Too Many in memoriam

On 23. päivä huhtikuuta, kevät parhaassa alussa, koivuissa tuskin hiirenkorvia, mutta silti jo niin moni alkava ja vasta syntynyt uusi elämä on jo saavuttanut lopullisen mittansa.

Kaksi päivää ehtivät munat olla pesässä, emo niitä hautoa, kun pesä hajotettiin ja munat rikottiin ja syötiin. Näistä kuorista piti pilkistää pörröisen uteliaan sorsanpojan pää, mutta nyt jäljellä on vain muisto munasta, kuoria pitkin keväisten kukkien värittämää lehtomaisemaa.  Ei ole enää pesää, ei näy emoa enää missään, eikä tule sorsanpoikasia tämän puun alta, mutta jossain lentää kolme naakkaa kylläisinä vatsat täynnä.

Tämä on kuitenkin vain yksi tarina joka ei koskaan saanut alkuaan. Näitä tarinoita on lukemattomia, ne alkavat samalla tavalla, päättyvät hiukan erilailla, mutta niiden tarinoiden takana on aina sama syy.

Toukomettisten pesällä on jo pari päivää ollut hiljaista. Pesä on tyhjä, siellä ei enää haudota. Näyttää kuitenkin siltä että mettisten poikaset tai ainakin yksi poikanen ehti kuoriutua. Pesäpuun viereisen kuusen alla on kaksi pientä läjää, jotka viittaavat siihen että kuusen oksilla istui joku. Jos hän oli kyyhkysen poikanen, sai hän emonsa kuvusta linnunmaitoa, nuokkui kuusen alimmilla oksilla hiljaa toivoen olevansa piilossa ja turvassa. Mutta nyt kuusi on tyhjä eikä mettisistä näy enää jälkeäkään. Ei näy poikasia puussa, ei aikuisia lintuja taivaalla. On vain tyhjä risupesä ja pari pientä jo kuivettunutta läjää puun alla.

Näitä hyvin samanlaisia tarinoita on monia, joskus niillä on silminnäkijä, mutta monesti ei. Pienen linnunpojan lähtö on usein nopea ja arvaamaton. Lapsi ei ehdi edes aavistaa kohtaloaan ja vanhemmat eivät asialle voi mitään. Ainoa mitä aikuiset voivat tehdä, on ottaa siivet alleen ja mennä mahdollisimman kauas pois eikä koskaan enää palata tänne.

Tällaisena päivänä on hyvä vierailla paikassa nimeltä Haukan Ruokasali. Se on Lintuparatiisin ravintoketjun luonnollinen pääteasema. Siellä lojuvat vierekkäin niin harakan kuin naakan sulat sulassa sovussa keskenään. Tässä pyhätössä saa paha palkkansa ja täällä annetaan kullekin ansionsa mukaan. Haukka saa elintärkeän ateriansa ja naakkapopulaation yhäti kasvaviin riveihin tulee yhden siipiparin mentävä aukko kerrallaan. Kalman haju on täälläkin läsnä mutta tämän pyhätön käyttöaste on hyvin alhainen. Haukkoja on yksi tai kaksi, pesinnänkin jälkeen korkeintaan muutama. Naakkoja sen sijaan on kymmeniä ja pesinnän jälkeen loppukesästä niitä on taas satoja, aivan niin kuin niin monena kesänä ennenkin. 

Linnut ovat siitä fiksuja, etteivät ne tee enempää poikasia kuin pystyvät ruokkimaan. Jos ja kun ravintoa on saatavilla, tehdään lapsia. Pikkulinnut munivat lukemattoman määrän munia aina sitä mukaa kun niiden pesät hajotetaan ja munat ryöstetään, ne tekevät uuden pesän ja munivat uudet munat. Pikkulintujen koko kesä on yhtä pesänrakennusta ja munintaa, silti poikasia on aina vähän. Pesintä onnistuu vasta sitten kun naakat ovat saaneet omat poikasensa lentokykyisiksi ja lähtevät kaupunkiin syömään hampurilaisten jämiä ja grillimakkaran kuoria. 

Naakat munivat maksimaalisen määrän munia jos ja kun lähistöllä on koko ajan saatavilla tuoreita linnunmunia ja vasta kuoritutuneita herkullisia lentokyvyttömiä pikkulintujen poikasia. Mitä enemmän ravintoa on, sitä enemmän on myös poikasia, vain pesän koko ja haudonta-ajan pituus rajoittavat naakkojen lisääntymistä, kaikkien poikasten kun pitäisi kuoriutua ja tulla lentokykyisiksi suurin piirtein samaan aikaan.

Tässäkin pienessä metsässä munitaan tänä vuonna satoja munia. Useimmista niistä ei koskaan kuoriudu poikasia. Niistäkin jotka kuoriutuvat suurin osa ei koskaan ehdi kehittyä lentokykyisiksi. Niistä jotka jäävät henkiin on noin puolet naakkoja. Luonto ei tule tulevaisuudessakaan olemaan kovin monimuotoinen. Pienet taidokkaat pesänrakentajat kärsivät, isoissa koloissa pesivistä vain naakat menestyvät, sen sijaan pienissä koloissa ja linnunpöntöissä pesivillä on mahdollisuus. Ihminen viisaudessaan on päättänyt näin. Hän ruokkii pikkulintuja talvella, rakentaa pönttöjä ja on rauhoittanut naakan, joten tämä ei ole luonnonvalinta vaan ihmisen valinta.  

Älkää siis ruokkiko pikkulintuja talvella, koska kesällä pikkulinnut ruokkivat naakkoja omilla munillaan ja poikasillaan. Jos rakennatte linnunpönttöjä, niin rakentakaa isoja pönttöjä isoille petolinnuille kuten haukoille tai pöllöille, ne ovat puolustuskykyisiä naakkoja vastaan ja voivat jopa napata pari eksynyttä yksilöä parempiin suihin. Ainoa tapa vähentää rauhoitetun naakan populaatiota on heikentää niiden ravinnonsaantimahdollisuuksia ja suosia niiden luonnollisia vihollisia.