E Depois do Adeus

Tänään on 25. päivä huhtikuuta ja Neilikkavallankumouksen muistopäivä. Vallankumouksen alkamisen signaalina soitettiin radiossa Portugalin sen vuoden euroviisu Paulo de Carvalhon ”E Depois do Adeus”. Siitä hetkestä lähtien tehtiin uutta historiaa, joka tämän päivän portugalilaisille näyttäytyy hiukan samassa muodossa kuin meille suomalaisille toisen maailmansodan muistot. Suomessa on tapana esittää Tuntematon sotilas -elokuvaa itsenäisyyspäivänä. Portugalissa huhtikuun 25. päivän elokuvan nimi on "Capitães de Abril".

Tällaisena päivänä kun aurinko paistaa, linnut laulavat on aika tehdä jotain vallankumouksellista, lopettaa vihollisuudet ja ojentaa käsi luonnonsuojelijoille, virkamiehille ja päättäjille. Julkaisen nyt rauhanehtoni tässä kirjoituksessa, joka on lähetetty myös kahteen lehteen. Oletan saamani palautteen perusteella että se tullaan julkaisemaan ainakin toisessa niistä. Viestini on siis jo matkalla, katsotaan koska se saavuttaa vastaanottajansa ja mikä vastapuolen reaktio ehdotukseeni on:

”Salon Halikonlahden Natura- ja luonnonsuojelupäätösten purku

Salon Seudun Sanomat uutisoi 25. huhtikuuta Teijolta Saloon rakennettavan siirtoviemärin rakennustöiden aloittamisesta ensi syksynä. Tuleva siirtoviemäri tulee entisestään nostamaan Salon keskuspuhdistamolta Halikonlahteen laskettavan hormoni- ja lääkeainejäämiä sisältävän puhdistetun jäteveden määrää. 

Tiettävästi Halikonlahdella ei ole tutkittu jäämien vaikutusta vesistön ekologiaan, mutta viime kesänä vastaavaa tilannetta tutkittiin Lappeenrannan Haapajärvellä. Tutkimus osoitti että vesistön kaloista löytyi tiedettyä enemmän lääkeainejäämiä. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden vaikuttavia aineosia oli kertynyt särkien ja lahnojen sappeen.  Kansainvälisissä tutkimuksissa on estrogeenihormonin todettu vaikuttavan nilviäisten, sammakoiden ja kalojen lisääntymisjärjestelmään ja ravintoketjun kautta tämä vaikutus voi siirtyä myös ihmiseen. 

Salon keskuspuhdistamon alapuoleiset vesistöalueet on määritelty Natura- ja luonnonsuojelualueiksi 2000-luvun alussa. Nyt olisi virkamiehien ja päättäjien korkea aika nostaa kissa pöydälle, tutkia tehtyjen päätösten perusteet ja miettiä soveltuuko tällainen vesialue suojelukohteeksi. Vai onko todellakin niin, ettei Suomesta enää löydy koskematonta puhdasta luontoa suojeltavaksi. Soveltuvatko suojelukohteiksi sellaisetkin alueet, joihin vuosikymmenten ajan on laskettu kemikaalijäämiä, jotka ehkä jo nyt ovat muuttaneet luonnon ekologiaa pysyvästi.

Ehdotan että Halikonlahden Natura- ja luonnonsuojelupäätökset puretaan niiltä osin kun alueet sijaitsevat jätevedenpuhdistamon alapuoleisilla vesialueilla. Puhtaampaa luontoa niin Salon kuin Varsinais-Suomen alueelta varmasti löytyy suojelukohteiden korvaamiseksi. 

Outi Hoikkala

Salo”