Kurkiaurateoria

Tämä teksti liittyy sarjaan Lintuja ja Ihmisiä.

Japanilaisilla on uusi hieno teoria. Tämä innovatiivisuuden diffuusion teoria perustuu ajatukseen että kehitysmaat seuraavat johtavia teollisuusvaltioita kurkiauran tavoin. Kun johtajakurki väsyy, tulee seuraava tilalle ja aura jatkaa katkeamatonta matkaansa. Hyvin yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. Tutkijat ottavat esimerkkejä luonnosta ja tekevät asiasta ja ajattelusta näin luonnollista ja ymmärrettävää. Tämä ei kuitenkaan tee toimintatavasta luonnonmukaista ja ympäristöystävällistä. Kurjet eivät taida tästä vertauksesta hyötyä mitään.

On myös toinen konteksti jossa kurkiauraa tai kurkea käytetään vertauksena. Tai luonnollisesti niitä on monia, mutta tämä rinnastus sopii mielestäni tähän erittäin mielenkiintoisella tavalla. Psyykkisesti sairas ihminen voi samaistua lintuun ja hänellä voi olla pakko-oireita jotka viittaavat lintujen tapaan liikehtiä tai äännellä. Moni lintubongari opettelee matkimaan lintujen ääniä, mutta tuskin häntä silti luokitellaan psyykkisesti rajatilaiseksi, kysymys on hyväksyttävästä harrastuksesta. Pahimmassa tapauksessa pakko-oireet saattavat johtaa kuitenkin siihen, että ihminen kuvittelee osaavansa lentää, hyppää katolta ja kuolee. Joskus hän vain tekee lentoonlähdön kaltaisia liikkeitä käsillään ja ääntelee kuin lintu. Kurkiaura efekti voi syntyä myös niin että muut alkavat matkia tätä henkilöä ja syntyy joukkopsykoosi.

Teollistumisessa ja taloudessa kurkiaurateoria toimii moitteettomasti aina niin kauan kunnes ryhdytään talouspakotteisiin tai rajoituksiin. Johtajakurki estää seuraajaa astumasta paikalleen ja pakonomaisesti jatkaa auran vetämistä. Auran etupään kurkien kesken voidaan myös sopia kartellinkaltaisista järjestelyistä, joilla rajoitetaan sitä etteivät loppupään kurjet koskaan pääsisivät auran etupäähän. Luulen että tämänkaltainen järjestelmä on meille kaikille hyvinkin tuttu, vai miksi maailmassa olisi niin paljon eriarvoisuutta? Teoria on kaunis ja luonnonmukainen, mutta todellisuus on karuakin ihmeellisempää.

Olen seurannut kurkien muuttoa vuosien ajan. Syksyllä kun aurat saavuttavat etelärannikon on lintuja tuhansittain ja aurat ovat hajanaisia, mutta määrätietoisesti jatkavat yhteisesti sovittuun suuntaan. Tilanne on pakonomainen, sillä kaikkien tavoite on etelä. Suurina joukkoina yhteinen tavoite saavutetaan varmimmin. Mukana on myös kesän aikana syntyneitä poikasia, joille matka on ensimmäinen, joten heidän on saatava oppinsa tällä matkalla. Virheisiin ei ole varaa. Ja silti moni jää saapumatta perille koskaan. Ensimmäinen matka on monelle myös viimeinen. Kuitenkin aina kurkia tulee ja menee, aina joku selviytyy, eikä kurki ole uhanalainen lintu.

Keväällä tilanne on toinen. Tulee paljon pieniä auroja ja niillä on usein eri päämäärä ja määränpää. Aurat eivät etene määrätietoisesti, vaan poukkoilevat ja aurasta irrottautuu lintuja omille teilleen. Tämä on ymmärrettävää, sillä määränpää häämöttää jo ja jokainen tekee valintansa pesäpaikan suhteen. Toiset jäävät eteläisille suo-alueille ja rantaniityille, kun taas toiset jatkavat kauas pohjoiseen.

Innovatiivisuuden diffuusiossa kurkiauralla ei aina ole samaa määränpäätä, eivätkä kaikki kurjet tule kaukaa etelästä. Auraan on sekoittunut klooneja, jotka napsivat innovaatioiden kypsät hedelmät ja keräävät voittonsa niillä. Länsimaisten yritysten vuosien vaelluksella kehittämät tuotteet, designit ja ohjelmistoratkaisut kopioidaan ja kloonataan niistä piraatteja. Piraatit suunnitellaan nopeasti ja halvalla alkuperäisten mallien pohjalta, valmistetaan salaperäisyyden verhon taakse kätkeytyvissä tuotantolaitoksissa ja markkinoidaan sitten internetin kautta koko maailmaan. Lopputuotteen laatu on usein alhainen, mutta niin on myös hinta. Jos hinta-laatusuhde on kohdallaan, tuote menee markkinoille kuin kuuma kivi. Takuuta ja palautusoikeutta ei ole.

Nämä kurkiauran käenpojat syövät kurkien eväät ja auran olemassaolo on uhattu. Näin kurjesta ja kurkiaurasta tulee uhanalainen omalla maallaan. Syksyllä maailmalle lähtevät kurjet olivat siis yksi suuri yhtenäinen joukko jolla oli sama päämäärä. Mutta markkinataloudessa kurjet tuovat tullessaan myös nämä käenpojat ja innovaatioympäristö muuttuu radikaalisti tämän globaalin muuttomatkan seurauksena.

Kerran me olimme ainoat kurjet tällä suolla. Lisäännyimme ja täytimme suot. Nyt näillä soilla tallaa monta siivekästä, eivätkä ne kaikki pelaa samoilla säännöillä kuin me. Itse asiassa säännöt ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa niin, ettei tätä suota edes tunnista suoksi enää. Voi vain sanoa, täällä oli kerran suo, oli kuokka ja Jussi, mutta nyt täällä on jotain aivan muuta.

Luonto on hyvä opettaja, mutta ei mukaudu kaikkiin meidän oppeihimme. Onneksi ja toivonmukaan.