Eräällä Suomalaisella paikkakunnalla on herännyt kohu siitä että ilves söi kissan, siis ilmeisesti Afrikkalaista alkuperää olevan kotikissan. Tätä tapausta on oikein asiantuntijavoimin hämmennetty paikallislehdessä ja lopputulos nähdäkseni on se, että ilvekset olisi tapettava ja kissat rauhoitettava. Huvittava uutinen taas kerran ja osoittaa miten ihminen, niin toimittaja, asiantuntija, kuin kissan omistaja, suhtautuvat luontoon.
Ilves on osa Suomalaista luontoa. Vapaa, villinä elävä kissaeläin, joka on ollut täällä jo ehkä ennen ihmisen tuloa. Kotikissa taas, rotuun katsomatta, on tulokaslaji, jonka ihminen toi tänne hiiriä ja rottia jahtaamaan, ja josta sitten myrkkyjen keksimisen jälkeen on tullut pelkkä perheen sohvaperuna, jota paijataan ja rakastetaan enemmän kuin uhkaaviksi koettuja alkuperäislajeja, jotka eivät suostu sohvalla makoiluun.
Lehtiartikkelissa myös asiantuntevasti kerrottiin arvioitu ilvesten määrä alueella, mutta ei mainittu alueella vapaana liikkuvien kotikissojen määrää. Ilvesten kotipaikat ja niiden aikaansaamat tuhot kotikissoille uutisoitiin tarkkaan, mutta ei otettu mitenkään kantaan siihen mitä tuhoja nämä vapaana liikkuvat kotikissat saavat aikaan. Ilveksestä tehtiin siis vaarallinen saalistava peto ja kissasta kiltti pehmolelu.
Tosiasiat puhuvat puolestaan. Alueella on siis yli kaksikymmentä ilvestä, jotka pää-asiallisesti käyttävät ravinnokseen niin peuroja kuin jäniksiä. On arvoitus miten paljon alueella on vapaana liikkuvia kotikissoja ja tietysti se, mitä tuhoja ne saavat luonnossa aikaan jätettiin viisaasti mainitsematta, koska niiden aikaansaamia tuhoja ei kukaan tilastoi. Tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että vapaana luonnossa liikkuva kotikissa on peto ja saalistaa lajiin katsomatta niin hiiriä, rottia kuin rauhoitettuja lintuja. Oman kokemukseni perusteella voin kertoa, että lintukannan suurin maassa liikkuva uhka on Afrikkalaisperäinen tulokaslaji eli kotikissa. Lisäksi nämä kotien pehmolelut saavat täysin vapaasti liikkua pihapiirin ulkopuolella, jopa luonnonsuojelualueilla, joilla pesii ainakin viranomaisten käsityksen mukaan harvinaisia rauhoitettuja lintulajeja, joiden pesintärauhaa ei edes alueen omistaja – siis ihminen – saa häiritä olemassaolollaan.
Kummallista tässä kaikessa on se, että ihmisen kesyttämä ulkomaalainen tulokaslaji on tämän jutun perusteella jotenkin säälittävämpi ja tärkeämpi kuin lähes sukupuuton partaalla keikkuvat alkuperäiset luonnossa elävät lajit.
Suomessa luodaan uutta luonnonsuojelustrategiaa ja ollaan huolestuneita luonnon monimuotoisuudesta ja sen säilyttämisestä. Samaan aikaan mediassa kasvatetaan vihaa ainoaa aitoa Suomalaista kissaeläintä kohtaan ja surkutellaan Afrikkalaissyntyisen kotikissan kohtaloa vieraalla maalla. Emmehän me näin toimi ihmistenkään osalta, miksi siis jonkun kissan?
Mielestäni kissoille pitäisi asettaa ulkonaliikkumiskielto, eiväthän boakäärme tai tiikerikään saa ulkoilla täällä vapaasti, Ruokolahden leijonasta puhumattakaan. Vapautuksen tästä voisivat saada vain ne koulutetut yksilöt, jotka tuntevat Suomessa rauhoitetut lajit ja metsästävät vain rauhoittamattomia haittaeläimiä kuten jyrsijöitä. Tällainen kissa kun tulee vastaan, nostan sille hattua ja ehdotan Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan kunniamerkkiä. Maassa maan tavalla, piste!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti