US Puheenvuoro 4.6.2012 21:30 Outi Hoikkala Ympäristö, luonnonsuojelu, natura 31 kommenttia
Haavaumien päälle näyttää kasvavan home- tai sienikasvustoa jo pari tuntia vedestä nostamisen jälkeen.
Dokumentin alareunassa lukee Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys ry, joka siis viittaa asiantuntemukseen luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa. Yhdistyksen kotisivulla kerrotaan että yhdisty on toiminut yli 30 vuotta salonseutulaisen luonnon puolesta. Yhdistyksen toiminta perustuu vapaaehtoiseen luonnon- ja ympäristönsuojelutyöhön. Tukea saadaan luonnollisesti valtakunnalliselta järjestötasolta Suomen Luonnonsuojeluliitosta sekä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiristä. Tämä kuulostaa asialliselta luonnonsuojelutyöltä.
Kun lukee raporttia siinä puhutaan niin kaavoituksesta, Halikonlahdella tehdyistä tutkimuksista kuin hankkeista. Veden laatu mainitaan useaan otteeseen, mutta puhdistettujen jätevesien hormoni- ja lääkeainejäämistä tai puhdistetun jäteveden määrästä ei mainita mitään. Toki mainitaan muut epäpuhtaudet, mutta tätä kohtaa ei avata mitenkään. Puhutaan veden hygieenisestä laadusta ja nähdään että ravinnepitoisuus, typpi ja fosfori ovat suurimpia ongelmia vaikka puhdistetussa jätevedessä näitä ei pitäisi olla lainkaan ja parhaina aikoina suurin osa lahdessa olevasta vedestä on puhdistettua jätevettä.
Itse asiassa puhdistettu jätevesi on täysin ravinteetonta, joka onkin saamani tiedon mukaan ollut syy siihen miksi vettä ei enää ole laskettu vanhojen puhdistamon saostus- ja vesialtaiden kautta luonnonvesistöön. Tätä raportissa ei mainita, olen saanut tiedon suoraan viranomaiselta. Olisiko syy siis ollut se että ravinteeton vesi on täysin kuollutta vettä ja saostusaltaat olisivat näin kuolleet kokonaan, nythän ne ovat merkittäviä lintukohteita luonnonsuojelijoille ja bongareille, joka muistetaan mainita raportissa useaan kertaan.
Raportissa puhutaan Halikonlahdesta laajana kokonaisuutena joka jatkuu aina Karhunselälle ja Kirjakkalanlahdelle asti vaikka perinteinen käsitys on että Halikonlahti päättyy Vartsalansaaren pohjoispäähän, josta alkavat Korvensalmi ja Vartsalansalmi. Vartsalansalmi päättyy perinteisen käsityksen mukaan Päällistöön jne. Joissain dokumenteissa mainitaan että Halikonlahti olisi jopa 40 kilometriä pitkä, mutta oletan että teijolaiset, kokkilalaiset, sauvolaiset tai kemiöläiset eivät luonnehdi asuvansa Halikonlahden rannalla. Raportti näkee Halikonlahden huomattavasti suurempana kokonaisuutena ja mainitsee muun muassa eräässä kohdassa Rauvolanselän vesimassasta tyyliin: Rauvolanselällä yhden hehtaarin laajuisen ja viisi metriä korkean vesipatsaan, siis 50 000 m3:n, tilavuudessa on vain noin 2 kg fosforia. Tämä kommentti antaa ymmärtää että Rauvolanselän syvyys olisi viisi metriä. Toisissa dokumenteissa mainitaan että Saloon johtavan veneväylän syvyys on 1.9 metriä, joten olettaa voi että tämä on lähempänä totuutta. Oma näkemykseni on että maksimissaan vettä on 2 metriä ja keskisyvyyskin maksimissaan metrin, joten tällaista vesipatsasta ei tällä lahdella ole ollut sitten viikinkien purjehdusten, joka sekin tässä historiallisena kuriositeettina mainittakoon.
Raportissa puhutaan paljon virkistyskäytöstä, joka silloin kun raportin laatija on luonnonsuojeluyhdistys kuulostaa minusta hiukan oudolta. Minun käsitykseni luonnonsuojelusta näyttää olevan erilainen. Vaikka käsitykseni mukaan ihminen on osa luontoa, lähden luonnonsuojelussa luonnon, eläinten, kalojen ja kasvien tarpeista pyrkien sovittamaan ihmisen tarpeet niihin. Luonto on toki virkistävä kokemus, mutta jos luonnonsuojeluyhdistys raportissaan ehdottaa veneväylän ruoppausta viittaa se mielestäni ihmisen tarpeeseen virkistäytyä suuremman muskeliveneen kannella. Melontareitit, telttapaikkojen määrä tai vaikka melojille suunniteltu Old Mill –tyyppinen yöpymismahdollisuus olisi ymmärrettävä osa raporttia jos raportin laatija olisi Salon virkistyskerho ry tai kaupungin virkistystoimikunta.
Lintuhavaintoja viime vuosituhannelta mainitaan raportissa useita, mutta mainitaan myös lintujen määrän väheneminen 2000-luvulla, siis sen jälkeen kun Natura- ja luonnonsuojelualuepäätökset nuijittiin. Voiko historia toimia ponnahduslautana jos lintujen elinolosuhteet alueella ovat muuttuneet. Mielestäni ei, minä olen huolestunut lintujen ravinnonsaannista, pesintäpaikkojen puutteesta ja ennen kaikkea siitä miten hormoni- ja lääkeainejäämät ravintoketjussa vaikuttavat pesinnän onnistumiseen, poikasmääriin, sukupuolikäyttäytymiseen ja lopulta syntyvien poikasten kehitykseen ja terveyteen. Tähän raportti ei ota kantaa.
Lintujen määrän vähenemisen syiksi luetaan myös metsähakkuut ja metsäteiden rakentaminen Peksalassa, vaikka paikka on kaukana Natura- ja luonnonsuojelualueista jotka ovat pääosin vesialueita ja joiden käsitykseni mukaan tulisi olla luonnonsuojelun keskipisteenä. Maatalouden tehostuminen ja sen aiheuttamat ravinnepäästöt tuntuvat olevan suurin ongelma. Mitä jos maatalous lopetetaan ympäristöä saastuttavana, tarvitaanko sitten enää virkistysalueita kun ravintoa ei ole ei ole virkistäytyjiäkään.
Kalastus nähdään merkittävänä virkistäytymismuotona. Toki mainitaan että vuoden 1995 velvoitetarkkailujen poikasnuottaussaalissa suurin osa oli kuoreen, särjen ja salakan saman kesän poikasia lähes samaan hengenvetoon mainitaan myös että kalaston jonkinlainen tasapaino on voitu ylläpitää mm. kalastonhoitotoimenpiteiden ansiosta. Lahdelle on vuosien aikana istutettu mm. haukia, kuhaa, meritaimenia, karisiikaa,vaellussiikaa ja nevanlohia. Mainitaan myös että kaloissa esiintyi 1970-luvulla makuvirheitä, lähinnä mudan makua. Sittemmin tilanne on parantunut ja niin edelleen. Vielä maininnan arvoista lienee että kalastajien tekemien havaintojen mukaan lahden kalastusta haittaavat mm. pyydysten nopea likaantuminen, veden sameus, vesikasvillisuuden liiallisuus, runsaat leväkukinnat sekä kalojen ulkoiset vauriot ja haavaumat. Näistä haavaumista minulla onkin kuvia, jotka eivät välttämättä lisää ruokahalua. Tuo mudan maku tuskin lienee minnekään kadonnut jos kerran verkot edelleen likaantuvat. Saattaa tietysti olla että veteen on nyt lirahtanut uusia mausteita, valmistuihan jätevedenpuhdistamo 80-luvulla.
Mainitaan myös että perinteinen onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat jokamiehenoikeuksiin, eikä niiden harjoittamiseen tarvitse erillistä maksullista lupaa. Puhutaan kalastuskunnista, mutta unohdetaan mainita että on myös yksityisiä vesialueita joilla ei saa kalastaa ilman vesialueen omistajan lupaa. Tämän kevään havaintoni ovat osoittaneet että verkkoja saatetaan, ehkä juuri tämän raportin antamien rajausten mukaan, laskea myös yksityisille vesialueille ilman lupaa. Siitä nyt sinänsä ei ole haittaa, jos joku syö tämän lahden kalaa hän kärsii siitä itse. Vesialueen sosialisoinnista on kuitenkin viitteittä raportin rivien välissä, vaikka täytyy myöntää että loppujenlopuksi alkaa olla aika samantekevää kuka tämän paskalammen omistaa. Juridisesti on tietysti mahdollista että voisin hakea miljoonakorvauksia omistamani vesialueen saastuttajilta, joten oletan että pakkolunastus tulee kyseeseen ennemmin tai myöhemmin.
Raportin loppuyhteenvedossa annetaan ymmärtää että yhdistysten vapaaehtoisten panostus ei ole rajatonta. Tähän Halikonlahden mahdollisuudet –hankeeseen on saatu EU:n Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 - 2013 LEADER tukea, joten ihan ilmaiseksi vapaaehtoistyötä ei ole tehty. Minä yksityisenä luonnonsuojelualueen omistajana en saa mitään tukia, esimerkiksi ruovikon leikkuun olen maksanut omasta pussista eikä sitä ole saanut vähentää edes verotuksessa. Panostusmahdollisuuteni ovat rajalliset, en ole yhdistys joka saa tukea valtakunnalliselta järjestötasolta Suomen Luonnonsuojeluliitosta sekä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiristä. Projekteista, kuten Ruoko-projekti vuonna 2007, en saanut muuta kuin hyvän mielen. Ruovikko leikattiin alueelta ja käytettiin erilaisiin tutkimuksiin, kuten polttokokeiluun, mutta minä en siitä energiasta hyötynyt senttiäkään.
Suomalainen luonnonsuojelu on virkamiesohjauksessa harrastelijapohjalta verovaroin rahoitettuja hankkeita joilta puuttuu todellinen pitkäjänteinen omistautuminen asialleen luonnon lähtökohdista ja luonnon hyväksi. Vihersosialismia jossa maaseudun asukas, mökkiläinen, maanomistaja, maanviljelijä tai yksityinen luonnonsuojelija nähdään suurimpana uhkana luonnolle, vaikka se uhka taitaa olla tuolla lahden pohjukassa – urbaanin keskittymän viherpipertäjä joka laskee puhdistetut jätevetensä hormoni- ja lääkeainejäämineen suoraan Natura- ja luonnonsuojelualueen vesistöön unohtaen mainita tämän pienen yksityiskohdan yli viisikymmentäsivuisessa raportissaan.
Jokaisen luonnonsuojelijan pitäisi kovalla rahalla hankia itselleen pala maata ja vettä, hän olisi itse vastuussa jokaisesta ruohonkorresta ja puusta joka tontilla kasvaa, jokaisesta kalasta joka vesistössä ui. Hänen pitäisi tarkkaan harkita, mitä suuhunsa laittaa ja mitä toisesta päästä tulee ulos, ettei hänen omistamansa maaperä ja vesistö saastu. Jos hänelle tulisi vapaa-ajan ongelmia, hän voisi laatia itselleen tai yhdessä naapuri-luonnonsuojelijoiden kanssa melontareittejä, suunnitella lintutorneja tai tuulimyllyjä joissa yöpyä kun oma sänky ei enää miellytä.
PS. Olen itsekin kirjoitellut jonkin verran raportteja. Minulla on ollut hyviä esimiehiä ja ammattitaitoisia kollegoja jotka ovat opastaneet välttämään toistoa ja keskittymään vain olennaiseen. Valitettavasti nyt jouduin kirjoittamaan tämän täysin yksin.
Ugh, Homo Natura on puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti