maanantai 2. huhtikuuta 2012

Emberiza Citrinella in memoriam


Tähän aikaan vuodesta jokainen menetetty laulaja tarkoittaa lähestulkoon aina myös menetettyä pesuetta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa menetys ei ole suuren suuri, sillä tätä lajia on luonnossamme riittämiin. Häntä jää kaipaamaan ehkä puoliso, mutta jos hyvin käy löytää tämä vielä uuden kumppanin kesän kotileikkeihin. Kotileikki on sanana huono valinta tässä tapauksessa, mutta yksi niitä harvoja sanoja jolla tässä yhteydessä voi yrittää keventää tunnelmaa.

Laulajia tulee ja menee, jos poistuminen on luonnollinen, on se helpommin hyväksyttävissä, mutta jos poistuminen on ihmisen aiheuttamaa, edes välillisesti, on se aina suuri vääryys luontoa ja sen monimuotoisuutta kohtaan. Tässä nimenomaisessa tapauksessa on ihmisellä näppinsä pelissä. 

Paikalla on oleskellut jo viikkojen ajan vieras kissa. Alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin että se on jonkun tuntemattoman hylkäämä tai laiminlyömä afrikkalaista alkuperää oleva kotieläin. Siis kotikutoinen pikkupeto Suomen luonnossa ilman luonnollista sijaa ekosysteemissämme. 

Suomalaiset vihaavat susia ja ilveksiä, Suomen luonnon alkuperäisiä ja sen ekosysteemiin luonnollisena osana kuuluvia petoja. Kissoja he paijaavat kotisohvillaan kunnes kyllästyvät niihin ja heittävät ne ovenraosta pihamaalle olematta lainkaan huolestuneita siitä mitä nämä tulokaspedot saavat aikaan luonnossa. 

Television iltaohjelmien mainoskatkoilla ei voi välttyä näkemästä kymmeniä kissanruokamainoksia viikoittain. Parhaaseen katseluaikaan markkinoidaan mitä kannattavinta elintarvikebisnestä ja sen ensiluokkaisia tuotteita. Silti sohvaperunat lähetetään ruokailemaan luontoon ilman säälin häivää. Tämä on vain yksi osoitus ihmisen piittaamattomuudesta ja vastuuntunnottomuudesta. Se miten hän sen osoittaa tässä yhteydessä toteutuu täsmälleen saman kaavan mukaan kaikessa muussakin, joten selittää osaltaan niin ympäristömme, yhteisömme kuin koko yhteiskuntajärjestelmämme nykytilan. 

Jokainen kissan tappama ja syömä pikkulintu on poissa luonnollisesta kiertokulusta. Varpuspöllöllä ja varpushaukalla on nyt yksi potentiaalinen ateria vähemmän koska ulkomaalainen tulokas veti sen viiksekkäisiin poskiinsa. 

Ei taivas yhtä lintua kaipaa. Ei tämä tänään niin harmaa täällä, eikä se toinen jossa Emberiza Citrinella nyt ilahduttaa heleällä laulullaan. Hänen ennenaikainen poismenonsa on kuitenkin osoitus ihmisen välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta, siksi kovin surullinen tapaus.  

.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti