Kuplat sekoittuvat vihreään
humisten kuin meren aallot
jotka murskaantuvat rannan kallioihin.
Pärskeissä tuoksuu hapan ja imelä
kun auringon säteet haihduttavat
pisarat autereeksi.
On iltapäivä, huumaava neste
sumentaa hetkeksi aistisi.
Tunne on kuin Matadoran
jonka saappaiden anturoiden alla
hiekka murskaantuu pölyksi.
Haavoitetun härän veri
imeytyy hiekkaan tummana purona.
Kuolevan eläimen viimekatseessa
pöly peittää auringon valon.
Vain veren humina korvissa,
hiekan rahina anturoissa,
kun kuoleman pimeys laskeutuu.
Kello viisi iltapäivällä Matadora pyyhkii
veren pistimestään valkoiseen paitaansa.
On aika. Aika humaltua elämästä,
voitosta ja taistelusta.
Hymynsä sokaisee auringon
ja Death in the Afternoon,
sen huumaavat kuplat, haihduttavat
pölyn, veren ja hien muiston.
Jäljelle jää vain aurinko ja meri,
sen suolainen tuoksu.
...
