Papukaijat

Tämäkin valitettava tekstinpätkä liittyy sarjaan Lintuja ja Ihmisiä.






Toiset menevät taksilla Peijakseen ja toiset lentokentälle. Tässä yhteiskunnassa hulluuden ja järjen raja on veteen piirretty viiva. Olla pakkohoidon tarpeessa tai tehdä pakosta jotain asioita eivät ole kaukana toisistaan. On pakko tehdä rahaa yritykselle jotta jotkut rikastuisivat ja toisista tulisi rutiköyhiä. Markkinatalouden matematiikka on absurdi ja yhteiskunta on valjastettu palvelemaan tätä matemaattista kaavaa. Jos tulee jakojäännös tai likiarvo ei täsmää pyöristetään verotuksen korotuksella tai alennuksella. Lisää lääkkeitä kaavan tasapainottamiseen löytyy humanitäärisestä avusta jota jaetaan jakojäännöksen murtolukuina nimittäjän ja nimitettävän kesken kulloinkin sopiviksi katsotuilla summilla. Lopputulos on se että kolmannes maapallon väestöstä näkee nälkää ja 12 miljoonaa kuolee nälkään vuosittain. 12 on pyhä luku, se on sama kuin Jeesuksen opetuslasten määrä, joten se on varmaan evankelisluterilaisestikin oikein jaettu.

Papukaijan logiikalla, siis toistamalla muiden fraaseja on lopputulos se, että olet ihmisten silmissä viisas lintu, vaikka osaat vain laulaa samaa virttä kuin he. Papukaijalla on kaunis sulkasato jota voidaan hyödyntää taloudellisiin tarkoituksiin myymällä sulkia markkinoilla, joten se ei ole turha lintu. Häkissä varsinkaan siitä ei ole haittaa, eli kaikki mikä siitä irti saadaan, on hyötyä. Ja jos toistojasi joku jaksaa kuunnella ja niille nauraa, hän nauraa itselleen, edes huomaamatta sitä.

Papukaija on tarpeellinen lintu niin kuin ne monet strategian suurlähettiläät jotka kiertävät läppärin näyttö kiillotettuna pitkin maanpäällisiä auditorioita jakamassa menestyksen ilosanomaa. Hallelujaa, näillä visioilla me teemme yrityksestämme maanpäällisen paratiisin. Mutta vain valituille optiomiljonääreille, jäi sanomatta.

Rahan jakaminen ei niinkään ole se ongelma. Ongelma on se että miten se jakautuu. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Yhä useampi jää vaille puhdasta paitaa, kun papukaijan sulat suitaan. Ja niin kuin me rakastamme näitä harvinaiseksi käyneitä luonnonlapsia, ostamme heitä tuhansilla euroilla häkkeihimme, kunhan he vain osaavat puhua ja toistaa meidän lauseemme oikein ja hyvin artikuloiden. Fantastista, tämä on fantastista, sanoin suomalainen poliitikko ja levitteli toimettomia käsiään. Vai pitäisikö sanoa siipiään.

Eräs ystäväni kertoi potilaasta joka kuvitteli olevansa kurki. Potilaalle annettiin piikki ja oireet katosivat muutaman viikon lääkityksen jälkeen. Kurjelle on siis parannuskeino olemassa, mutta papukaijaa ei näytä parantavan mikään.