Taistelua elintilasta

Taistelulentäjä herra sieppo

Toukokuisen metsän tummiin varjoihin kätkeytyy monta tarinaa. Muutaman aurinkoisen lämpimän päivän jälkeen viimeisimmät tulokkaat etsivät ankarasti pesintäpaikkoja. Paikkalinnut sen sijaan ovat jo ehtineet valintansa tehdä, pesät on rakennettu ja munia haudotaan jo. Kirjosiepon saapumista ei voi olla huomaamatta. Tänä vuonna hän saapui odotettua myöhemmin, joten luulin jo, ettei sieppoja tule ehkä lainkaan, mutta toisin kävi.

Peräänantamaton herra tiainen

Herra sieppo saapui tapansa mukaan sille samaiselle pöntölle jossa viime vuonna kasvatettiin pesue lentoon. Hänen harmikseen pöntössä pesii jo talitiainen. Tummissa varjoissa käytiin ankara mittelö pöntön hallintaoikeudesta, tiainen otti rauhallisesti vastaan pienen siepon ilmahyökkäykset. Herra tiainen istui pöntön edustalla oksalla ärtyneen näköisenä ja rouva jatkoi hautomista pöntössä kaikessa rauhassa. 

Kirjosiepon aggressiivisuudessa oli viitteitä ADHD:n kaltaisesta ylivilkkaudesta joka siepon väsyessä alkoi vaikuttaa myös hänen tarkkaavaisuuteensa. Hyökkäykset eivät enää olleet niin täsmällisiä ja väsymys alkoi painaa pienen häirikön siivissä. Lopputulokseksi näyttää jääneen se että tiaiset jatkavat valitsemallaan pöntöllä ja kirjosieppo siirtyi seuraavalle. 

Orava muuttopuuhissa

Oravan muuttoaikeista on ollut viitteitä jo pitkin kevättä. Viimeisille lumille ilmestyi tiheään tahtiin jälkiä ja nyt orava kantaa pesätarpeita naapuriin. Tällä kuitenkaan ei ole mitään tekemistä edellisen elintilataistelun kanssa. Se että orava on saanut tarpeekseen voi johtua siitä että talvimyrsky kaasi niin monta potentiaalista pesäpuuta, viime kesän poikastuoton jälkeen oravia on nyt ehkä enemmän kuin ennen, joten kaikki eivät enää mahdu samaan metsään. 

Hevosen hännän loppusijoituspaikka

Orava ei myöskään ole kovin tyytyväinen siitä että korjasin yhden vanhan pöntön sinitiaiselle. Oravalla kun on ollut tapana käyttää vanhoja tikan murjomia pönttöjä ruokavarastoina. Se kantaa syksyllä pähkinät ja tammenterhot säilöön. Epäilen myös että hänellä oli aikeita rakentaa pesä yhteen pönttöön, sillä alkukeväällä tuuli tuiversi pitkää suomenhevosen häntätupsua joka pilkisti pöntön suuaukosta. 

On tietysti hiukan harmillista menettää näin yksi tuttavallinen metsän asukas, mutta tiedän että hän palaa viimeistään silloin kun pähkinät ovat poimintakelpoisia. Jos koira ei pääse karvoistaan, ei oravakaan pääse tavoistaan ja tiemme kohtaavat viimeistään sadonkorjuunaikaan.