Essi oravanpojan ongelmat

Eilen Essi muutti uuteen kotiin yhdessä emonsa kanssa ja tänään jo alkoivat ongelmat. Puussa pöntön edustalla päivysti pari naakkaa ja yksi harakka, aikeista ei ole epäilystäkään, tarkoituksena on tehdä Essistä linnunruokaa. On sateinen ja harmaa päivä, joten en ole päivystämässä puutarhassa, mutta onneksi keittiön ikkunasta on suora näköyhteys pöntölle. Kävin hätistelemässä linnut pois. Kun kiikaroin pöntön suuta, näytti se kovin hiljaiselta, oli pakko mennä tarkastamaan tilanne.

Pöntön reikää on yritetty nokkia suuremmaksi, mutta suuaukon edessä on ohuita kuusenoksia esteenä. Pönttö näytti ensin kuolemanhiljaiselta, mutta kun yritin matkia oravan naksutusta ja lausuin pari kertaa nimen Essi, ilmestyi suuaukolle ei enää niin pieni oravanpoikasen pää. Emo on ilmeisesti reissussa ja Essi yksin kotona, taidokkaasti hän on kuitenkin suojannut pöntön suuaukon risuilla ja kaivautunut itse pöntön pohjalle, joten näyttää siltä että Essillä ei ole suurta hätää.  

Armoitettuna velvollisuutenani on nyt tarkkailla tilannetta lämpimästä mökistä ikkunan takaa, tämä ehkä edesauttaa luottamuksen syntymistä ihmisen ja oravanpojan välille. Kun emo palaa saattaa käydä niin että perhe muuttaa turvallisempaan paikkaan, jos sellaista tässä metsässä on edes mahdollista löytää. Naakat kaivavat esiin kaikki kolot ja popsivat nokkaansa minkä irti saavat. Essi on kuitenkin jo kohtuullisen iso, joten hän osaa suojautua itse jos vain turvapaikka löytyy. Siinä vaiheessa kun hän osaa kiipeillä omatoimisesti, hän pärjää parille naakalle oikein hyvin, mutta suuret parvet voivat koitua kohtaloksi. Toisaalta iso karvainen orava ei ehkä maistu naakankaan suussa kovin hyvältä, joten ehkä ne siinä vaiheessa jättävät hänet rauhaan. Voi olla tietysti että linnut eivät edes tiedä mitä tuossa pöntössä on ja siksi niin ahkerasti haluavat selvittää sen kuka asukas on ja kelpaako se syötäväksi.  

Essin tapaamisen jälkeen myös vanha tuttavani Pipotiainen tuli tervehtimään minua. Yleensä hän tulee näin lähelle vain silloin kun hänellä on jotain asiaa. Pitkän tuttavuutemme aikana hän on tottunut siihen että saa tahtonsa läpi jos vain tulee ymmärretyksi. Pipon asia saattaa liittyä pöntön hallintaoikeuteen, sillä näinä päivinä pönttöjen suulla näkee monenkirjavaa porukkaa. Välillä pönttöön lentää tiainen, mutta jo seuraavana hetkenä pöntön suulla keikkuu kirjosiepon pyrstö. On täysin mahdotonta tietää kuka pöntössä oikeasti asuu ja minkä värisiä poikasia sieltä aikanaan lentää maailmalle. 

Kirjosiepot omivat nyt kaikki pöntöt olivatpa ne sitten varattuja tai ei, nähtäväksi jää saako Pipo munansa haudottua ja poikaset kasvatettua. Minä en valitettavasti voi tähän asiaan vaikuttaa, vaikkakin olen heikompien puolella naakkaterroristeja vastaan, minulla ei ole virallista etsintälupaa pikkulintujen pönttöihin, enkä ole tuomari saati sosiaaliviranomainen, joten pönttölintujen on selvitettävä keskenään asumisoikeusasiat ja taisteltava elintilastaan, se on lintuparatiisin laki.