Toukomettisiä, mestarilaulajia ja kulkureita

Yöpakkasista ja räntäsateesta huolimatta on tällä viikolla alkanut tapahtua. Sunnuntaina alkoi metsästä kuulua tuttu mestarilaulajan ääni. Minua himotti saada tähtönen kuviin ja niinpä raahasin kameraa ja jalustaa pitkin metsän reunaa. Ääni kuului korkealta kuusen latvasta mutta solisti ei suostunut näyttäytymään. Ääni eteni kuusesta kuuseen metsän laidasta laitaan ja minä uskollisena fanina rämmin läpi risukkojen yrittäen tunkeutua mahdollisimman lähelle pientä idolia. Eräässä vaiheessa näin pienen, varjossa kovin mitättömän näköisen, solistin korkealla tiheässä kuusessa. Siinä kaikki hänen osaltaan.

Hautova toukomettinen.

Koska kohde oli pieni, ääni kirkas ja kuuluva, yritin saada katsekontaktin kameran objektiivin läpi. Haravoin kameralla metsää puu puulta kunnes yhtäkkiä silmiini osui patsasmainen näky. Toukomettinen istui pesässään totisena. Kuvassa se näytti suorastaan tärisevän. En tiedä oliko se peloissaan vai ottiko hautominen niin voimille että kaikki kuvat mettisestä näyttivät tärähtäneiltä. Näppäsin nopeasti muutaman kuvan ja peräännyin, olin syyllistymässä kotirauhan rikkomiseen ja tehnyt törkeää paparazzin työtä kiikaroimalla metsän uudisasukkaitten kotia. Jos joku kiikaroisin näin minua arkiaskareissani, vaatisin siitä ankaraa rangaistusta. 

Toukomettinen eli sepelkyyhky.

Toinen sepelkyyhkypariskunta tarkasti tänään viimevuotisen pesän perustuksia. On ihmeellistä, että vaikka talvimyrsky kaatoi monia yli satavuotiaita vielä terveitä puita, kyyhkysten viimevuotinen ihmisen silmissä hataranoloinen risupesä on vielä sijoillaan. Risupesän rakennusarkkitehtuurin täytyy edustaa todella intelligenttiä designia, materiaalien valintaa ja risujen sijoittelua jos pesä kestää vuodenaikojen vaihtelut, sateet ja myrskyt.  

Partioiva naakka.

Mestarisolistin metsästys paljasti monia mielenkiintoisia seikkoja, kuten mahdollinen rastaan pesänrakennus, peippojen reviirit, kanahaukan ruokasali, supikoiran uusi käymälä, muutama tiaisen pesintäpaikka ja tietysti naakkojen vartiotornit ja tulevan lähiruuan kartoituspuuhat. Naakat ovat jo aloittaneet systemaattisen työn taatakseen itselleen täydellisen onnistuneen pesinnän ja maksimaalisen poikastuoton. Jos olisin linnunpoikanen, haluaisin ehdottomasti olla naakka. Sillä on isän, äidin ja sisarusten lisäksi turvaverkkonaan myös talonmies, vartiomies ja läheiset sosiaaliset suhteet naapureihin. Lapsuusajan runsaan ja monipuolisen ruuan saanti on taattu lähiruokakaartin toimesta. Ruoka on aina tuoretta ja riittävän proteiinipitoista nopean kasvun ja kehityksen takaamiseksi. Naakkalasten kuolleisuus on metsän pienin, joten elämä on turvattua siitä hetkestä alkaen kun rikot munan kuoren. Ainoa luonnollinen vihollinen näyttäisi olevan haukka, mutta sen kynsiin joudut vasta aikuisena jos erkaannut parvesta ja jäät yksin. 

Arka kulkuri.

No, tänään sitten paikalle lennähtivät myös järripeipot. Jo aikaisemmin viikolla oli puun latvassa istunut oudon värinen lintu, joten olisiko tiedustelija tullut paikalle jo pari päivää ennen. Nämä kulkurit ovat vain läpikulkumatkalla, arkoina eivät suostu poseeraamaan, joten järripeipon kuvat jäävät tänäkin vuonna vain hatariksi aavistuksiksi kaukana puun oksalla.

Katamaraanikurki?

Ohikiitäviä ovat myös kurkiaurat. Kolme viikkoa sitten yli lentänyt ensimmäinen aura oli kymmenen kurjen kokoinen, tänään yli lentävien aurojen määrä on kymmenkertainen ja suurimmissa auroissa jo sata lintua. Rantaniityllä on jo parin viikon ajan tepastellut yksinäinen kurki, mutta olen ollut kuulevinani myös toisen ääneen. Onko kurkia kaksi vai kolme on arvoitus. Viimeistään syksyllä selviää onnistuuko pesintä tänä vuonna, nimittäin viime vuonna tulijoita ja lähtijöitä oli yhtä paljon, joten poikastuotto oli tasan nolla. Se että kurjet eivät lisääntyneet voi johtua monesta syystä. Poikanen tai poikaset ovat joutuneet petojen suuhun tai sitten se toinen pahempi vaihtoehto on että kurjetkaan eivät enää lisäänny täällä. Tälle olettamukselleni ei ole tieteellistä näyttöä, joten voidaan katsoa että kyseessä on pelkkä propaganda ja pelottelu luonnonsuojelualueen saastuneisuudella.