Joku viisas, runoilija varmaan, on kirjoittanut joskus jotakuinkin näin: "Kun juot vettä, ajattele lähdettä". Mietin mitä suomalainen ajattelee kun hän menee hampurilaisbaariin ja tilaa annoksen. Ajatteleeko hän lähiruokaa vai lähinnä ruokaa. Joskus tuntuu että olemme unohtaneet ravintoketjun kokonaan. Meille ravintoketjussa ennen meitä on jääkaappi. Kun avaat oven on siinä ravintoketjusi edellinen linkki ja se seuraava on siinä asuntosi tyypillisesti pienimmässä huoneessa jossa huuhdomme käytetyn ravintomme vesijohtoverkostoon.
Vuosia sitten kun kuulin uutisen jossa kerrottiin miten israelilainen panssari oli ruhjonut pienen palestiinalaislapsen elävänä alleen lakkasin ostamasta Israelista tuotuja vihanneksia ja hedelmiä. Silloin lopetin maissin syömisen koska lähikaupan tiskissä oli vain israelilaista maissia. Verigreipitkin tulivat sieltä joten niiden käyttö oli rajallista. Mutta vakaa päätökseni ei herättänyt lasta henkiin eikä edes lopettanut sotaa.
Kun mietin omia valintojani niin varmaksi voin sano vain sen että maistellessani 20-vuotta vanhaa portviiniä annan aromin vaeltaa kitalaessani ja mietin miltä rinteellä, koska ja kuka poimi rypäleet. Missä sammiossa viini mahtoi kypsyä ja yritän erotella tammitynnyrin aromit ja rypäleiden maun toisistaan. Ajattelen oliko se lämmin aurinkoinen päivä kun rypäleet kerättiin ja mitä mahtoi tapahtua sinä päivänä kun mehu puristettiin. Se on varmaa että lähiviinistä tässä ei ole kyse vaan nektari kuljetettiin tänne ehkä laivalla, autolla tai lentäen. Pulloja ei kierrätetä ja etiketit pullon kylkeen on kiinnitetty liimalla jonka koostumusta en tunne. Millä menetelmällä etiketit painettiin ja onko menetelmä ympäristölle haitallinen jää minulle arvoitukseksi. Mikä vaihe tässä yli 20-vuotta kestäneessä prosessissa on kaikkein haitallisin ympäristölle on minulle täysi arvoitus.
Entä sitten kun ostan salaattiini tomaatteja, valitsenko kotimaisia läheisellä tarhalla suurella energiamäärällä talvipakkasella kasvatettuja vai Espanjan auringosta suurella vaivalla tänne tuotettuja? Ollakseni rehellinen teen valintani hinnan ja laadun perusteella. Jos laatu on hyvä ja hinta kohtuullinen valitsen sen. Usein se on ulkomailta tuotettu ja kyllästetty suurilla määrillä ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Näin saan oman osuuteni sallituista lisä-aineista. Energiamäärä jonka nämä tuotteet sisältävät on katoavan pieni sen rinnalla miten paljon ympäristöä niiden tuottaminen kuormittaa, joten tomaatin punainen poski tulee maapallolle suhteettoman kalliiksi.
Lihan suhteen olen syntinen. Minun on pakko myöntää että aikanaan ostin usein brasilialaista pihvilihaa. Sitten kun sen tuontia rajoitettiin en ostanut mitään. Argentiinalaiset pihvit maistuvat vieläkin ajoittain. Suunnatonta tuhlausta raahata kuollutta lehmää pakastettuna maapallon toiselta laidalta tyhjiöpakattuna muoviin. Lihan ja lihajalosteiden alkuperä ei meitä juurikaan kiinnosta, sen sijaan maku ja jalostusaste taitavat olla tärkeämpiä valintaperusteita. EU:n sisällä näitä ruumisautoja risteilee moottoritiet mustanaan sillä paikallisia lihajalosteita ei enää ole siinä määrin kuin ennen. Jos jaloste ehkä on paikallinen, ruumiin alkuperä voi olla eksoottinen. Monelle hinta ratkaisee tänä päivänä, joten suomalaisen joulupöydän kinkku tai kalkkuna on voinut päästä ulkomaille viettämään viimeistä jouluaan.
Luonnon eläimet tulevat luokseni koska minulla on puutarha ja paljon omenia. Ne valitsevat asuinsijansa ja elintilansa sen mukaan missä on ravintoa. Ihminen valitsee toisin ja ravinnon on kuljettava ihmisen perässä. Mitä ajattelee punatulkku kun se lentää ehkä kilometrien päähän syömään pihlajanmarjoja vai ajatteleeko se mitään. Sen on joka tapauksessa lennettävä ja etsittävä puu tai pensas sillä muuten se kuolee nälkään. Luin tänään uutisen että hyvä viljasato on meille ongelma, koska suuren määrän tähden hinta laskee ja tuottajalle jää vähemmän palkkaa tehdystä työstä. Silti maailmassa kuollaan nälkään ja me tiedämme sen varsin hyvin. Toisaalta jos joku nälkäinen haluaisi muuttaa tänne ruuan perään hänet käännytetään rajalla. Nälkä ja ruuan määrä eivät kohtaa. Ihmisen liikkuminen ei perustu ravinnon määrään vaan turvapaikkaan ja pakolaisuuteen.
Miten olisi asioiden laita jos sen sijaan että ajattelemme mitä jääkaapissa on ajattelisimmekin lähdettä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti