tiistai 12. huhtikuuta 2011

Yksityisomistus ja julkiset palvelut

Tutkimusten mukaan kolme neljästä suomalaisesta katsoo, ettei julkisia palveluja pidä yksityistää merkittävästi. Tätä mieltä on selvästi yli puolet kaikissa väestöryhmissä sukupuolesta, asuinpaikasta, puoluekannatuksesta, iästä tai ammattiasemasta riippumatta. Näin kertoo esimerkiksi Kansanuutisten Verkkolehti artikkelissaan tänään.

Samaan aikaan kun poliitikot ovat yksityistämässä julkisia palveluita toisella kädellä pakkolunastetaan yksityistä omaisuutta valtion luonnonsuojelualueiksi ja kansallispuistoiksi. Tämä on mielestäni perin kummallista, näkemykseni mukaan kun monet julkiset palvelut vaativat korkeaa koulutustasoa, mutta luonnonsuojelun voisi lähes jokainen maanomistaja kevyellä ohjeistuksella ja maalaisjärjellä harkiten hoitaa itse.  Yksityinen luonnonsuojelualue voisi olla jopa maatalouden tapaan elinkeino tulevaisuudessa. Aivan niin kuin nyt jaetaan maataloustukia voitaisiin tulevaisuudessa jakaa myös luonnonsuojelutukea perustuen luonnon arvojen säilyttämiseen, monimuotoisuuteen ja jopa monimuotoisuuden rikastuttamiseen metsän- ja vesialueen hoidollisin keinoin.

Elämää ylläpitävän järjestelmän yksityinen suojelu voisi tuottaa elinkeinonharjoittajalle tuloja myös päästökaupan tapaan metsän hiilidioksidivaraston ja hapentuottokyvyn mukaan. Yksityinen luonnonsuojeluyrittäjä tuntisi yrityksensä voimavarat parhaiten ja vastuullisella kehitystyöllä tuottaisi ihmisen perustarvetta, happea, koko maapallon käyttöön. Yrittäjä joka työskentelee yrityksensä alueella ympäri vuoden havaitsee myös niin positiiviset kuin negatiiviset muutokset reaaliaikaisesti. Kun uusi laji ilmestyy paikalle hän voi välittömästi käynnistää toimenpiteet sen elinolosuhteiden ja –edellytysten takaamiseksi joko oma-aloitteisesti tai ympäristökeskuksen asiantuntijan tuella.

Jos julkinen palvelusektori jo nyt on todettu tehottomaksi miten julkinen valtiojohtoinen luonnonsuojelu voisi toimia tehokkaammin kuin yksityinen yrittäjyys?

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti