Suomessa ollaan pohtimassa uutta strategiaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. On nimittäin huomattu että nykyinen tapa suojella luontoa ei olekaan toimiva. Miksi? Vastauksia voi olla monia riippuen vastaajasta, mutta kerron tässä oman kapea-alaisen näkemykseni asiasta, onhan minulla vuosien kokemus niin luonnosta kuin sen suojelusta omalta osaltani.
Aikanaan pikkutyttönä kun muutin tänne oli täällä hämmästyttävän paljon lintuja. Tutustuin kokonaan uuteen maailmaan sillä en ollut ennen nähnyt niin paljon kahlaajia. Pikkulinnut ja lokit tulivat minulle tutuksi jo lapsena. Ensimmäiset lapsuudenmuistoni ovat meri, aurinko ja linnut, mutta esimerkiksi kuovi oli minulle aivan tuntematon ja kun näin niitä ensimmäisen kerran niin suuren määrän olin suorastaan hämmentynyt. Kuoveja ei toki ole ollut enää vuosiin. Taivaanvuohen äänen olen kuullut viimeksi vuosia sitten ja suokukko uroksen ja naaraan näin teini-iässä kun joku lintuharrastaja oli jättänyt teurastetun parin tienvarteen. Lintujen kurkussa oli pienet reiät, joista ilmeisesti oli laskettu veri ulos. Tarkoituksena lienee ollut täyttää linnut kaapinpäälle koristeeksi. En tiedä, mutta minä vein silloin linnut kotiin ja hautasin ne.
Kun luonnonsuojelupäätös sitten nuijittiin 2000-luvun alussa oli alue jo saastunut ja rehevöitynyt eikä kahlaajista ollut enää tietoakaan. Sorsalintujen määrä väheni radikaalisti kun joutsenet tulivat alueelle. Silkkiuikku katosi jo sitä ennen. Vain kaulushaikara asusti alueella vuosia, mutta katosi sekin sitten vuosiksi juuri luonnonsuojelupäätöksen aikaan. Minusta tilanne oli käsittämätön, alue jolta olivat kadonneet lähes kaikki alkuperäiset lajit ja jonka lintukeitaat olivat rehevöitymisen myötä kasvaneet umpeen, suojeltiin lintuvesialueena ja osana suomalaista monimuotoista luontoa. Kapinoin päätöstä vastaan kuten kaikki muutkin maa- ja vesialueiden omistajat siihen aikaan. Minun perusteluni oli että saastunut luontoarvonsa menettänyt vesialue ei voi olla Suomen rikkaan luonnon perikuva.
Aloin perehtyä luonnonsuojeluun, siis tähän Suomen viralliseen luonnonsuojeluun, sillä mielestäni olen itse aina suojellut luontoa. Olen rakentanut linnunpönttöjä, seurannut lintujen ja nisäkkäiden elämää kotiympäristössäni, nostanut pudonneen tikanpojan puuhun, hätistelyt pesävarkaita ja yrittänyt rauhoittaa ne pesäpaikat jotka olen havainnut.
