Syyskuu

Eräänä päivänä veräjä oli auki. Se on merkki siitä että syksy on tullut.

Keväällä odotin päivää jona veräjä sulkeutuu ja laitumelle on ilmestynyt lauma äitejä lapsineen ja sitten syksyn edetessä tulee aika jolloin hiukan levottomana odotan päivää jolloin veräjä on auki. Koko kesän kuulostelen iltaisin kuuluuko laitumelta ääniä, joskus poikkean sähköaidan takana ja lasken laitumella olevat. Alkukesästä vasikat ovat pieniä ja suloisia nappisilmiä jotka arkoina tuijottavat aidan takan olevaa. Syksyllä vasikat ovat jo suuria ja tottuneita ohikulkijoihin. Arkuus muuttuu uteliaisuudeksi, mitä aidan takaisessa maailmassa mahtaa olla ja keitä nuo aidantakaiset ovat.

Vasikat ovat pieniä terhakkaita sonneja ja niiden kohtalo on sinetöity jo syntymässä. Harva, tuskin kukaan niistä, päätyy talveksi navettaan. Ne kuljetetaan suoraan teurastamolle ja lihajalosteet löytävät tiensä kauppojen hyllyille. Maukasta tuoretta kotimaista lihaa, se on kai nyt sitten sitä lähiruokaa. Kun seuraa lihajalosteen kasvua rantaniityllä koko kesän on hiukan vaikeaa kaupan lihatiskillä. Kun muistaa ne arat kosteat kauniin ruskeat silmät ja kauniin laikukkaan puhtaan pienen sonnivasikan rantaniityllä tekee mieli vaihtaa kasvisruokaan. Toisaalta tätähän me haluamme ja tämä on sentään se paras vaihtoehto. Vasikka saa elää onnellisen kesän vapaana niityllä, toisin kuin ne monet muut jotka eivät koskaan edes näe päivänvaloa. Jos vertaa sonnivasikan elämää broilerin elämään, voi sanoa että se on onnellinen ja vapaa, saa nauttia tuoreesta ruuasta, puhtaasta ilmasta ja elää lähes koko elämänsä turvallisesti äidin ja lähipiiriin kuuluvien lauman jäsenten kanssa. Siitä pidetään hyvää huolta niin lajitovereiden kuin ihmisten toimesta. Eläinlääkäri vierailee säännöllisesti ja aina tarvittaessa. Hoitajat tarkkailevat laumaa, huolehtivat puhtaan veden saatavuudesta ja karja siirretään laitumelta toiselle jos tuore vihreä ruoho loppuu.

Niityllä vierailee paljon lintuja ja muita eläimiä, lehmät ovat aluksi tottumattomia, mutta myöhemmin kaikki luontokappaleet tulevat hyvin toimeen keskenään. Syksyllä toki lähistöllä saattaa liikkua karhu, mutta mitään vahinkoa ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Yksinäinen karhu keskittyy sieniin ja marjoihin ja suuri lehmälauma saattaa olla sillekin outo ja pelottava näky. Ihmettelinkin miksi täällä karhu ei hyökkään hevosten tai lehmien kimppuun, miksi sitä tapahtuu muualla. Voiko olla niin että karhu joka täällä vierailee ei ole kiinnostunut lihasta. Ihmisen läheisyys tekee karhustakin levottoman, se ei ehkä uskalla ottaa niin suurta riskiä tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti ole niin nälkäinen.

Täällä karhu on satunnainen vieras. Se käy kerran syksyssä ja syksyllä se on jo kerännyt suurimman osan talven energiavarastostaan, joten ehkä se ei edes ole kovin nälkäinen. En tiedä onko koskaan tutkittu asiaa, mutta tapahtuvatko karhujen veriteot johonkin tiettyyn vuodenaikaan. Vai onko niin että siellä missä karhuja on paljon ravinnon saatavuus on rajallinen ja veriteot lisääntyvät sen mukaan.
En haluaisi joutua karhun kanssa silmätysten, enkä erityisemmin ole kiinnostunut vaihtamaan sen kanssa sanaa tästä aiheesta. Joku tutkija varmasti tietää mikä asiantila on. Joka tapauksessa tänäkin vuonna lehmät viettivät kesänsä laitumella rauhallisissa merkeissä. Nekin niistä, joita ei enää ole, elivät onnellisen elämän.