Jos linnuista voi jotain päätellä, niin kuin voi, on tullut valinnan aika. Suoritin tänään koeruokinnan kartoittaakseni paikkalintujen lajikirjoa ja määrää. Tiaiset ovatkin jo ahkerasti kolkutelleet ikkunoita ja tilaisuuden tullen ne lentävät avoimesta ovesta sisään nokkimaan siemenvarastona käyttämäni purkin kylkeä. Erityisesti talitiaiset ovat jo jonkin aikaa yrittäneet tehdä minulle selväksi että he tietävät että viime ruokintakaudelta jäi syömätöntä ruokaa varastoon. Sinitiaiset viihtyvät näin syksyllä rannan tuntumassa ja tankkaavat vielä proteiinivarastojaan syömällä viimeisetkin hyönteiset ja toukat. Rannassa on myös vielä paljon siemenkasveja, jotka odottavat lopullista puhdistusta. Kun siellä pesineet linnut ovat jo muuttaneet, menevät paikkalinnut tarkastamaan alueen ja puhdistavat sen sinne jääneestä käyttökelpoisesta tavarasta.
Yksittäiset viherpeipot ovat aika ajoin vierailleet pihassa nyppimässä kuihtuneiden auringonkukkien siemeniä, mutta koeruokinnalle ne saapuivat jo pienenä parvena. Tavoistaan poiketen linnut mahtuivat yhtä aikaa samaan pöytään, joten olisiko talvelle tyypillinen parvenmuodostus menossa vai kuuluvatko nämä yksilöt samaan perheeseen, mene ja tiedä. Tiaisten kesken on selvää erimielisyyttä nokkimisjärjestyksestä. Linnut jahtaavat toisiaan ja levittävät ärhäkkäästi siipiään jos toinen tulee samaan aikaan ruokintapaikalle. Vihaisten tiaisten ja sopuisien peippojen lisäksi muita paikkalintuja ei vielä näy, mitä nyt yksittäinen keltasirkku pyrähtää silloin tällöin puutarhan poikki, mutta ruokansa se hankkii vielä jostain muualta.
Myös rastaat näyttävät nyt saapuneet puutarhaan ruokailemaan ennen pitkää muuttomatkaa. Nähtäväksi jää, jääkö joku mustarastaista talvehtimaan. Mustarastaiden pesintä näyttää kaikesta huolimatta onnistuneet, vaikka vielä myöhään kesällä ne vaihtoivat pesäpaikkaa ensimmäisen pesinnän epäonnistuttua. Mustanokkaisia tummaan pyhäpukuun sonnustautuneita nuoria rastaita keikkuu nyt niin pähkinäpensaassa kuin omenapuissa.
Nuorille linnuille omenan näyttää olevan vielä outo uusi ravinnonlähde. Aikuiset linnut valitsevat asiantuntevasti sen puun jonka alla on maukkaimmat hedelmät kun nuoret tulokkaat taas vasta etsivät oikeaa paikkaa. Hapan, kova omena on hankalasti lähestyttävä ja kuoren alta paljastuva sisältö täydellinen yllätys. Maku ei ehkä miellytä vaikka ravintoarvot olisivatkin kohdallaan. Nuoria lintuja tarkkaillessa tulee mieleen eräs syyskesän päivä kun jänis loikki puutarhaan ja haukkasi vahingossa palan kovasta happamasta talviomenasta. Jänis suorastaan pelästyi, hyppäsi askeleen taaksepäin, sylkäisi omenan suustaan ja juoksi pois. Kaikki omenat ovat omenoita, mutta myös luonnon eläimillä näyttää olevan hyvin valikoiva makuaisti.
Viime syksynä paikalla oli satamäärin rastaita ja suurin osa niistä oli räkättirastaita. Silloin lähes kaikki pudonneet omenat katosivat parissa viikossa ja kaikki rastaat muuttivat etelän lämpöön. Tänä vuonna rastaita on kymmeniä ja suurin osa on mustarastaita, joten voimasuhteet ovat muuttuneet. Rastaiden kokonaismäärän vähennyttyä jää omenoita myös talveksi lumen alle, joten voisi olla mahdollista että jokunen mustarastas jää nyt myös talvehtimaan. Tämä jää nähtäväksi ja se muuttavatko mustarastaat riippuu varmasti myös monista muista seikoista.
Vaikka lintuja on jo nyt runsaasti ja monet vaatimalla vaativat ruokinnan aloittamista olen päättänyt lykätä sesongin alkua 14. marraskuuta asti. Nimittäin, jos perimätieto pitää paikkaansa, ja miksi ei pitäisi, silloin sataa lunta. Koska en ole tämänkään alan asiantuntija en nyt tiedä onko kyseessä ensilumi vai pysyvä lumi, joten sekin jää nähtäväksi. Ja luonnollisesti, jos tämä vanhankansan perimätietoon perustuva ennuste ei nyt jostain syystä pitäisi paikkaansa voin aina tarpeen niin vaatiessa muuttaa suunnitelmaa.
PS. Olen pahoillani että jutun otsikko oli harhaanjohtava, mutta myyvällä mainoksella saa hiukan huonommankin tuotteen hyvin kaupaksi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti