Aasia

Tämä kirjoitus liittyy syyskuussa 2009 julkaistavaan sarjaan viisi mannerta.



Hongkong oli ensimmäinen matkakohteeni ja sinne meni takki auki täysin tietämättömänä aasialaisesta kulttuurista ja paikan oikeasta ilmapiiristä. Toki olin kuullut tarinoita ja tiesin mitä tarkoittaa kiinalainen ruoka, mutta kuten paikan päällä 90-luvulla käyneet tietävät, tarinat ja todellisuus ovat joskus kovin kaukana toisistaan.
Lentokenttä oli jo hämmennyksen kohde. Minä, pitkä, muita päätä pidempi ja lauma pieniä vilkkaita aasialaisia sekoitumme keskenämme. Tietty järjestelmällisyys sen sekasorron keskellä teki minuun hämmentävän vaikutuksen, mutta eurooppalainen logiikka vaatii totuttautumista, joten kuljin vain massan mukana kunnes jostain kuului tuttu ääni. Hey, kutsui minua aito-britti aksentti ja sulauduimme taksijonoon.
Matkasimme viiden tähden hotelliin. Palvelu oli niin korkeatasoista, etten osannut kuvitella sitä todeksi, oletin että tässä on nyt joku väärinkäsitys kyseessä. Huone oli hulppea, mainio eurooppalainen aamiainen ja 220 leveä sänky. Varustelutasoon kuuluivat tuoreet hedelmät pöydällä, muhkea kylpytakki joka riitti peitteeksi asti ja aamutossut jotka eivät olleet kertakäyttötavaralaatua. Kylpyhuoneeseen oli eksyä ja television tuumat olivat siihen aikaan sopimattoman suuret. Viimeisenä päivänä kylpyammeen viemäri lakkasi toimimasta, joten paratiisissa oli siis kuitenkin käärme.

Viimeisellä Hongkongin matkalla tiesin jo mitä odottaa. Hotellin pesulapalvelu toimi moitteettomasti ja nopeasti, joten pakkasin matkalaukkuun kaikkea hankalasti pestävää ja silitettävää. Joka aamu minulla oli puhtaat, viimeistellyt siistit vaatteet, eikä minun itseni tarvinnut tehdä muuta kuin täyttää pesulapussit ja kirjoittaa hotellihuoneen numero pussin kylkeen. Ravintoloissa tiesin jo mitä voi syödä surutta ja mitä kannattaa välttää. Kaduilla kulkiessa tiesin missä on pohjoinen ja missä etelä. Markkinoilla osasin tinkiä ja matkalaukku täyttyi huokeista tuliaisista. Muutaman päivän visiitin aikataulu oli suunniteltu niin että jäi aikaa eksoottisiin nautintoihin ja rentoutumiseen.

Tällä matkalla ylitin ensikertaa Kiinan rajan ja näin olosuhteet joissa paikalliset asuivat, elivät ja tekivät töitä. Ensikosketus kiinalaiseen tehtaaseen sai minut järkyttymään. Hongkongissa ihmiset olivat kohtuullisen tyytyväisen näköisiä ja tekivät työtä iloisesti ja tarmokkaasti, mutta Shenzenissä kaikki näytti olevan toisin. Tehdas oli kuin työsiirtola. Aidattu alue jonka sisällä oli asuntola, ruokala ja varsinainen tehdas. Linjalla työskenteli kovin nuoren näköisiä tyttöjä ja heidän kasvoillaan oli ilme joka sai minut mietteliääksi. Olivatko he täällä vapaaehtoisesti vai kärsivätkö he rangaistusta josta pahasta teosta joka heidän tuli sovittaa tekemällä 12 tunnin työpäiviä suljetulla alueella.

Sen matkan jälkeen minussa tapahtui muutos. Ajattelin kummallisia asioita ja mieleeni hiipi epäilys siitä onko kaikki hyvin. Tämä ajatus nousi pintaan aika ajoin ja välillä se oli poissa pitkiäkin aikoja. Yleisissä keskusteluissa asiasta ei puhuttu, mutta pienissä piireissä mielipiteitä vaihdettiin ja tunnelmat olivat ristiriitaiset. Minä suljin ajatukset sisääni, keräsin tuntemuksia ympäriltäni ja aloin hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä työstää kuvaa siitä mikä todellisuus tämän kulissin takana on.

Se oli alku. Mitä ovat ihmisoikeudet ja tasa-arvo? Mitä on oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys? Onko sellaista olemassakaan.