Puhdasta pilveä – yksityistämisen ideologia on sittenkin oikea?

How Clean is Your Cloud? kysyy Greenpeace raportissaan huhtikuussa 2012. En tiedä onko minussa jotain vialla, mutta pidän tavasta jolla riippumaton ja puolueeton järjestö avoimesti ja rehellisesti jakaa meille kuluttajille tietoa eri toimijoiden pilvipalveluiden hiilijalanjäljestä.

Tämä on luonnollista jatkoa Greenpeacen vuonna 2006 aloittamalle Guide to Greener Electronics rankingille, jossa arvioidaan elektroniikkavalmistajien ympäristöystävällisyyttä. En tiedä monenko yksittäisen kuluttajan ostopäätökseen tämä arvio on vaikuttanut, mutta toimijoiden väliseen keskinäiseen kilpailuun sillä lienee ollut jonkinmoinen vaikutus sillä sijoittuminen häntäpäähän ei ole hyvää mainosta yritykselle jonka arvoihin ympäristöystävällisyys tai kestävä kehitys on kirjattu joko suoraan tai välillisesti.

Greenpeace saa paljon julkisuutta erilaisilla aktivistitempauksillaan, mutta sen tekemästä tutkimustyöstä ja raporteista ei juuri mediassa hehkuteta. Järjestön toimintaan isketään helposti eräänlaisen ekoterrorismin leima vaikka aktivistitempausten taustalla on riippumaton, puolueeton järjestelmällisesti kerätty informaatio, joka omalla tavallaan niin velvoittaa kuin antaa oikeutuksen vastustaa niin Arktista öljynporausta kuin valaanpyyntiä Antarktiksen vesillä.

Kun vertaan järjestön toimintaa yhteiskuntamme viralliseen ympäristöpolitiikkaan ja toimenpiteisiin joita virkamieshallinnon toimesta tehdään, on ero kuin yöllä ja päivällä. Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä ollen näin täysin puolueeton ja riippumaton. Yhteiskunnan ympäristöhallintoa pyöritetään verovaroilla poliittisessa ohjauksessa ja rahavirrat kääntyvät aina kulloistenkin vallitsevien poliittisten voimasuhteiden ja intressien mukaan. Yhtenä viimeisimpänä esimerkkinä vuosille 2011 – 2013 ajoittuva Velho-hanke, jonka paikallisesta rahoituksesta on hävinnyt puolet viime lokakuun jälkeen eikä yhtään konkreettista toimenpidettä ole vielä tehty.

Kirjoitin ympäristöviranomaisten toimista ja hankkeesta viime lokakuussa blogissani otsikolla Virkamiesohjauksessa harrastelijapohjalta että: ” Hankeen esittelyssä mainitaan, että hankeen kohdealueet ovat joko arvokkaita lintuvesikohteita tai alueilla on arvokkaita luontotyyppejä. Hoito- ja käyttösuunnitelmien kunnianhimoisena tavoitteena on alueiden luontoarvojen turvaaminen.”

 

Kun nyt huhtikuussa 2012 olen ollut yhteydessä viranomaiseen ovat saamani vastaukset olleet ympäripyöreitä, kuten: ”… suunnitelmien laatiminen on aloitettu”, ” asukkaita ja muita intressitahoja on pyydetty mukaan suunnitelman laatimiseen”, ” asianosaiset voivat ja saavat osallistua suunnitteluun ja erilaisia ehdotuksia otetaan vastaan”, ” Suunnitteluryhmä on saatu perustetuksi”, ”asioita puidaan ja mietitään”, ” voidaan joutua ensisijaistamaan kohteet”, ” valintaperusteet vielä epäselvät”, ” tavoitteena on kokonaisvaltainen hoidon ja käytön raamitus” ja niin edelleen.  Ainoat konkreettiset asiat ovat ne että suunnitteluryhmä on kasattu, ensimmäinen kokous pidetty, seuraava kokous on syksyllä ja hankeen budjetista on leikkautunut pois puolet. 

Ei tarvitse olla kovin ansioitunut projektin hallinnan asiantuntija kun voi jo päätellä että EU-rahoitteinen verovaroilla toteutettava projekti, jonka aikatauluksi on määritelty vuodet 2011 – 2013 ja on huhtikuussa 2012 tässä vaiheessa, ei tule koskaan saavuttamaan tavoitettaan ”alueen luontoarvojen turvaaminen”. Varsinkin kun viranomainen itse on jo todennut että ”viime vuosina lintumäärät ovat vähentyneet”, joka siis tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että luontoarvoja on jo menetetty.

Sen sijaan, kun sain idean tähän blogikirjoitukseen, olin yhteydessä Greenpeaceen. Vastaukset tulivat nopeasti, niiden sisältö oli selkeä ja positiivinen. Sain jopa enemmän informaatiota kuin osasin pyytää, kuten markkinoinnissa on tapana ilmaista: asiakkaan toiveet ylitettiin.

Kun vertaan virkamiehen ja Greenpeace toimihenkilön antamia vastauksia on niissä vissi ero. Virkamiehen viestit ovat ympäripyöreitä ja mitään sanomattomia, ilman selkeää vastausta ne herättävät minussa enemmän kysymyksiä. Greenpeacen viestit ovat avoimia, selkeitä, positiivisia ja antavat enemmän vastauksia kuin olen esittänyt kysymyksiä. Alan ymmärtää yhteiskunnallisen hallinnon yksityistämispyrkimyksiä entistä enemmän jos ne johtavat tähän samaan lopputulokseen kuin mitä kokemukseni ympäristöhallinnon ja aktiivisen sitoutumattoman järjestön toimintatavoissa on.

Lopuksi haluan vielä jakaa Suomen Itämeren merenhoitosuunnitelman. Tämä dokumentti on esimerkki siitä miten virkamies voi tuottaa 101 sivua raporttia verovaroilla antamatta yhtään konkreettista oljenkortta hukkuvalle. Kun vertaa tätä Greenpeacen vapaaehtoisrahoitteiseen How Clean is Your Cloud –dokumenttiin on päätöksenteko helppoa ja selkeää – Haluan enemmän yksityisiä puolueettomia riippumattomia yksityisten lahjoittajien ja säätiöiden tukemia tahoja pitämään huolta maapallostamme ja sen tulevaisuudesta ja vähemmän EU-rahoitteisia verovaroin tuettuja virkamieshankkeita, joissa todetaan että haluamme turvata luontoarvot jotka on jo menetetty.  

Lukijalle tiedoksi että olen sitoutumaton, en ole Greenpeacen jäsen enkä aktiivi toimija. Olen tavallinen suomalainen veronmaksaja jonka vero-euroilla myös ympäristöviranomaisen palkat maksetaan.