Eurooppa

Tämä kirjoitus liittyy syyskuussa 2009 julkaistavaan sarjaan viisi mannerta.

Eurooppa oli kuin toinen kotimaa ja sitähän se sitten EU:n myötä olikin, kaikkein eurooppalaisten yhteinen kotimaa. Saksalla oli kahdet kasvot. Oli pohjoinen teollisuusalue tunkkaisine ilmoineen ja ruuhkaisine autobaanoineen. Oli eteläinen swabia, jossa ihmiset olivat enemmänkin suomalaisten kaltaisia kuin saksalaisia. Bochumin hotellit ja kaupungin keskustan triangeli tulivat tutuiksi monilla matkoilla. Siellä vallitsi jonkinlainen vanhan Saksan ilmapiiri. Suhtauduin ehkä hiukan varautuneesti saksalaisiin heidän historian takia, mutta kun tutustuimme paremmin, oli kanssakäyminen asiallisen lämmintä. Saksa oli kuitenkin ruuhkainen, tiheään asuttu, tunkkainen maa, jossa linnunlaulua kuuli harvoin. Ehkä siksi, että päivät olivat työntäyteisiä eikä puistoihin ja metsiin ollut asiaa. Kerran kuitenkin olin majoittuneena hotelliin kaupungin keskustan ulkopuolella ja ikkunasta näin miten jänikset tai kanit loikkivat siistiksi leikatulla nurmikolla. Kerran kollegani vei meidät tutustumaan paikalliseen metsään. Ylpeänä hän esitteli Saksalaista lehtometsää jossa aidan takana asusti villisikoja. Näkymä oli minusta outo, miksi villit eläimet piti aidata luontoon, eikö niiden pitäisi vaeltaa vapaana ja ihmisen olla häkissä. En kuitenkaan maininnut tästä mitään, sillä muut olivat aivan haltioissaan näkemästään, mutta minua se ahdisti.

Saksalainen olut oli maineensa veroista. Se oli vahvaa ja siirappimaisen paksua, 12 prosenttista puolen litran tuopeissa. Tuopillisen jälkeen olit kuin toinen ihminen ja kaikki näytti niin toisenlaiselta. Saksalaisella täsmällisyydellä vietetyn illan jälkeen olivat ajatukset aamulla kankeita ja hotellin runsas aamiainen takertui illalla nautitusta oluesta tahmeaan kieleen. Päivät kuluivat pitkissä asiapitoisissa palavereissa ja tehdas kierrettiin tutustuen yksityiskohtaisesti jokaiseen vaiheeseen ja sen erityispiirteisiin. Prosessien eroavuudet mitattiin ja raportoitiin erityisen tarkasti. Ongelmia pohdittiin ja ratkaisuja etsittiin vakavina ja hartaasti. Ja monet projektit olivatkin ansiokkaita kompromisseja eri vaihtoehtojen välillä. Ei jäänyt kenellekään epäselväksi miksi johonkin ratkaisuun päädyttiin. Tai jos jäi, hän ei ollut asiantuntija eikä ymmärtänyt asiaa ja sen merkitystä. Vaikutukset analysoitiin tarkoin etukäteen. Lopputulos oli täsmällisesti se mitä olimme suunnitelleet.
Tästä kaikesta tuli hyvä mieli, sillä ymmärsin itsekin miksi juuri näin piti toimia. Jos toimitaan toisin asiat eivät luista. Jos sinulla oli idea, joka oli sinulle itsellesikin uusi ja vieras, aina löytyi joku joka osasi saattaa sen loppuun. Elämä oli oikeastaan aika helppoa. Sinun ei tarvinnut olla täydellinen, riitti kun annoit oman panoksesi, pienenkin.
Swabit olivat vielä luku sinänsä. He olivat lähes täydellisiä ihmisiä. Sen lisäksi että he olivat hyvin asiallisia ja ammattitaitoisia, he olivat myös hauskoja ja välittömiä. Välitön taitaa olla väärä sana, mutta Ulmissa käynnin jälkeen jäi aina hyvä mieli. Silloinkin kun perjantain lento Stuttgartista Amsterdamin kautta Suomeen oli jättää minut viikonlopuksi Hollantiin.
Swabian läpi virtasi Tonava ja Ulmin vanha kaupunki sijoittui hurmaavasti sen rannalle. Vuolas virta ja vanhat talot olivat kuin elokuvan kulisseista, mutta tämä paikka oli totta.

