 |
| Koirasusi vai pantasusi? |
On kirjoitettu paljon susista, koirasusista ja
pantasudesta. Koirasuden sijaan otsikko voisi olla myös pantasusi, sillä
kaverilla oli panta. Suhteeni tähän sudensukuiseen koiraan alkoi joskus
keväällä 2005 tai 2006. Se oli joka tapauksessa se vuosi, jolloin Berliinissä
oli teknorekkafestarit ja arviolta vajaa pari miljoona ihmistä kokoontui Under
de Lindenille.
Silloin eräänä päivänä istuin puutarhassa ja puutarhan
poikki kiisi musta salama. Salama tuli takaisin ja kiisi toiseen suuntaan,
jolloin tunnistin sen koiraksi. Parin päivän päästä sama toistui, soitin
puhelun ja kerroin: ”Hei teidän koira on vapaana ja viilettää täällä.”
Meni jonkin aikaa, ehkä viikko tai pari ja koira lehahti
taas pihamaan poikki. Kaivoin puhelimen esiin ja soitin: ”Koira on taas täällä,
nyt on lisäksi lintujen pesintäaika, täällä on luonnonsuojelualue ja laki
kieltää koirien irtipitämisen ja blää blää blää.” Vastaukseksi sain samat
selitykset kuin edellisellä kerralla, joihin kommentoin: ”Jos tilanne ei muutu
minun on otettava yhteyttä viranomaisiin.”
Sen jälkeen lähdin Berliiniin. Siellä puhelin soi: ”Tilanne
on nyt korjattu ja blää blää blää”, olin kiireinen, joten minulla ei ollut
aikaa rupatella, joten sanoin että: ”on vähän paha paikka mutta hyvä näin jos
on.”
Aika kului, kuulin juttuja koiran kolttosista. Joku oli kai
edennyt jopa viranomaiselle asti. Minua henkilökohtaisesti koira ei enää haitannut,
vaikka se oli ulkona jopa öisin, haukkui ohikulkijat ja pelotti arimpia pikkukoirien
ulkoiluttajia. Opin sen haukunnasta
ennakoimaan ohikulkijat ja tunnistin joskus jopa mistä suunnasta he tulevat,
onko kulkijoilla koira mukanaan, ajavatko he pyörällä vai ovatko liikkeellä
kävellen. Öisin tiesin että lähistöllä on reviirinkiertäjiä, kuten ilves,
kettu, supi tai mäyrä. Koira ilmoitti kaikesta.
Jossain vaiheessa koiran ääni muuttui, se alkoi nimittäin
ulvoa. Hämmästelin tätä, mutta huomasin että se liittyy tiettyyn
tapahtumasarjaan. Auton ovet lyödään kiinni ja kuuluu etääntyvä moottorin ääni.
Koira jäi yksin.
En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota, sillä
äänimaailma muuttuu. Ihmisillä on menoja eri aikaan päivästä, he vaihtavat
työpaikkaa, matkustelevat, kasvavat aikuisiksi, alkavat ajella mopoilla, tulee
uusia koiria, vaihdetaan autoa tai muutetaan pois. Kun muutetaan pois, otetaan
normaalisti koira mukaan, mutta tässä tapauksessa ei.
Erään toisen tapahtumasarjan yhteydessä kuulin että
naapurini oli muuttanut pois ja kieltämättä täytyy sanoa että oli ollut aika
hiljaista muuten paitsi että koira haukkui. Lapset olivat kasvaneet aikuisiksi
ja hekin muuttaneet pois. Mutta koska koira ei muuttanut, oli koiralle otettu
hoitaja. Tiellä kävelikin aika ajoin outo kulkija reppu selässä ja minä
ihmettelin kukakohan tuokin on kun en tunnista.
Kieltämättä tämä kaikki tuntuu minusta jotenkin oudolta,
sillä jos minulla olisi koira ja minä muuttaisin pois, muuttaisi koira
luonnollisesti minun kanssani. Mutta kun nykyään on kaikenlaisia käytäntöjä ja
koiralla oli kuitenkin hoitaja, katsoin, ettei asia kuulu minulle mitenkään. Ihmisillä
on vapaus mennä ja tulla ja järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkevät.
Huvitin kuitenkin itseäni ajatuksella että mitäs sitten kun
talo tulee myyntiin, myydäänkö talo koiralla vai ilman? Ei olisi kannattanut
huvittaa, se ei nimittäin ollutkaan vitsi, nyt taloa on tarjottu eräälle
ostajalle koiran kanssa.
Viimeöiseen valvontakameran kuvaan pinkoi pantasusi tai
koirasusi, ihan miten vaan. Aamulla kävin naapurissa kyselemässä onko heillä havaintoja
pantasudesta ja heillä oli. Keskustelimme koira-asioista ja kesken kaiken
naapurini sanoi: ”No hei nyt se tulee tuolta, hei onko sillä jotain suussa?”
Käännyin ja näin miten koira jolkotteli kotiraittiani, pysähtyi tienhaaraan,
katsoi oikealle ja vasemmalle ja sitten ylitti tien. Koiran suussa oli jotain,
molemmin puolin leukaa näytti roikkuvan pieniä jalkoja. Huokaisin syvään ja
sanoin: ”Se on varmaan supin poikanen, no ei se mitään, se ei ainakaan ole
rauhoitettu”.
Ihmiset pelkäävät susia, mutta rakastavat koiriaan. Vai
rakastavatko todella? Joka tapauksessa ehkä tulevaisuuden suuri hitti on ostaa
talo maalta koiralla, mutta mielellään sellaisesta paikasta, jossa ei ole
susia. Jos tuo öiseen kuvaan tallentunut elukka olisi todellakin ollut susi, se
olisi nyt jo kymmenien kilometrien päässä. Mutta koska se oli tällainen panta-
tai koirasusi, on se täällä edelleen.
Tämä tarina on luonnollisesti minun henkilökohtaiseen
kokemukseeni perustuva tulkinta tapahtumista ja joku muu voisi tulkita asiat
toisin, niin kuin niin monessa muussakin jutussani. En ole asiantuntija, olen
toki koiraihminen ja koiraihmisenä minun tulee puuttua ongelmaan, eikö vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti