Linnut ovat nyt ahkerasti ilmoittaneet kiinnostuksensa talviruokintaa kohtaa. Peipot ja tiaiset aloittivat ensimmäisinä ja ovatkin jo siirtyneet esittelemään runsaslukuisuuttaan. Muutaman päivän ajan on metsästä kuulunut tilhen ääntä. Tänään asia varmistui kun ensimmäinen tilhi lensi ruokintapaikan viereiseen tammeen. Haavan latvassa istuksivat kaikki sulassa sovissa keskenään. Räkättirastas, mustarastas ja tikka isokokoisimpina erottuvat selvimmin. Paikalle näyttää tulleen myös punatulkkupariskunta. Herra punatulkku vieraili pihamaalla satunnaisesti myös kesäaikaan, joten herrasväki lienee viettäneen koko kesän lähimaastossa. Lyhyt metsäretki osoitti myös, että paikalla aika ajoin suurena äänekkäänä parvena vierailevat närhet lymyilevät korkeassa kuusikossa.
Kuten tekstini alusta jo huomaa, ravinnontarjoaja kiinnittää suurimman huomionsa pienikokoisimpiin ruokailijoihin. Lieneekö tämä luonnonvalinta vai niukkuutta jakavan psykologista itsesuojeluvaistoa, sitä en tiedä, mutta ehkä joku asiantuntija osaa tämänkin selittää. Taustalla voi olla tietysti nisäkkäälle tyypillinen äidinvaisto, mitä pienempi olento on, sitä enemmän se vaatii huomiota ja huolenpitoa. Luonnon ja erityisesti lintujen kohdalla se ei suinkaan pidä paikkaansa, joten tässä evoluutio on tehnyt ihmismielelle kepposen.
Suurimmat näyttävät siis jäävän vähimmälle huomiolle koreasta asustaan ja tyylikkyydestään huolimatta. Taustalla saattaa olla myös se tosiseikka, että nämä koristeelliset tulokkaat eivät ole tulleet paikalle luonnonvalinnan kautta vaan ihmisen tuomina. Puutarhassa vaeltaa nyt kuitenkin entistäkin suurempi määrä koreita fasaanikukkoja, jotka nekin mielellään nauttivat ihmisen antimista. Jos fasaani ei ehkä ole kovin rakastettu pihalintu, on se kuitenkin tässä tapauksessa erittäin hyödyllinen. Jotkut metsästävät niitä, joten se on ihmiselle sopivaa lähiruokaa. Minun tontillani niitä ei vielä ole metsästettäväksi asti ja luonnolla on tapansa hoitaa ylikansoitus.
Fasaanikukko on isokokoinen ja äänekäs lintu. Fasaanin voimakas hälytysääni kaikuu läpi koko metsän, joten kaikki joita vaara uhkaa tietävät olla varuillaan. Jos fasaani lentää tai istuu puussa, se kertoo mistä suunnasta vaara on tulossa ja että vaara on maan pinnalla.
Eräänä aamuna näin fasaanin istuvan omenapuussa ja ihmettelin miksi näin on. Kaukana, noin viidenkymmenen metrin päässä, käveli kettu rauhallisin askelin aamulenkillään. Fasaanin fanfaari ja käytös ilmoitti kaikille paikalla oleville lähestyvästä vaarasta, joten tämä luonnon oma vahtilintu huolehtii osaltaan niin oman perheensä kuin kaikkien paikalla olevien turvallisuudesta. Erittäin hyödyllinen otus näillä seuduilla joilla puolivillit kotikissat napsivat pikkulintuja välipaloikseen.
Siispä fasaanit saavat osansa talven ruokatarjonnasta. Fasaanit jakavat mielellään talven varalle kerätyn omenasadon yhdessä jänisten kanssa. Lintulaudalta pudonneet siemenet tulevat kerätyiksi parempiin suihin, joten käytännössä katsoen mitään ei mene hukkaan.
Lappeenrantalainen linnunruokkija lusii kohta linnassa rangaistusta, mutta minä otan edelleen riskin ja ruokin lintuja niin ruokinta-automaateilla kuin maassa. Myös paikallinen fasaaninkasvattaja saa aika ajoin ihmisten tunteet kuumenemaan. Lintuja on kuulemma paljon ja niitä metsästettäessä kuuluu pyssyjen pauketta.
Paljon melua tyhjästä, kirjoitti jo William Shakespeare aikoinaan. Holhousyhteiskunnassamme luontoasioita hoidetaan virkamiesohjauksessa harrastelijapohjalta, joten kaikki näyttää olevan mahdollista. Yhteiskunta rullaa radallaan ja luonto kiittää tavallaan.
.
PS. Tätä juttua kirjoittaessa tekivät pikkuvarpuset runsaslukuisimman koskaan kokemani invaasion koeruokintapaikalle. Kevään murhenäytelmä näyttää saaneen onnellisen käänteen ja pesintä naapurin hevostallin liepeillä on sittenkin onnistunut.
Eikä siinä vielä kaikki, kuten TV:n ostoskanavalta olemme oppineet. Jälkikirjoitusta kirjoittaessani ilmestyi ikkunan taakse myös nuori harmaapäätikka, joka tuli esittäytymään ensikertaa. Näyttää siltä että keväisellä koputtelijalla on täällä nyt kokonainen perhe.
Ilmoittautumisaika on saanut linnut kiitettävän runsaslukuisina liikkeelle. Huomautan tässä vielä lukijalle, että tämä kaikki tapahtuu siis pihamaallani luonnonsuojelualueen ulkopuolella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti