US Puheenvuoro 8.6.2012 12:39 Outi Hoikkala Ympäristö, luonnonsuojelu, natura, etiikka, moraali
Olen kirjoitellut yhteiskunnan tuella tapahtuvasta luonnonsuojelu-uskovaisten puuhastelusta ja päässyt kipakkaan sanaharkkaan Petra Nyqvistin kanssa. Koska molemmat kuitenkin olemme luontoihmisiä - tai siis minä olen luontoihminen, Petra Nyqvist on asiantuntija ja luonnonsuojelija – oletan että meillä täytyy kuitenkin olla samat tavoitteet.Suuressa mittakaavassa ajatellen olemme molemmat huolestuneita maapallon tulevaisuudesta, luonnon monimuotoisuudesta ja lajikirjon laajuudesta ja tavoitteenamme lienee säilyttää maapallo elinkelpoisena mahdollisimman monelle erilaiselle jo olemassa olevalle ekosysteemille ja biotoopille. Käytän tässä näitä hienoja sanoja jotta en näyttäisi ihan maalaistollolta.
Nyqvistissä ja minussa on paljon samaa. Nyqvist kirjoittaa kukkien nimet viidellä kielellä ja liittää asiapitoisiin koskettaviin juttuihinsa valokuvia. Minä kuvaan lintuja ja käytän niiden latinankielisiä nimiä, siinä sivussa raapustelen joskus itkettäviä tarinoita kuolleista linnuista. Siis ainakin jotkut ystäväni ovat kertoneet liikuttuneensa, voi tietysti olla että he valehtelevat koska haluavat olla samiksia kanssani.
Minä ja Nyqvist emme ole samiksia vaikka meillä on samat tavoitteet. Ero voi johtua taustasta, olla geneettinen, horoskooppimerkkiin liittyvä tai ympäristömyrkkyjen vaikutusta. Poliittisestikin näyttäisimme molemmat olevan sitoutumattomia joka antaa meille sananvapauden jatkeeksi myös ajattelemisen vapauden.
Ainakin yksi selvä ero meissä on. Minä harrastan luonnonystävyyttä omalla tontillani (olen siis luonnonystävä, en luonnonsuojelija, koska minä en ole asiantuntija), mutta nämä asiantuntevat petranyqvistit haluavat suojella suomalaista perinnemaisemaa toisten tonteilla.
Siellä, missä maanomistajan elinkeinonharjoittamisesta on tullut kannattamatonta, halutaan EU:n tukemana verovaroin asentaa lahoavan navetan takana sijaitsevaan lantakaivoon biofilmipuhdistamo ja kaivosta tehdä rauhoitettujen lajien luontaista elinympäristöä.
Minä luonnonystävänä sijoittelen linnunpönttöjä vain omalle tontilleni, en mene kahlitsemaan itseäni naapurin pihapuuhun ja vaatimaan että tätä puuta ei saa kaataa sillä minä haluan kiinnittää tähän linnunpöntön.
Koska on sopivasti Salomonin päivä, sopii kiistamme ratkaisuksi Salomonin tuomio. Minun tulkitsemanani se on se että noiden elinkeinonsa menettäneiden maanomistajien ja muiden veronmaksajien verorahoilla ei tueta luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöjä. Jos petranyqvistit haluavat suojella vanhan lantalan sittisontiaisten luontaisena elinympäristönä he rahoittavat projektin itse.
Jos ihmisellä on halu ja tahto suojella luontoa hän hankkii siihen rahat vapaaehtoisrahoitteisesti kuten Greenpeace tai rahoittaa harrastuksensa itse omasta pussista. Sillä kuten tiedämme, ei ruokkivaa kättä purra. Olen nähnyt elämässäni paljon tällaista lojaaliutta ja se vie ansiokkaaltakin työltä uskottavuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti