tiistai 19. kesäkuuta 2012

Yksi jalka ja neljä käpälää


Muistatteko Essin, oravanpoikasen. Hän on nyt jo iso ja pinkoo pihanurmikolla. Aamulla yllätin hänet seisomassa auton vieressä, ihmetteli varmaan suurta möykkyä, joka liikkuu ja vaihtaa paikkaa. Myöhemmin hän tutki omenapuuta etsien sieltä jotain. Hän ei vielä tunnista pähkinäpensasta, tammea tai muita tulevia herkkuruokapaikkoja. Illansuussa hän painautui lyhyeksi leikatulle nurmelle kuin piiloutuakseen, näytti hassulta ja oli utelias. Luulen että hän tuntee minut, on seurannut puuhiani pihamaalla salaa puun lehvästöstä piilostaan. Essillä on vielä paljon opittavaa tulevasta reviiristään. Jossain vaiheessa iltaa lintukylpylän kivellä oli nujakka, fasaanikukko, Essi ja joku ohikiitävä pikkulintu selvittivät välejään siitä kuka tulee, menee ja jää kivelle.

Yksijalkainen uimamaisteri.
Pihassa on useita kirjosieppoja, mutta yksi poikkeaa. Muistatteko yksijalkaisen sieppouroksen. Hän saapui toukokuun alussa ja on jäänyt näille sijoilleen. Hän on erityisen kiinnostunut kameran jalustoista. Aina iltaisin kun ovi sulkeutuu, hän tulee pihalla seisovalle jalustalle seisomaan. Eilen toin rautakangen pihaan, täytyyhän juhannuskoivut saada tukevasti pystyyn. Löin kangen portaanpieleen pystyyn, se on siinä valmiina odottamassa juhannusta. Illalla kirjosieppo istui kangen nokassa kuin omistaja. Muista lajitovereistaan poiketen hän myös kylpee pelotta silloin kun olen paikalla, hän ei siis kainostele uimistaan. 

Monien lintujen ensimmäinen pesintä näyttää epäonnistuneen, vain kottarainen on saanut poikasensa lentoon. Poikasia on toki vähän siihen nähden miten paljon ruokaa pesiin kannettiin. Naakat päivystivät usein pesäkolojen suulla ja napsivat ilmeisesti nälkäisiä varomattomia poikasia jos ne vahingossa työnsivät päänsä esiin. 

Kesän uudisraivaaja.
Edellisistä vuosista poiketen myös västäräkki näyttää liittyneen epäonnisten joukkoon, nyt etsitään uusia pesänrakennusaineita ja suunnitellaan arkkitehtuuria. Harmi, olen leikannut nurmen oikein lyhyeksi juuri sen takia että västäräkki olisi voinut tuoda poikansa harjoittelemaan hyönteisenmetsästystä. Nyt täytyy odottaa pitkä tovi, toki toinen pariskunta on saattanut saada pesintärauhan, joten toivoa vielä on.

Tällaista on elämä luonnossa. Paikasta auringossa kiistellään, suuret syövät pienet, koteja rakennetaan ja hävitetään, mutta yrittänyttä ei laiteta, vielä lentää lintuja taivaalla ja paratiisissa olosuhteisiin nähden kaikki hyvin.     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti