Sikalaseikkailuja

Nyt kun sikakuvaajien oikeudenkäynnin puinnista mediassa on tullut arkipäivää ja eletään oikeudenkäynnin ratkaisunhetkiä, lienee korkea aika minunkin tunnustaa sikalaseikkailuni.

Aikanaan minulla oli tuttava joka toimi maatalouslomittajana. Kerran hän otti minut mukaansa sikalakeikalle. En nyt enää muista halusinko itse, vai pyysikö hän vai oliko se vain pelkkää sattumaa, mutta pääsin tutustumaan sikojen hoitoon autenttisessa ympäristössä.

Tämä tapahtui ennen EU-aikaa, joten sikala on nykyisessä mittakaavassa pieni, muistini mukaan sikalassa oli noin parisataa eläintä. Koska olin ulkopuolinen vierailija eikä minulla ollut niin sanottuja terveen papereita sain tehtäväkseni puhdistaa isoimpien porsaiden karsinoita. Nämä eläimet oli jo vieroitettu emakoista, eläinlääkärin tarkastamia ja rokottamia, joten niiden immuniteettijärjestelmä toimi jo edustamaani ulkopuolista uhkaa vastaan.  

Imettäviin emakoihin ja niiden porsaisiin en saanut koskea. Siitoskarjut olivat myös kiellettyä aluetta niin sikojen kuin minun itseni terveyden kannalta, sillä iso testosteronipommi saattoi olla myös ärtyisä ja väkivaltainen ulkopuolista kohtaan.

Liekö aika kullannut muistoni, mutta mitään nyt syytteessä olevien sikakuvaajien materiaalin kaltaista näkyä ei ollut havaittavissa. Siat olivat vilkkaita ja sosiaalisia, niin karsinat kuin eläimet puhtaita ja terveen oloisia. Tilat eivät ehkä olleet järin suuria, mutta koko noin kahdensadan sian koti oli nopeasti yhdellä silmäyksellä hahmotettavissa.

Sikalanomistajaperhe oli ihan tuiki tavallinen Suomalainen perhe, eivät he olleet rikastuneet karjataloudella, mutta eivät he köyhiäkään olleet, vaan normaali keskiluokkainen perhe. Mieleenpainuvinta oli se, että emakot ja siitoskarjut tunnettiin nimeltä ja niistä puhuttiin niiden luonteenpiirteet huomioiden.

Tästä vierailusta tarttui sieraimiini moneksi päiväksi vahva sikalantuoksu, mutta vuosienkin jälkeen kokemus on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin nykyisillä sikakuvaajilla.  Tällaisia pieniä kotimaisia sikaloita ei enää ole, sikataloudesta on tullut kansainvälistä sikateollisuutta.  EU:n myötä Suomalainen maatalous on ottanut harppauksen kohti Eurooppaa ja meistä on tullut pienenpieni osa maailmanlaajuista ruokajättien markkina-aluetta, jossa suuret syövät pienet ja nopeat hitaat. 

Nyt vastakkain ovat Maa- ja Metsätalousministeriön eläinsuojelusäädökset, eläinsuojelulaki ja sananvapaus siitä millaista kritiikkiä yhteiskuntamme epäkohdista saa esittää. Toisaalta kannustetaan kansalaisaktiivisuuteen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen sananvapauden ja tasavertaisuuden nimissä, elämmehän vapaassa demokratiassa. Mielenkiintoista on myös se, miksi lakiuudistus eläinsuojelusäädösten osalta jäi Maa- ja Metsätalousministeriön pöydälle, eivätkä niin entinen kuin nykyinen ministeri suostu kommentoimaan asiaa. Jäikö se sinne siksi, että aktivistit olivat oikeassa, ja jos se olisi myönnetty ennen oikeudenkäyntiä, heitä ei nyt voitaisi rangaista ankarimman mukaan. Jos heitä ei rangaistaisi, se luonnollisesti motivoisi kansalaisia puuttumaan yhteiskuntamme epäkohtiin entistäkin rohkeammin.

Ehkä aktivistit toimivat väärin, sitä en kiistä, mutta missä menee se kansalaisaktivismin ja sananvapauden raja joka estää meitä tuomasta esiin yhteiskuntamme epäkohtia.

.