Nimittäisin Suomen virallista luonnonsuojelua urbaaniksi viherpipertämiseksi. Kirjanoppineet ja kaupunkilaisharrastelija toimivat luonnon suurina asiantuntijoina. He asuvat itse kuin naakat pesäkoloissaan suurissa kaupungeissa ja aliarvioivat maalla asuvien ja elinkeinoaan harjoittavien kykyä hoitaa niin metsää, maata kuin vesistöjä. Metsänomistaja on rikollinen kun kaataa puita omalla maallaan, mutta esimerkiksi valtio voi tehdä avohakkuita omistamillaan kansallispuistoalueilla. Maanviljelijä on rikollinen kun tekee työtään niiden periaatteiden ja ohjeiden mukaan jotka tuotantoketju hänelle asettaa. Muistutan tässä että tuottaja saa vain murto-osan elintarvikkeiden myyntihinnasta tuotantokulujen kattamiseksi. Itse asiassa tähän tarvitaan tukijärjestelmä että hän voisi harjoittaa elinkeinoaan. Vesialueiden osalta, niin kuin tällä merenlahdella, ei tietääkseni yksikään yksityinen vesialueen omistaja ole syyllistynyt saastuttamiseen. Toki maatalouden ravinteet valuvat vesistöön laajalta alueelta, ei yksin ranta-alueilta, mutta elinkeinonharjoittaja toimii niillä edellytyksillä joita lannoitevalmistajat tarjoavat ja joita tuotantoketju vaatii. Suurin vesialueen saastuttaja löytyy urbaanista ympäristöstä - kaupunki. Ennen jätevesilaitoksen rakentamista oli lahti jo täysin rehevöitynyt ja saastunut. Jäteveden puhdistus poistaa nyt suurimman osan kaupungin saasteista, mutta nykyinen teknologia ei poista esimerkiksi estrogeenijäämiä jätevesistä. Ne jäävät, imeytyvät kasveihin ja pieneliöihin joita esimerkiksi linnut käyttävät ravinnokseen. Olen ollut huomaavinani tämän vaikutuksen niin kalakantaan kuin linnustoon, mutta en ole asiantuntija. Olen kuitenkin hiljainen todistaja, joka on nähnyt koko tapahtumasarjan vuosikymmenien ajan.
Urbaanit viherpipertäjät toimivat siis kirjanoppineina ja asiantuntijoina vaikka voisin väittää että maaseudun asukas, hän joka omistaa metsän, pellon, palan merenlahtea tai järveä, varmasti on paljon asiantuntevampi omaisuutensa suhteen. Se että metsää ehkä hakataan paljaaksi johtuu siitä että metsänomistajalla on rahantarve, ei kukaan pahuuttaan omaisuuttaan tuhoaisi? Se että maanviljelijä käyttää lannoitteita ja hyönteismyrkkyjä johtuu siitä että hänellä on tuotantotavoitteet ja urakkapalkka? Kuka pilaisi oman rantansa ja likaisi veden tahallaan, sehän on kuin pissisi kaivoonsa ja joisi siitä?
Olin tässä yhteydessä viralliseen luonnonsuojelutahoon erään asian puitteissa. Minulle tuli käsitys että minua pidettiin tyhmänä, kysymystäni ei ymmärretty ja minulle annettiin naurettavia neuvoja niin kuin pikkulapselle joka ei ymmärrä asiaa. Kun mietin tuota vastausta ja sitä että on tarve luoda uusi luonnonsuojelustrategia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, olen täysin vakuuttunut että näin pitää tehdä.
Luonnonsuojelulain voima on jo nähty ja meillä on monia hyviä huonoja esimerkkejä sen toimivuudesta. Natura –päätös ei estänyt Vuosaaren satamahanketta. Metsähallitus voi tehdä avohakkuita valtion omistamilla ikimetsä-alueille. Eräällä kaupungilla Länsi-Suomessa oli hanke ruopata veneväylä luonnonsuojelualueen läpi ja läjittää saastunut pohjasedimentti merenpohjaan alueen ulkopuolella. No, hanke jäädytettiin kun kaupungilta loppuivat rahat kesken? Tähän voi vain viisaasti mainita suomalaisen viisauden: ”Konstit on monet sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki.”
Intiaaneilla on sanonta: ”Ihminen ei omista maata, maa omistaa ihmisen.” Koska asun maalla ja nykykäytännön mukaan ”omistan” tämän palan maata ja luonnonsuojelualuetta, omistaa tämä maa minut ja minun on hoidettava velvollisuuteni sitä kohtaan.
Kuten alussa mainitsin ensimmäiset lapsuudenmuistoni olivat: meri, aurinko ja linnut. Kun nyt mietin asiaa, nämä ovat läpi koko elämäni olleet minulle tärkeitä. Miksi siis luopuisin niistä nyt? Tämä peli on katsottava loppuun asti.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti