Helmikuussa kirjoitin mitä kirjoitin. Lähetin
jutun kahteen lehteen. Olin jo päätynyt siihen tulokseen ettei juttua koskaan
julkaista. Tänään sähköpostiini kilahti viesti. Åbo Akademin tutkija oli kommentoinut
samaista kirjoitusta blogissani, hän oli lukenut jutun päivän Turun Sanomista.
Kului pitkät yli kaksi kuukautta ennen kuin
juttu pääsi painettuun sanaan, joten voisiko tästä olettaa että asia ei ole
helppo ja yksinkertainen edes medialle? Uudessa Suomessa olen saanut sivuta
aihetta vapaasti ja monta kertaa, joten jos joku väittää minulle että Uusi
Suomi rajoittaa sananvapautta hän ei saa minulta kannatusta.
Palatakseni aiheeseen, Åbo Akademin tutkija
vaikutti kommentissaan hiukan närkästyneeltä, sillä olinhan ilkeään tyyliini
ihmetellyt miksi tutkimusmatka tehtiin Lappeenrannan Haapajärvelle, siis
mentiin merta edemmäs kalaan. Olen nöyrimmästi pahoillani että juttuni ehkä
tältä osin oli tutkijoiden valintaa leimaavaa, mutta en tiennyt mikä
Haapajärven tilanne todellisuudessa on. Osoitankin nyt sormeni
ympäristöviranomaisia kohtaan, Lappeenrannan Haapajärven Rakkolanjoki on
luokiteltu ympäristöviranomaisten toimesta viemäriksi juuri puhdistetun
jätevesimäärän takia. Lappeenrannassa siis näin, mutta Varsinais-Suomessa puhdistetun
jäteveden laskuputken pää on sijoitettu osoittamaan Natura- ja
luonnonsuojelualueen vesistöä eikä paikallinen ympäristöviranomainen ole siitä
moksiskaan. Varsinais-Suomen ympäristöviranomaiset sen sijaan tekevät hoito- ja
käyttösuunnitelmaa tälle Euroopan mittakaavassa merkittävälle lintuvesialueelle
eikä tiedossani ole että vesistön vedenlaadun ja ekosysteemin tutkimukseen
olisi varattu euroakaan.
Mielessäni liikkuu jo ajatuksia miten
tutkimushanke voitaisiin rahoittaa. Edellisessä aihetta sivuavassa kirjoituksessanihan ylistin
yksityisten lahjoittajien ja säätiöiden rahoittaman Greenpeacen toimintaa
verrattuna virkamiesten toimiin. Eli mitä jos ja niin edelleen. Minulla ei ole
mitään käsitystä siitä mitä tällainen tutkimus voisi tulla maksamaan, mutta
minulla on muutamia ideoita miten jonkin sortin tutkimusmäärärahat voisi saada
kasaan ilman verovaroja ja pitkiä ja monimutkaisia EU-rahoituskuvioita.
Mielessäni kytee jo ajatus rajat ylittävästä kansalaisaktiivisuudesta, yhteisön
joukkovoiman osoituksesta, joka ei ole pelkkä anarkistinen mielenosoitus vaan
suoraa väkivallatonta toimintaa yhteisen edun nimissä.
Tuosta alkuperäisestä kirjoituksestani on
siis jo yli kaksi kuukautta. Aikaa kuluu eikä mitään konkreettista näillä
näkymin tulla saamaan aikaan ilman että joku tekee jotain. Tiede tekee koko ajan
väsymätöntä työtään. Tänään uutisoitiin supersalmonella bakteerin löytymisestä.
Kun tiedämme että kemikaalijäämät muuttavat
ekosysteemin bakteerikantaa lienee talonpoikasjärjellä oletettavaa että nämä
superbakteerit saavat jalansijaa niiltä bakteerikannoilta jotka kemikaalijäämät
eliminoivat. Tai sitten bakteerit kehittyvät vastustuskykyisiksi kemikaaleille.
Kun tyylilajikseni on nyt jo muodostunut tämä
inhorealistinen provokaatio, voinee lukija antaa anteeksi sen että maalaan
paholaisia sinnekin missä seiniä ei ole (vrt. sanonta maalailla piruja
seinille). Ekosysteemissämme ei ole seiniä, kun ravintoketjuun tulee puuttuva
lenkki sen korvaa joku muu. Pienen mitättömän salmonellabakteerin, jolle
ihmisen keho on siedätyshoidettu vastustuskykyiseksi, korvaa tappava superbakteeri.
Eikö olekin johdonmukaista ja ymmärrettävää?
Siinä missä inhorealistinen bloggaaja väsyy
maalailemaan paholaisia joka paikkaan, jatkaa ekosysteemi jatkuvaa
evoluutiotaan, johon ihminen on nyt lirauttanut osan kemiallista tietotaitoaan
sitä kiihdyttämään itse määrittelemättömään suuntaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti