Iti maya srutam – Näin olen kuullut – kirjoitti aikanaan Axel Fredenholm. Suosittelen kirjaa kaikille, vaikka pakko myöntää, etten juurikaan muista mistä se kertoo, mutta muistan että se on hyvä.
Tänään ihmiset marssivat kynttilämielenosoituksissa ydinvoimaa vastaan. Samainen mielenilmaisu oli tarkoitettu myös Japanin tragedian uhrien muistolle, jos en ole täysin väärin ymmärtänyt. Asiat liittyvät toisiinsa vaikkakin niiden tausta on eri, mutta lopputulos sama.
Sytytimme tänään ulkotulia Lintuparatiisin vanhaan kuvauspoteroon. Vanhaan siksi, että kevätaurinko on jo sulattanut sen niin matalaksi ettei se enää toimi poterona. Se on vain poteron muisto, mutta käytössä edelleen, vaikkakin auringon rata on jo niin paljon muuttunut ettei siitä käsin enää saa kunnollisia kuvia.
Lumeen kaivettu kuvauspotero sulaa keväällä eikä siitä ole mitään haittaa kenellekään. Se vaan lakkaa olemasta, that´s it. Kun ydinvoimalan aktiivinen energiaa tuottava osa alkaa sulaa se on katastrofi. Sen sulamisen estämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja silti se on ongelmajätettä koko ihmiskunnan historian ajan. Näin olen kuullut, Fredenholmin sanoja lainatakseni.
Koska olen viherpipertäjä on minulla utopistisia ajatuksia ja uskallan mainita muutaman sanasen tapahtumien kulusta. Päivänä ennen maanjäristystä linnut olivat hyvin aktiivisia ja söivät suorastaan kilpaa. Laudoilla oli ruuhkaa ja ihmettelin sitä suuresti. Seuraavana päivänä ruokintapaikka oli tyhjä. Linnut olivat lähteneet jonnekin. Mietin että kevään merkit saavat ne tankkaamaan ja ne muuttavat ehkä pohjoisemmaksi. Iltapäivällä osa palasi, mutta tuli myös uusia tulokkaita, kuten punatulkkupariskunta, jota ei ollut näkynyt viikkoihin. Nyt tilanne on taas normalisoitunut ja laudalla vierailevat samat heput: viherpeipot, vihervarpuset, tiaiset, tikat, närhet, tikli, fasaanit ja jopa naakat ja varikset.
Sanotaan että eläimet, erityisesti linnut, ennakoivat tulevat katastrofit tai muutokset. Lintujen käyttäytymistä seuraamalla voisi siis ennakoida tulevaa? Katastrofi ei tapahtunut täällä, mutta väitetään myös että linnut suunnistavat maapallon magneettikenttien mukaan ja siksi voivat löytää perille tuhansien kilometrien muuttomatkoillaan. Eivätkö ne siis myös silloin voisi reagoida maankuoren muutoksiin? Jos näin on, voisi lintujen käyttäytymistä seuraamalla ennakoida tulevia katastrofeja? En tiedä, mutta näin olen kuullut.
Sytytimme tänään kynttilöitä. Minä sytytin tulet kuvauspoteroon ja samaan aikaan kuului metsästä lehtopöllön ääni. Lehtopöllö ei ole suostunut kuvattavaksi, sen suhde poteroon on siis vain näennäinen, mutta tapasimme kerran hyvin pikaisesti puuvajan ovella kun minä menin sisään ja hän joutui lähtemään ulos. Tiedän että hän vierailee siellä säännöllisesti koska katonrajassa olevan orren alapuolella on joskus oksennuspalloja ja saaliin jäänteitä.
Yleensä tämä lintu pelottelee minua syksyisin pimein illoin vertahyytävällä äänellään, mutta tänään hänen äänessään oli klassista lempeyttä. Jos vertaisin häntä laulajaan, hän oli tänään metsän Kiri Te Kanawa. Muulloin hän on pelkkä rumasuinen hevilaulaja, mutta tätä en ole kuullut, tämä on minun hyvin henkilökohtainen mielipiteeni juuri tänään.
Kun mietin sitä mitä aina mietin, nimittäin että ihminen on osa luontoa, niin tulee väkisinkin mieleen että mitä luontoa? Olemme kuin Pietari kalassa, mutta piru on merrassa - pörssikurssit laskevat kuin verkot meren pohjaan ja joditableteilla käydään mustanpörssinkauppaa. Meillä on tapana kysyä kuka voi heittää ensimmäisen kiven, mutta kuka meistä voi sytyttää ensimmäisen kynttilän?
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti