Miten kadotimme sammakkoprinssin

Kirjoitin 14. elokuuta 2011 blogissani: ”Luonnonsuojelu on ihmeellinen asia. Sen periaatteet ja toimenpiteet hämmästyttävät minua lähes päivittäin. Toisaalta tuollainen kehittyvä rämealue on myös kiehtova koelaboratorio, ehkä siellä syntyy kokonaan uusi meille tuntematon lajikirjo ja saan olla ensimmäisten joukossa sitä todistamassa.” Tänään näyttää mitä todennäköisimmältä että meidän sukupolvemme kyseenalainen tehtävä on olla todistamassa alkanut merkittävä ekosysteemin muutos, luonnon monimuotoisuuden ja niin kasvien kuin eläinten lajikirjon köyhtyminen.

Koska ihminen on osa luontoa, koskee tämä muutos myös ihmistä, kyseessä ei ole pelkkä ympäristön esteettinen vaikutelma. Myös ihmisen elinmahdollisuudet ja ennen kaikkea kyky lisääntyä heikkenee, ihminen kun on osa ravintoketjua siinä missä kaikki muutkin eläimet.

Amerikkalaisten ja saksalaisten tutkijankammioiden ovet alkavat jo avautua ja karu totuus ympäristön tilasta paljastua. Hukkajukka kirjoitti jo marraskuussa 2010 blogissaan otsikolla Homo sapiens in memoriam: ”Sammakoissa on todettu kaksineuvoisuuden lisääntymistä, kivesten paikalle kasvaa munasarjat ja niiden sukupuolikäyttäytyminen muuttuu. Jo kolmannes näille myrkyille altistuneista sammakoista on kyvyttömiä lisääntymään kolmannessa sukupolvessa.” Saksalainen tutkimus osoittaa samaa. Kun muistelen koska viimeksi näin sammakon luonnonsuojelulla vesialueella en muista nähneeni niitä enää vuosiin. Oletan kuitenkin että rantaniitty ja matala ruovikkoalue ovat mitä parhain luontainen elinympäristö juuri sammakolle. Ovatko kaupungin puhdistettujen jätevesien hormonijäämät syynä sammakoiden katoamiseen? Sammakko ei ole ehkä suoraan ihmiselle elintärkeä, mutta puuttuva sammakko on puuttuva lenkki ekosysteemissä ja ravintoketjussa jonka osa ihminenkin on. Hukkajukka esittää blogissaan myös kysymyksen: ”Mistä tiedämme, että nykyaikana yleistynyt homous, syntyminen väärään sukupuoleen, sukupuoli-identiteetin heikkeneminen, kaksineuvoisuus (molempien sukupuolten piirteitä) eli androgyynisyys eivät ole seurausta lisääntyneestä altistuksesta ympäristömyrkyille?” Mielestäni kysymys on erittäin hyvä ja aiheellinen.

Myös Jaakko Halmetoja on lähestynyt asiaa blogissaan jo toukokuussa 2010 todeten että: ”Lisääntynyt estrogeenin määrä tekee miehistä vähemmän maskuliinisia (ilmiö on mielestäni selkeästi havaittavissa yhteiskunnassamme). Testosteronitasomme ovat myös laskeneet n. 20% viimeisen sukupolven aikana ja samaan aikaan siittiöiden määrä sekä laatu heikkenee jopa nopeammalla vauhdilla. Suuntaviittaa antaa mm. Kiinassa 2001 tehty tutkimus, jossa 85% yliopisto-opiskelijoista todettiin steriileiksi.” Tämä antanee ajattelemisen aihetta niin väestöräjähdyksestä huolestuneille kuin homofobiaa poteville. US blogissakin saarnamiehet väittävät kivenkovaa että homous on valinta, tavallaan se onkin, siis nykyaikainen luonnonvalinta johon syntynyt lapsi ei itse voi vaikuttaa. 

Suomalaisesta tutkimuksestakin löytyy jo merkkejä, mutta mitään radikaaleja löydöksiä ei ole pulpahtanut julkisuuteen. Kaloista on löydetty tiedettyä enemmän lääkeainejäämiä, mutta siihen julkitulleet tiedot sitten päätyvätkin. Helmikuussa kirjoitin viimeisimmän blogimerkintäni aiheesta ja lähetin sen myös kahteen lehteen joista kummassakaan juttua ei jostain syystä julkaistu. Olin yhteydessä kansanedustajaani mutta hänelläkään ei ole kontakteja joiden kautta saattaa ehdotukseni tämän kiehtovan koelaboratorioni vedenlaadun tutkimuksesta täytäntöön. Jokin tässä jutussa mättää.

Ympäristöviranomaiset ovat VELHO –projektin yhteydessä aktiivisesti päivittäneet sivustojaan ja toteavatkin jo Viurilanlahden Natura-alueen osalta, johon minunkin vaatimaton koelaboratorioni sijoittuu, että: ”Viime vuosina lintumäärät altailla ovat vähentyneet, ja vuonna 2010 yhdellä altaalla tehtiin kokeiluna hoitokalastusta linnuston ravintotilanteen parantamiseksi.” Lintujen määrä on todellakin vähentynyt, mutta sitä en ymmärrä miten roskakalastus parantaa esimerkiksi kaloja ravinnokseen käyttävien lintujen ravintotilannetta? Havaintojeni mukaan pesivillä vesilinnuilla on entistä vähemmän poikasia, pesintä ei aina onnistu lainkaan ja heinäsorsakoiraat uiskentelevat pareittain, näyttää siltä että niitä eivät naaraat juuri kiinnosta…

Lienee aika kirjoittaa lapsuudesta tutut sadut uudelleen. Tulevien sukupolvien saduissa kun ei ole enää sammakoita joita suutelemalla prinsessa saa prinssinsä.   

.