydney ei kovin eksoottinen olekaan. Harva koskaan kävi työmatkalla Australiassa, minä tiedän vain viisi henkilöä jotka kävivät siellä. Minä olin se kuudes ja nainen. Saapuminen Sydneyihin oli mieleenpainuva kokemus. Lensimme yöllä Singaporesta ja kun lentokentällä astuimme taksiin ja ajoimme hotelliin Bondi beachilla, nousi aurinko Tyynestä valtamerestä suurena, punaisena, lämpimänä ja vastaanottavana. Se oli kaunis näky enkä tule unohtamaan sitä koskaan. Australia jäi mieleeni lämpimänä, aurinkoisena, ystävällisenä ja iloisena paikkana.

Hotelli oli taas hulppea viiden tähden paratiisi kadun toisella puolella vastapäätä tuota kuuluisaa hiekkarantaa. Näkymät hotellin katon uima-altaalta ja jakuzista olivat silmiä hivelevät. Tyyni meri oli niin tyyni ja turkoosin sininen. Hiekka oli vaaleaa ja puhdasta. Ihmiset olivat kauniita ja päivettyneitä. Kadut siistejä ja kaupat täynnä upeita aboriginal eksotiikalla maustettuja tuliaisia.
Koska matka oli pitkä viivyimme perillä normaalia pidempään. Viikonloppuina jäi aikaa shoppailuun ja kaupungilla kiertelyyn. Työpäivätkin olivat leppoisia ja lounaat pitkiä ja nautinnollisia. Australialaiset tekivät minuun suuren vaikutuksen ystävällisyydellään ja vieraanvaraisuudellaan. En tiedä onko vain kuvitelmaa, mutta minulle jäi käsitys että he osaavat viisaasti jakaa työn ja vapaa-ajan ja nauttivat elämästään enemmän kuin me länsimaalaiset. Ehkä se on harha, sillä tutustuin vain muutamaan ja loppujenlopuksi vietin hyvin vähän aikaa heidän parissaan.

Tyynen meren mainingit keinuttivat kalastusalusta. Monta tuntia uuvutimme blue merliniä, mutta sitä ei koskaan saatu veneeseen asti. Lisäksi se oli rauhoitettu kala, joten se olisi pitänyt joka tapauksessa päästää vapaaksi. Pohjaongella nousi merestä pieni hain poikanen. Se näytti minusta kovin suloiselta, reilu metrin mittainen sulavalinjainen hain pienoismalli. Australialaiset kollegani kuitenkin pudottivat minut maan pinnalle, vai pitäisikö sanoa veneen kannelle, sanoen näkisitpä sen äidin. Tulin siihen tulokseen että minulle riitti tämä lapsitapaaminen, muu perhe saa rauhassa lipua läpi tummien syvyyksien. Niiden ei tarvitse tulla esittäytymään minulle.

Australiasta itään aina Etelä-Amerikan rannikolle asti on puolen maapallon verran vettä. Voisi kuvitella ettei tätä maailmankolkkaa voi uhata mikään. Ihmisen käsi ei sinne ylety ja aina riittää vapaina maininkeina keinuvaa turkoosia puhdasta vettä. Tämän meren pohjassa on elämää josta me tiedämme käsittämättömän vähän. Ihminen on käynyt kuussa, sen me olemme kaikki nähneet. Tämän meren syvänteessä on käynyt kaksi tai kolme ihmistä, tiesittekö sitä? Se ei ole tainnut ylittää uutiskynnystä.

Australia poikkeaa kaikista kokemuksistani, miksi? Se on suljettu yhteiskunta jossa kaupankäyntiä ja taloutta rajoitetaan rankasti. Australia koetaan ja nähdään etäisenä menestyksen tyyssijana edelleen. Mannerta uhkaavat monet ympäristönmuutokset, kuivuus ja laajat metsäpalot. Alkuperäisväestön asema ei ole kovin merkittävä puheenaine, ehkä siksi että aboriginaleja on kovin vähän ja manner on laaja, siellä on edelleen tilaa kaikille. Australia onkin edelleen kaukainen satumaa globaalissa muutoksessa.