Tapaus Raahen kultakaivos

Raahen kultakaivoksen jätevesien purkupaikasta on vihdoin saatu aikaan päätös. Päätös on mielenkiintoinen ennakkotapaus siitä miten haitallisia aineita sisältävä jätevesi saadaan laskea mereen ja minkälaisiin vastuisiin se johtaa. Kaivos joutuu maksamaan vuotuista kalatalousmaksua ja kertakorvaukset vesialueiden omistajille.

Olen kirjoittanut hormoni- ja lääkeainejäämistä puhdistetuissa jätevesissä. Näitä jäämiä ja niiden vaikutusta vesistön ekologiaan ei ole tutkittu esimerkiksi täällä Halikonlahdella, mutta on selvää että jäämiä on laskettu vesistöön vuosikymmenien ajan.

Jos yritys, tässä tapauksessa Raahen kultakaivos, joutuu maksamaan korvausta vesialueiden omistajille, niin eikö silloin myös yhteiskunnan, tässä Halikonlahden tapauksessa Salon kaupungin, tulisi maksaa korvauksia vesialueiden omistajille?

Raahen tapauksessa putken pää on 3.5 kilometriä asutuksesta, mutta Salon tapauksessa näin ei ole. Toki jäämien vaikutusta vesistön ekologiaan ei tunneta, mutta riskit ovat olemassa. Salon tapauksessa rikkana rokassa on vielä se että Teijon puhdistamo suljetaan ja rakennetaan siirtoviemäriputki Teijolta Salon pääpuhdistamolle, jolloin jäteveden puhdistamon puhdistettujen jätevesien putken päästä tulee entistä enemmän jäämiä lähelle asutuskeskusta ja yksityisille vesialueille. 

Onko niin, että yritys joka luo työpaikkoja, maksaa yhteisöveroa ja luo taloudellista hyvinvointia paikkakunnalle on jotenkin enemmän vastuussa ympäristöstä kuin yhteiskunta. Eikö yhteiskunnan, tässä tapauksessa Salon kaupungin, tule myös olla vastuussa ympäristöstä ja yksityisille alueiden omistajille aiheutetusta ympäristöhaitasta joka vaikuttaa yksityisen omaisuuden arvoon ja käytettävyyteen.

Halikonlahdella on yli 600 hehtaaria Natura- jaluonnonsuojelualuetta. Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät miten päätökset on nuijittu, usein vastoin yksityisen alueen omistajan tahtoa. Näillä päätöksillä yhteiskunta voi rajoittaa yksityisen alueen käyttöä, pahimmassa tapauksessa jopa hallinta- tai omistusoikeutta.  Päätökset on nuijittu, mitään toimenpiteitä ei saa tehdä ilman ympäristöviranomaisen suositusta tai lupaa, yhteiskunnalla ei ole varaa alueen hoitoon tai kunnostamiseen, yhteiskunta voi ilman korvausta laskea vesistöön, yksityiselle alueelle, jäämiään. Yksityisen yrityksen ollessa kyseessä on yrityksellä korvausvelvollisuus, vaikkei jätevesiputken pää ole edes Natura- tai luonnonsuojelualueella.

Tämä kertoo jotain koko yhteiskunnastamme, mutta myös ympäristönsuojelun tilasta ja luonnonsuojelun logiikasta.  Kenen etua luonnonsuojelijat ja ympäristöviranomaiset ajavat?