Mitä ihminen ei tekisi pienen linnun hyväksi?

Aamun puuhastelut paljastivat että jopa sorsat hakeutuvat ihmisen lähelle pihapiiriin. Tästä on tovin matkaa rantaan, joten en olisi olettanut heinäsorsanaaraan tulevan aivan pihan tuntumaan. Toki pesiä on ennenkin ollut pitkin metsää, mutta että paikka voisi sijaita ihan riippukeinun vieressä, tuntuu oudolta näin aamutuimaan.

Tuttavallinen sinitiainen.

Pieni äänekäs sinitiainen on tehnyt tuttavuutta kanssani jo jonkin aikaa. Puuvajan luona hän tulee parin metrin päähän ja äänekkäästi yrittää kommunikoida minulle jotain erittäin tärkeää asiaa. Oletin että tiainen kokee minut häiriöksi ja toivoo minun poistuvan paikalta takavasemmalle. Tänään näin hänen sitten menevän vanhaan pönttöön, tulevan ulos, lentävän oksalta oksalle kutsuen vastakkaisen sukupuolen edustajaa pesänrakennuspuuhiin. Vanha pönttö on tiaisen pesäksi kelvoton, sillä tikka on hakannut lentoaukon aivan liian suureksi, orava mahtuu siitä munavarkaisiin eli fiksu nainen ei sellaiseen pönttöön muniaan muni, joten poikamiehen kutsuhuudot kaikuivat tyhjään metsään.

Mitäpä ihminen ei tekisi pienen linnun hyväksi, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Koska oletin että pöntössä voi jo olla pesänrakennusaineita ei pönttöä voinut ottaa puusta alas. Etuseinän vaihto ei siis tullut kysymykseen. Päätin siis puuhastella ylisuuren lentoaukon päälle eräänlaisen adapterin, näin teknistä ja asiaan sopimatonta sanastoa käyttääkseni. Porakoneen säädöt olivat pielessä, sopivaa laudanpalaa ei löytynyt, ruuvit olivat joko liian pitkiä tai lyhyitä ja saha tylsä. Silti noin kymmenen minuutin pakertamisen jälkeen oli jonkinlainen sovitin valmis ja kiipesin puuhun. Maisema oli upea, on kummallista miten paljon näkymä muuttuu kun nousee muutaman metrin korkeuteen paikalla joka maasta katsoen on sinulle tuttu.

Entisöity pönttö kelpasi tintille.

Työskentely korkealla paikalla ei ole parhaita puoliani. Olen tiennyt sen aina, mutta nyt halusin ylittää kynnyksen ja tehdä sen mitä nainen voi tehdä pienen linnun hyväksi. Ruuvaaminen puussa ei ole tehokas työmenetelmä, se on tuskallista, kädet tärisevät ja hiki nousee pintaan. Viereiselle oksalle lennähti sinitiainen, heilutti pystöään ja lauloi. Kun homma oli valmis, olin tuskin ehtinyt laskeutua maan pinnalle kun tiainen jo lennähti pöntölle, mittaili lentoaukkoa ja pujahti sisään tarkastamaan rakenteet. Tämä voi olla täysin mielikuvitukseni tuotetta, mutta minusta vaikutti siltä että lintu oli oikein tyytyväinen ja iloinen. Toimenpiteeni hänen valitsemallaan pesintäpaikalla ei häirinnyt häntä lainkaan, päinvastoin tintti lensi onnesta soikeana pönttöpuussa oksalta oksalle ja vaikutti että sen ääni oli kuuluvampi ja kirkkaampi kuin ennen.

Viime kesän lapsia uimapaikalla.

Kun pönttö oli kunnostettu tuli tiainen vielä jo tyhjälle ruokintapaikalle, lensi parille automaatille aivan kuin sanoakseen: ”Kun nyt kunnostit mökkini, niin laittaisitko vielä pötyä pöytään?” Täytyy myöntää että tavoistani poikkeamatta vein kourallisen siemeniä pyydettäessä. Nähtäväksi jää onnistuuko sinitiainen nyt kosinnassaan, ainakin puitteet näyttäisivät olevan kohdillaan. Jos poikasia tulee, on selvää että lintukylpylän mestariuimarit tulevat tänä vuonna tuosta pöntöstä. Viime kesänä juuri sinitiaisen poikaset olivat kaikkein innokkaimpia ja lahjakkaimpia uimareita, moni muu jäi rannalle ihmettelemään vallatonta menoa.