Ympäristönsuojelun taikaa

US Puheenvuoro18.6.2012 11:52 Outi Hoikkala Ympäristö, luonnonsuojelu, natura, salo, etiikka, moraali 13 kommenttia

Sukupuoleton hauki ei ole taidetta?

Veden taika on Salon kaupungin entiselle jätevesien saostusaltaalle rakennettu taiteilija Jackie Brooknerin suunnittelema kelluva ympäristötaideteos, näin kertoo Salon kaupungin sivusto. Jutussa on kuva, jonka tekstissä mainitaan Puhdistava lintusaari Halikonlahdella. Jo heti tässä yhdellä pienellä sivulla on ajatusvirhe, puhdistava lintusaarihan sijaitsee entisellä jätevesien saostusaltaalla, ei vapaassa luonnonvesistössä Halikonlahdella. Ja se mistä olen niin moneen otteeseen kirjoittanut, on juuri se problematiikka että puhdistetut jätevedet lasketaan suoraan Halikonlahteen, ei tähän vanhaan saostusaltaaseen.

Taiteen nimissä tehdään ympäristönsuojelua joka ei suojele puhdasta luontoa vaan toimii esteettisenä yksityiskohtana vanhalla jätevedenpuhdistamon saostusaltaalla, joka sekin tietysti on urbaanille luontoihmiselle hieno esteettinen kokemus, mutta ei suojele villiä ja vapaata luontoa, josta minun käsityksen mukaan luonnonsuojelussa juuri on kyse.

Tällainen kelluva saari on ihmisen tekemä keinotekoinen puhdistuslaitos, mitä jos tällainen rakennettaisiin Halikonlahteen, sinne vapaaseen villiin luontoon, joka on osin luonnonsuojelualuetta. Lukija ei välttämättä tunne aluetta, joten kerron siitä vähän. Jo tällä jutun entisellä saostusaltaalla on rehevää rantakasvillisuutta, joka toimii luonnollisena biofilminä, mutta Halikonlahdella rehevöitynyttä rantaa ja ruovikkoa on satoja hehtaareja, se siis toimii eräänlaisena luonnollisena biofilmipuhdistamona jo nyt. Vapaaseen vesistöön josta on yhteys yhteiseen Itämereemme lasketaan puhdistetut jätevedet, rantojen pohjasedimentistä kasvava kasvusto ei pysty tehokkaasti poistamaan esimerkiksi niin monesti mainitsemiani hormoni- ja lääkeainejäämiä, joten ne jäävät veteen ja osa niistä vaeltaa virtausten mukana kauas pois, mutta suurin osa jää tänne.

On tehty mielenkiintoinen tutkimus siitä miten valmiiksi jauhettu kasvimassa, on osoittautunut tehokkaaksi materiaaliksi naissukuhormonien eli estrogeenien siivoamisessa pois jätevedestä. Cincinnatin yliopiston tutkimuksissa havaittiin, että kaninruoka imi itseensä jopa 80 prosenttia jäteveden estrogeeneista. Muut tutkitut materiaalit, kuten savi, tärkkelys ja eräät orgaaniset kemikaalit, kykenivät vähentämään hormonien määrää vain 10 prosentilla. Mitä tästä voisimme päätellä? Minä päättelen siitä että esimerkiksi täällä Halikonlahdella tuon puhdistetun jäteveden putken pää pitäisi sijoittaa alueelle jossa on valmiiksi jauhettua biomassaa. Valmiiksi jauhettu biomassa tuo mieleeni turpeen, joten tulisi olla riittävän suuri suon kaltainen biomassa-allas jonka läpi vesi suodatetaan. Näin voisimme pelastaa Itämeren, toki lahdesta tulisi turvesuo. 

Jos lahteen rakennettaisiin tuollainen vedentaikaa –tyyppinen esteettinen taideteos, miten suuri sen pitäisi olla jotta se suodattaisi yli 50000 ihmisen populaation puhdistetut jätevedet yhtä tehokkaasti kuin turvesuo? Pitäisikö sen olla koko lahden kokoinen? Jos näin, se olisi silloin jo periaatteessa sama asia kuin tuo biomassasta rakennettu suo, joka toki tulisi paljon halvemmaksi yhteiskunnalle kuin ympäristötaideteos. 

Hassuinta tässä kaikessa on se, että ravinteet nähdään suurena ympäristöhaittana, mutta itse asiassa juuri nuo ravinteet aiheuttaisivat sen rehevöitymisen ja lahden umpeenkasvun joka puhdistaisi täältä lähtevästä vedestä estrogeenijäämät lähes kokonaan. Silloin Itämereen valuisi täältä puhtaampaa vettä. 

Tällaisten ympäristötaideteosten suunnittelu ja rakentamien kustannetaan yhteiskunnan varoista. Ne rahat ovat jostain muualta pois. Maaäidillä näyttäisi kuitenkin olevan valmis ilmainen ratkaisu tähän, vesistön rehevöityminen joka todennäköisesti toimisi paljon tehokkaammin kuin ihmisen tekemä keinotekoinen biofilmipuhdistamo, näin ainakin tuosta Cincinnatin yliopiston tutkimuksissa voisi päätellä. No, tutkimus on jo vanha ja minä luonnollisesti vedän tästä pikaisia johtopäätöksiä, joten minun kirjoitukseni on helppo leimata populistiseksi harhaksi. 

Ympäristöihmiset ovatkin taas keksimässä järviruo´on hyötykäytön kosteikoissa haja-asutusalueiden jätevesien ja maatalouden valumavesien puhdistuksessa, mutta urbaaniin ympäristöön ei tällaista haluta maiseman estetiikkaa pilaamaan. Sinne on rakennettava yhteisin varoin vedentaikaa taideteoksia, jotta urbaani ympäristö pysyy kauniina ja nautinnollisena asua ja elää. Vanhan maaäidin ilmainen puolustuskeinon pitääkseen vetensä puhtaina saa kelvata meille maalaisjunteille, mutta kaupunkilaisille on annettava taidetta, maksoi mitä maksoi.  

      

Maaäidin luonnollinen puolustuskeino, luonnollinen biofilmipuhdistamo, toimii siis jo ihmisen aiheuttamaa ympäristökatastrofia vastaan, mutta luonnonsuojelijat ja ympäristöviranomaiset haluavat kuitenkin niittää ruovikkoa, ruopata veneväyliä virkistyskäyttöön sinne, minne kuuluisi rakentaa urbaanin ympäristön jätevesien biopuhdistamoita.

Juttuni on pitkä, mutta haluan liittää tähän vielä eiliset kommenttini edellisessä kirjoituksessani. Se on vertaus, joten toivottavasti se edesauttaa ymmärtämään tilanteen näin maalaisjuntin lähtökohdista katsottuna: 

 ”Vesistön kemikalisoitumisesta ei taas ole kaupunkilaiselle juuri haittaa kun hän shoppailee kauppakeskuksen käytävillä, joissa tupakointi on kielletty. Täällä maaseudulla taas kun menee venevalkamaan tuo vedenlaatu arveluttaa, mutta kuten tiedät Kai, sitä ei ole tutkittu, joten emme tiedä mitä se sisältää.

 

Minulle siis passiivisen tupakoinnin haitat ovat minimaaliset vaikkakin savu on näkyvä. Jos minulle tulee vieras joka tupakoi, hän varmastikin kysyy ensin luvan ja minä mitä todennäköisimmin annan sen, onhan kyseessä kutsuttu vieras. Altistukseni on siis hyvin satunnainen ja olen itse suostunut siihen.

Entäpä jos tuon puhdistetun jäteveden putken pää johdettaisiin tuon edellä mainitsemani kauppakeskuksen aulaan. Siihen rakennettaisiin kirkas puhdasvetinen suihkulähde, tai niin kuin täällä Salossa on tapana Vedentaikaa esteettinen biofilmipuhdistamotaideteos, eikö silloin hyvin tarkoin tutkittaisi veden mahdolliset haitalliset pitoisuudet ja asennettaisi sensoreita, ilmaisimia, tarkkailemaan vedenlaatua jatkuvasti. Pyrittäisiin kaikin keinoin varmistamaan se että satunnainen kauppakeskusvieras ei altistu veden mahdollisille haitoille.

Nyt yhteiskunta voi laskea jäämät surutta vesistöön eikä sen tarvitse tutkia niiden pitoisuuksia ja niistä mahdollisesti minulle ja muille täällä vakinaisesti asuville aiheutuvia haittoja. Koomisinta on se että täällä on luonnonsuojelualue, jonka jo nimensä perusteella voisi kuvitella olevan puhdasta suomalaista luontoa, siis täysin viatonta ja haitatonta siellä vierailevalle tai sen laidalla asuvalle.”

Tupakoiva jäniskin kysyy minulta: saanko poltaa? Urbaani ihminen ei kysy: saanko laskea hormoni- ja lääkeainejäämäni sinun kotirantaasi?