maanantai 24. lokakuuta 2011

Virkamiesohjauksessa harrastelijapohjalta

Suomessa luodaan nyt uutta luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian vuosille2011−2020. Kansalaiskuuleminen on parhaillaan käynnissä ja kehotankin kaikkia olemaan aktiivisia kun tällainen mahdollisuus on meille avautunut.

Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa on käynnistymässä myös VELHO –hanke, joka tarkoittaa alueellisten vesienhoidon  hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimista. Meille Salolaisille tämä on tärkeä hanke, sillä se kattaa Salon kaupungissa sijaitsevan Viurilanlahden Natura-alueet. 

Hankeen esittelyssä mainitaan, että hankeen kohdealueet ovat joko arvokkaita lintuvesikohteita tai alueilla on arvokkaita luontotyyppejä. Hoito- ja käyttösuunnitelmien kunnianhimoisena tavoitteena on alueiden luontoarvojen turvaaminen.

Noin paperilta luettuna hanke vaikuttaa hyvältä, mutta pitkäaikaisen Salolaisena, ja nyt kuntaliitosten jälkeen myös paljasjalkaisena sellaisena, tässä hankkeessa näyttäisi olevan muutamia pieniä puutteita. Hankeen tavoitteena on luontoarvojen turvaaminen, mutta vuosien kokemuksella olen ollut todistamassa luontoarvojen köyhtymistä. Lintudirektiivin perusteella luonnonsuojelualueiksi määritellyillä lintuvesialueilla kun ei ole enää lintuja. 

Kun Natura- ja luonnonsuojelupäätökset noin kymmenen vuotta sitten tehtiin, vastoin monien alueiden omistajien tahtoa, oli päätösten perusteena pitkä lista eri lintulajeja. Useat näistä sellaisia joita täällä en ole koskaan nähnyt. Joka tapauksessa nyt näistä lajeista on jäljellä enää muutamia. Niin lintujen lajikirjo kuin määrä ovat vähentyneet selvästi. 

Luonnonsuojelupäätöksen jälkeen tehdyillä ympäristötoimilla ei ole ollut positiivista vaikutusta lintukantaan, kokemukseni perusteella uskallankin väittää, että toimet ovat päinvastoin jopa heikentäneet lintuvesialueen tilaa. 

Vuoden 2007 huhtikuussa tehtiin ruovikon polttokokeilu. Torstaina alueelle palasi kurkipariskunta, lauantaina märkää ruovikkoa yritettiin polttaa ja kurjet lähtivät pois. Nämä kurjet tulivat seuraavan kerran alueelle vasta tänä keväänä. 

Vuoden 2008 kevättalvella tehtiin ruovikon leikkuukokeilu. Keväällä leikattuun ruovikkoon tulikin hanhia. Kanadanhanhet tekivät pesän keskelle leikattua ruovikkoaluetta. Seurasin reilun viikon ajan kun hanhi istui pesällä hautomassa. Päivä päivältä hanhea näkyi vähemmän ja vähemmän. Lopulta pitkä ruovikko peitti sen. En tiedä jäikö hanhi istumaan pesäänsä vai lensikö se pois, joka tapauksessa kolmen metrin korkuiseksi kasvaneesta ruovikosta ei kesän aikana ilmestynyt emoa eikä poikasia. 

Tänään pihallani tepasteli neljä pulleaa fasaanikukkoa. Ne ovatkin lähes ainut osoitus lintukannan niin fyysisen koon kuin määrän lisääntymisestä. Fasaaneja riistaksi kasvattava naapurimme on tehnyt sen mihin yksikään ympäristöviranomainen tai luonnonsuojelija ei ole kyennyt. Uskonkin, että luonnonsuojelun tavoitteet onnistutaan saavuttamaan vasta sitten kun luonnonsuojelusta tulee kannattava elinkeino tai yksityistä yritystoimintaa, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden rikastuttaminen ja turvaaminen. 

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti