Aamun ajatuksia luonnonsuojelijoiden logiikasta

Luonnonsuojelijat haluavat pelastaa maapallon. Aamukävelyllä luonnonsuojelualueen laidalla nuuskin ilmaa, kuuntelin lintujen reviirilauluja ja vilkaisin onko meressä kalaa. Ilma oli raikas, hengitin keuhkoihini monia biotyypille ominaisia siitepölyjä, joten oletan olevani allergioille imuuni, biotoopin monimuotoisuudella on siis terveysvaikutus. 

Lintujen laulu, luonnon monipuolinen tuoksumaailma ja vihreän niityn rauha tekevät minut onnelliseksi pitkäksi aikaa, joten luonto tuottaa minulle myös hyvän olon, molemmat edellä mainitut tuottavat sitä luonnonsuojelijoiden mainitsemaa hyvinvointia. Tämä kaikki koituu minulle henkilökohtaiseksi hyödyksi, mutta miten laajalle alueelle tämä biotooppi ja luonnon monimuotoisuus aiheuttaa todellista hyötyä? Tuskin urbaanin keskittymän ihmiset hyötyvät terveysvaikutuksista, sillä kaupungin keskustassa on liikenteen aiheuttamia päästöjä ja kaupunkipölyä, joten heillä on ympärillään allergioita aiheuttavia vaikutteita.

Meressä ei ole kalaa niin kuin ennen. On toki ilmeisesti tänä keväänä istutettuja kalanpoikasia, mutta kalakannan monimuotoisuutta, lajikirjoa ja ennen kaikkea määrää ei enää ole. Lisäksi kalat maistuisivat pahalta, jos niitä nostaisi vedestä syötäväksi, sisältävät ties mitä kemikaaleja, joten en syö niitä enää. 

Tämän luonnonsuojelualueen vesistö onkin kuin suuri biofilmipuhdistamo, eikä kukaan tunnu tietävän mitä vesi sisältää, miten kemikaalit vaikuttavat näihin biofilmeihin ja sitä kautta koko ekosysteemiin. Pieniä kalanpoikasia käytetään todennäköisesti niitäkin eräänlaisina biofilmeinä, joka minusta vaikuttaa eettisesti arveluttavalta. Mietinkin usein mikä on luonnonsuojelijan tai ympäristöviranomaisen etiikka.

Mieleeni on juolahtanut niinkin outoja ajatuksia, että jos tällainen luonnon biofilmipuhdistamo voi olla luonnonsuojelualue, voitaisiin vaikkapa Talvivaaran jätevesiallas jossain vaiheessa määritellä luonnonsuojelualueeksi. Aika hurja visio, mutta loogisesti ajateltuna se voisi mennä näin. Talvivaarassa kuoli muutama lintu saasteisiin, täällä linnut eivät lisäänny normaalisti, poikastuotto on pieni, niiden sukupuolikäyttäytyminen ei ole heteronormatiivista ja pesinnät epäonnistuvat usein. Linnut täällä eivät ehkä kuole heti, mutta todennäköisesti kannat hiipuvat hitaasti ympäristön epäpuhtauksien vaikutuksesta, tämä voisi olla jonkinlaista hidasta euthanasiaa, hiukan sitä samaa minkä vihreätkin hyväksyvät. 

Tämä alue on luonnonsuojelualuetta, vanhaa maatalousympäristöä, jossa joskus tehtiin tulosta ja elätettiin perheitä. Nyt tämä on perinnemaisemaa, mutta ei tuota taloudellista hyötyä yhteiskunnalle eikä yksityisille tahoille, joten tämän ylläpito vaatii yhteiskunnan tukea ja yksityisten on hankittava tulonsa jostain muualta, maksettava korkeita veroja, jotta tämän alueen biotoopit voidaan suojella.

Alueen biotoopeista ja ekosysteemistä tekee mielenkiintoisen se että vesi sisältää nykyisin hormoni- ja lääkeainejäämiä, joten ekosysteemi ei enää tänä päivänä ole se sama kuin aikanaan kun täällä viljeltiin maata ja kasvatettiin karjaa, joten täällä luodaan nyt uutta biotyyppiä ja erilaista ekosysteemiä kuin ennen. Mielenkiintoinen koelaboratorio, joka voi pitkässä juoksussa tuottaa mitä tahansa uutta ja ihmeellistä.

Maataloutta pidetään vakavimpana ympäristöuhkana ja maanviljelijä on luonnonsuojelijoiden mielestä suurin saastuttaja. Vanha maatalousympäristö nähdään kuitenkin tärkeänä perinnemaisemana ja suojelukohteena. Maatalouden rakennemuutoksen myötä tuli maajussista ympäristörikollinen, ennen hän loi merkittävää kulttuuriympäristöä, perinnemaisemaa, edisti biotooppeja ja luonnon monimuotoisuutta. 

Ovatko maatalouden kemialliset lannoitteet ja torjunta-aineet maanviljelijöiden keksintö, halusivatko he niitä vai tulivatko ne heille yllättäen ja pyytämättä? Miksi hevosenlanta on nykyään ongelmajätettä ja sitä poltetaan ongelmajätelaitoksissa? Luomuviljely kuitenkin nähdään ratkaisuna ympäristöongelmiin, mutta riittävään ruuantuottamisen tarvitaan kuitenkin geenimanipulaatiota ja superlannoitteita ettei maapallon väestö kuole nälkään?

Lehdessä oli jokin aika sitten juttu siitä miten maanviljelijä menettää useita hehtaareja viljelyalaa siksi että suoja-alueita on tarvetta kasvattaa. Kun suoja-alueita kasvatetaan saa maanviljelijä siitä luonnollisesti jonkinlaisen korvauksen joka rahoitetaan verovaroista, hän ei siis ehkä suoranaisesti kärsi taloudellista menetystä, mutta tuotannon määrä laskee, siis jos ei geenimanipuloitua tai vieläkin tehokkaampia lannoitteita oteta käyttöön. Paljonko suoja-alueiden suurentaminen oikeasti vähentää vesien epäpuhtauksia? Onko suoja-alueiden laajentamisella suurempi vaikutus vesistöjen ekologiaan kuin vaikkapa urbaanin yhteisön hormoni- ja lääkeainejäämillä, joita ei edes vielä tutkita ja joiden vaikutuksista tippuu vain harvakseltaan tietoa maailmalta.

Käymieni keskustelujen ja saamani informaation perusteella olen tullut siihen tulokseen että luonnonsuojelijat eivät varsinaisesti suojele luontoa, he suojelevat ensisijaisesti itseään. Heidän harrastustaan rahoitetaan yhteiskunnan varoin, heidän harrastuksensa tuloksena uhrataan entistä enemmän yhteiskunnan varoja, maatalouselinkeinonharjoittajien työn tuottavuus laskee ja todellisista ympäristöuhista vaietaan, sillä jos luonnonsuojelija saa rahoituksensa ympäristöviranomaisen suosituksella yhteiskunnan varoista on hän luonnollisesti lojaali rahoittajalleen. 

Luonnonsuojelija suojelee siis myös viranomaista, joka yhteiskuntamme varoin suunnittelee hänelle yhdessä hänen kanssaan luontopolkuja vaikka ympäristökatastrofin ainekset ovat jo olemassa.