Tämä on johdanto seuraavana julkaistavaan sarjaan joka käsittelee lintuja ja ihmisiä.
Olin matkustanut kaikilla mantereilla mutta Antarktis oli minulle vain etäinen unelma. Valkoinen lumen peittämä jää, kylmä maankolkka jota aurinko hyväili kirkkaalla valollaan vain osan aikaa vuotta. Mietin usein, miltä tuntuisi matkustaa läpi hyisen meren ja astua viileään valkoiseen tyhjyyteen. En voinut tietää, en tiennyt edes kovin paljon koko mantereesta. Oliko siellä kenties tulivuori joka oli hautautunut lumeen ja jäähän, muista jonkun maininneen siitä. Oliko jään alla muumioituneita jäännöksiä eletystä elämästä, historiasta jota kukaan ei tunne.
Uneksin joskus hetkestä jona seison tuolla mantereella keisaripingviinin kanssa vastatusten. Mittailemme toisiamme ja vedämme johtopäätökset. Minun mielipiteeni on merkityksetön, koska olen siellä vieraalla maalla, omalla luvalla ja ilman kutsua. Mitä pingviini mahtaisi minusta ajatella. Se katsoisi minua päästä varpaisiin, mittailisi asuani ja mielessään ehkä ajattelisi, tuo on sopimaton tänne. Ehkä sen mielestä olisin kovin hassun näköinen untuvapuvussani, kalliissa merkkivaatteissa joiden alla on kovin mitätön karvaton luontokappale, täysin elinkelvoton tälle mantereelle. Sen mielestä olisin ruumiinrakenteeltani kömpelö ja kyvytön tulemaan toimeen niissä olosuhteissa. En voisi hypätä jäälautalta veteen ja sukeltaa ruokaa. En pystyisi hyppäämään takaisin jäälautalle, vaan jäisin kompuroimaan jään reunaan kohmeisena ja kömpelönä. Tuskin saisin edes kalaa kiinni, ja jos aukaisisin suuni haukatakseni sen, vesi valuisi keuhkoihini ja hukkuisin. Pedolle olisin helppo saalis, hidas ja kyvytön väistämään hyökkäykset. Raajani paleltuisivat hetkessä ja verenkierto tyrehtyisi, syntyisi kuolioita sormiin ja varpaisiin ja olisin entinen hyvin pian. En jaksaisi vaeltaa läpi lumierämaan, en pystyisi olemaan päivääkään syömättä. Aurinko polttaisi ihoni päivässä puhki ilman suojavoiteita ja kylmä yö pakastaisi minut tunnissa.
Luulen että pingviini pitäisi minua elinkelvottomana olentona ja toteaisi ettei minua ole luotu lisääntymään ja täyttämään maata ja maailmaa. Ehkä se säälisi minua ja antaisi minulle kalan kuvustaan tai sitten se haluaisi helpottaa kärsimyksiäni ja nopeuttaisi lopetustani kutsumalla miekkavalaat paikalle tekemään minusta äkillistä selvää.
Pingviini tuskin tekisi minusta pilkkaa, mutta se voisi tietysti suhtautua minuun välinpitämättömästi. Ehkä se ei tuhlaisi ajatuksiaan ja energiaansa minuun vaan kääntyisi pois ja menisi menojaan. Merileijonat ovat sen mielestä mielenkiintoisempia, ne tulevat toimeen täällä ja niistä on jopa hyötyä. Minä olisin täysin hyödytön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti