Runo

Silmä odottaa vielä sitä

mitä suu jo ahmii

Kiire estää pysähtymästä

häly korvaa kuulemasta hiljaisuutta

Luomiin varastoidut kyyneleet

tekevät puhki suudellut huulet herkemmiksi

aika on ystävä, odotus

joka parantaa kypsymättömät asenteet

Ja kaipaus on kohtu

jossa lohtu odottaa syntymäänsä

kuin hyväily

joka rauhoittaa itkuisen lapsen sinussa

He tulevat

vievät tuhkatkin pesästä

poltettujen puiden metsä on alaston

vailla lehtivihreän suojaavaa pukua

Nukut yksin ja heräät siihen

kun näkymättömän käsi koskettaa

tekee ihostasi tuntevan kaavun

jolla viestiä rakkautta, kaikesta huolimatta

.