Englanti oli aina savuinen ja sumuinen. Silloinkin, kun ei satanut, oli muuten ankeaa. Vain kerran söimme lounaan auringonpaisteessa. Lounaasta jäi mieleen vain auringonpaiste, se olikin lähestulkoon ainoa kosketus luontoon tällä saarella. Rantoja en koskaan nähnyt vaikka kartalla tuo saari näyttää kovin pieneltä ja kodikkaalta. On paikkoja joita ei jää kaipaamaan ja valitettavasti täytyy hyvin epäkohteliaasti todeta että Englanti on yksi niistä. Aikanaan vierailin Cambridgessä ja se oli kuin toinen maailma. Mutta Cambridge onkin yliopistokaupunki ja sen status maailmankaikkeudessa on kokonaan toinen kuin tyylittömän toimiston status markkinataloudessa. Britit ovat sentään onneksi hauskoja, vaikka on heillä se toinenkin puoli. Onneksi monet heistä osaavat sivistyneesti piilottaa sen meiltä ulkopuolisilta ja heidän kanssaan tulee näin mainiosti toimeen. Toivoisin että me suomalaisetkin osaisimme suhtautua heihin yhtä kohteliaasti emmekä esittelisi heikkouksiamme ja paheitamme niin avomielisesti tälle sivistyskansalle. Valitettavasti vahinko taitaa olla jo tapahtunut, joten asia ei ole enää korjattavissa.

Vanhan Euroopan menestystarina on siirtymässä kulttuurihistoriaan? Sveitsin ja Luxenbourgin pankkiholveissa on vielä homeisia setelikääröjä ja jokunen kultaharkko? Euroopan teollisuus on kovaa vauhtia pakenemassa Hunnien tavoin itään? Vajoaako koko manner Atlantiksen tavoin taantuman myötä vai vieläkö joku pankkiiri tai porho nostaa mantereen kuin portugalilainen armada aikoinaan purjeet? Kun manner on jo jalostettu loppuun ja Suomenniemen raukat rannatkin rakennetaan ydinvoimaloiksi, mihin täällä enää jälkensä jättää. Ja minkälaisen jäljen sitten kukin haluaa jättää? Hiilijalanjäljen vai vain painaa väsyneet varpaansa valkoiseen rantahiekkaan aaltojen huuhdeltaviksi.

Monta vuotta kiersin maailmaa. Samoja paikkoja, hotelleja, kaupunkeja ja ympyröitä. Mielessäni oli tavoite käydä kaikilla mantereilla edes kerran ja sen tavoitteen saavutinkin. Vain Antarktis jäi käymättä ja pingviinit tapaamatta. Mutta toki vielä on aikaa ja kenties kerran seison ikijäällä, joka ei tämänpäiväisten tietojen mukaan ehkä ole ikuista, keisaripingviinin kanssa. Mittailemme siinä toisiamme katseilla. Minä olen sentään pidempi, mutta muuta enempää minussa ei taida ollakaan. Olen ihminen ja siksi kovin keskinkertainen. Pingviini on lähes täydellinen, siksi ehkä niin uhanalainen.

Nyt moni ihmettelee, etten kertonut mitään Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Ne ovatkin se toinen tarina, se josta kaikki alkoi. Afrikassa ihminen kehittyi ihmiseksi ja sieltä käsin hänen kerrotaan kansoittaneen koko maapallon. Etelä-Amerikka taas löydettiin eurooppalaisten toimesta viimeksi ja siellä niin kulttuuri kuin ihminen on kuin toista maata. Siispä maailman vaellukseni tarinan alku ja loppu ovat siellä.